21. helmikuuta 2020

"Kannattaako tähän käyttää aikaa?"

Lähdetäänpä liikkeelle heti lukijakysymyksestä, joka ei ole kovinkaan harvinaislaatuinen ja pyörii varmasti monen niin aloittelijan kuin kokeneenkin kirjailijan mielessä ainakin joskus. Tätä kysytään myös minulta monesti, kun minua lähestytään käsikirjoituksen kanssa.

"Kannattaako tähän käsikirjoitukseen käyttää aikaa?"

Kannattaako vaiko eikö, pohtii Mötkö.
(Kiitos kuvasta, Qppas!)
Kannattaako tälle tehdä mitään? Onko fiksumpaa vain haudata koko juttu ja siirtyä vaikka puutarhanhoitoon? Mistä tiedän tuleeko tästä mitään? jne.

Kysymys on kovin inhimillinen. Mutta henkilökohtaisesti kustannustoimittajana suhtaudun vähän varauksella tähän kysymykseen, vaikka kyse on siis kirjailijan ajan tuhlaamisesta – ei minun.

Useimmiten kysymyksella tarkoitetaan oikeasti, että "onko tällä julkaisupotentiaalia". Se taas riippuu todella monesta asiasta, jotka eivät ole minusta tai aina kirjailijasta itsestäänkään kiinni. 

Julkaisupotentiaali riippuu muun muassa näistä seikoista: 
  • paljonko on valmis tekemään töitä  käsikirjoituksen kanssa
  • kuinka monta hylsykierrosta ehkä jaksaa 
  • kustantamojen julkaisuohjelmasta 
  • löytääkö käsis oikean kustantamon ja kustannustoimittajan siellä
Ja minä en voi luvata näistä mitään. Jos sanon "kyllä tällä on julkaisupotentiaalia", niin se halutaan herkästi (ja tahattomastikin) tulkita jonkinlaiseksi vakuudeksi julkaisusta, jota minä en voi todellisuudessa antaa. Ja jos käsis saakin vain hylsyä hylsyn perään, vaikka olen pitänyt käsistä potentiaalisena, niin kirjoittajalle tulee tunne siitä, että olen pettänyt hänet – ja minulle tulisi se sama tunne myös.

Minä en myöskään voi sanoa päinvastaista (ellei kyse ole selkeästä plagiaatista). Olen lukenut paljon kustantamoiden julkaisemia kirjoja, joiden julkaisua ihmettelen (ja ne saattavat olla myyviäkin!). Olen myös lukenut paljon käsiksiä, jotka eivät tunnu löytävän kustantajaa, vaikka ansiot siihen olisi.
Kristallipalloni siis ei vain näytä vastausta "kannattaako"-kysymykseen, ja siksi en halua sellaisiin vastata.

Elämässä kannattaa tehdä asioita, joista nauttii.
Jos nautit käsiksen nysväämisestä ja hiomisesta yhä paremmaksi ja paremmaksi, se kannattaa.
Jos nautit sen tarjoamisesta kustantamoille, se kannattaa.
Jos koet, että omakustanne on vaihtoehto, se kannattaa.
Jos et nauti näistä, sitten se ei ole oikea tie, vaan kannattaa harkita sitä puutarhanhoitoa.


Se, ettei käsikirjoitus löydä kustantajaa, ei tarkoita aina sitä, että käsikirjoitus on huono. Se ei koskaan tarkoita sitä, että on ihmisenä tai kirjoittajana huono.

Ainoa henkilö, joka siis osaa vastata kysymykseen "kannattaako tähän käsikirjoitukseen käyttää aikaa", on kysyjä itse. Älä suotta tyrmää kysymystä itse, vaan istu alas ja mieti asiaa kaikessa rauhassa. Ei ole hullumpi idea ottaa vaikka kynä ja paperia ja listata käsiksen hyvät ja huonot puolet.
Kuinka paljon haluat käyttää siihen aikaa? Kuinka kauan arvelet jaksavasi hioa sitä? Mikä on tavoitteesi kirjoittamisen ja käsikirjoituksen kanssa? Mitä muuta tekisit sillä ajalla? Onko se yhtä mielekästä toimintaa?
Jos koet olevasi oikein pahassa juntturassa asian kanssa, niin pistä käsikirjoitus sivuun määrämättömäksi ajaksi ja tee jotain muuta, mitä haluat. Jos unohdat koko käsiksen, niin ehkä siihen ei sitten tosiaan kannattanut käyttää aikaa. Mutta jos se kalvaa silti kivenä kengässä, välkkeenä näkökentässä, niin ota se uudestaan käsittelyyn tauon jälkeen. Silloin käsikirjoitus todennäköisesti ansaitsee sen.

2 kommenttia:

  1. Tuo kuva oli vertaansa vailla, ihana Mötkö. Näitä samoja kysymyksiä on tullut pyöriteltyä päässä monia vuosia ehkä jop kymmeniä ja ihan turhaan. Muutamia hylsyjä (Luojan kiitos) on tullut, joten kai se pitää uskoa etteivöt sanani riitä kertomaan:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiva että tartuit tähän! Itse en onneksi ikinä ole ajatellut, että joku toinen voisi ennustaa minulle, onko teksti julkaisuvarmaa kamaa (saati että menestyykö se julkaisun jälkeen). Tähän hommaan nyt vain aina liittyy tietty epävarmuus. Sen sijaan usein tulee painittua sen kanssa, milloin teksti on järkevää laittaa tauolle ja keskittyä johonkin muuhun. Olen usein tässä turhankin jääräpäinen ja paukutan päätä näppäimistöön, kun joku toinen olisi osannut ajat sitten siirtää ajatukset muualle. Lienee kyllä yleisemminkin persoonallisuuteeni liittyvä ominaisuus, ei vain kirjoittamiseen. :D Siitäkin olisi muuten hauska lukea, kuinka kustannustoimittaminen muuttaa suhdetta omaan tekstiin ja ylipäänsä lukemiseen.

    VastaaPoista