"Kannattaako tähän käyttää aikaa?"

Lähdetäänpä liikkeelle heti lukijakysymyksestä, joka ei ole kovinkaan harvinaislaatuinen ja pyörii varmasti monen niin aloittelijan kuin kokeneenkin kirjailijan mielessä ainakin joskus. Tätä kysytään myös minulta monesti, kun minua lähestytään käsikirjoituksen kanssa.

"Kannattaako tähän käsikirjoitukseen käyttää aikaa?"

Kannattaako vaiko eikö, pohtii Mötkö.
(Kiitos kuvasta, Qppas!)

Kannattaako tälle tehdä mitään? Onko fiksumpaa vain haudata koko juttu ja siirtyä vaikka puutarhanhoitoon? Mistä tiedän tuleeko tästä mitään? jne.

Kysymys on kovin inhimillinen. Mutta henkilökohtaisesti kustannustoimittajana suhtaudun vähän varauksella tähän kysymykseen, vaikka kyse on siis kirjailijan ajan tuhlaamisesta – ei minun.

Useimmiten kysymyksella tarkoitetaan oikeasti, että "onko tällä julkaisupotentiaalia". Se taas riippuu todella monesta asiasta, jotka eivät ole minusta tai aina kirjailijasta itsestäänkään kiinni. 
Julkaisupotentiaali riippuu muun muassa näistä seikoista: 

• paljonko on valmis tekemään töitä  käsikirjoituksen kanssa
  
• kuinka monta hylsykierrosta ehkä jaksaa 
• kustantamojen julkaisuohjelmasta 
• löytääkö käsis oikean kustantamon ja kustannustoimittajan siellä

Ja minä en voi luvata näistä mitään. Jos sanon "kyllä tällä on julkaisupotentiaalia", niin se halutaan herkästi (ja tahattomastikin) tulkita jonkinlaiseksi vakuudeksi julkaisusta, jota minä en voi todellisuudessa antaa. Ja jos käsis saakin vain hylsyä hylsyn perään, vaikka olen pitänyt käsistä potentiaalisena, niin kirjoittajalle tulee tunne siitä, että olen pettänyt hänet – ja minulle tulisi se sama tunne myös.

Minä en myöskään voi sanoa päinvastaista (ellei kyse ole selkeästä plagiaatista). Olen lukenut paljon kustantamoiden julkaisemia kirjoja, joiden julkaisua ihmettelen (ja ne saattavat olla myyviäkin!). Olen myös lukenut paljon käsiksiä, jotka eivät tunnu löytävän kustantajaa, vaikka ansiot siihen olisi.
Kristallipalloni siis ei vain näytä vastausta "kannattaako"-kysymykseen, ja siksi en halua sellaisiin vastata.

Elämässä kannattaa tehdä asioita, joista nauttii.
Jos nautit käsiksen nysväämisestä ja hiomisesta yhä paremmaksi ja paremmaksi, se kannattaa.
Jos nautit sen tarjoamisesta kustantamoille, se kannattaa.
Jos koet, että omakustanne on vaihtoehto, se kannattaa.
Jos et nauti näistä, sitten se ei ole oikea tie, vaan kannattaa harkita sitä puutarhanhoitoa.

Se, ettei käsikirjoitus löydä kustantajaa, ei tarkoita aina sitä, että käsikirjoitus on huono. Se ei koskaan tarkoita sitä, että on ihmisenä tai kirjoittajana huono.

Ainoa henkilö, joka siis osaa vastata kysymykseen "kannattaako tähän käsikirjoitukseen käyttää aikaa", on kysyjä itse. Älä suotta tyrmää kysymystä itse, vaan istu alas ja mieti asiaa kaikessa rauhassa. Ei ole hullumpi idea ottaa vaikka kynä ja paperia ja listata käsiksen hyvät ja huonot puolet.
Kuinka paljon haluat käyttää siihen aikaa? Kuinka kauan arvelet jaksavasi hioa sitä? Mikä on tavoitteesi kirjoittamisen ja käsikirjoituksen kanssa? Mitä muuta tekisit sillä ajalla? Onko se yhtä mielekästä toimintaa?
Jos koet olevasi oikein pahassa juntturassa asian kanssa, niin pistä käsikirjoitus sivuun määrämättömäksi ajaksi ja tee jotain muuta, mitä haluat. Jos unohdat koko käsiksen, niin ehkä siihen ei sitten tosiaan kannattanut käyttää aikaa. Mutta jos se kalvaa silti kivenä kengässä, välkkeenä näkökentässä, niin ota se uudestaan käsittelyyn tauon jälkeen. Silloin käsikirjoitus todennäköisesti ansaitsee sen.

Morren maailman blogiuudistus

Hei kaikki!

Olen Hanna Morre Matilainen, kustannustoimittaja, kirjailija ja entinen kirjabloggaaja – nykyinen kirjallisuus- ja kustannustoimitusbloggaaja. Lisätietoa minusta löytyy tuon ylläolevan sivupalkin linkeistä sekä osuuskunta Lilithin sivuilta. Varsinaiset omat kotisivut ovat vielä uudistustyön alla, mutta minua kannattaa seurata Facebookin kautta ja tietenkin palveluistani voi kysyä lisää sähköpostitse hanna(ät)morrenmaailma.fi

Vanhat kävijät saattavat hiukan hätääntyneinä hieraista silmiään: missä kaikki kirjabloggaukset ovat?
Ei hätää. Morren maailman vanhat kirjabloggaukset vuosilta 2007–2019 on arkistoitu uuteen blogiin https://morrenkirjablogi.blogspot.com/ . Sieltä löytyy kaikki asiasanoineen ym. Valitettavasti kommentit tosin taisivat kadota taivaan tuuliin arkistoinnin myötä. Arkistoblogi ei tietenkään enää päivity.

Entä mitä tälle blogialustalle nyt tapahtuu?
Olen jo jonkin aikaa haaveillut kirjoittamiseen ja kustannustoimittamiseen liittyvästä blogista. Molempiin liittyy paljon tapoja, käytänteitä, arvailua ja kirjoittamatonta tietoa. On lukuisia kysymyksiä, joihin vastaan yhä uudelleen, ja samoja perusasioita, joita korjaan useista käsikirjoituksista – ja joita ilmestyy minun omiin teksteihini myös. Oletteko kuulleet paskatekstikeijusta? Jos ette, niin tämän blogin kautta tuo riiviö tulee takuulla tutuksi!

Ajattelin, että näistä asioista voisi hyvin kirjoittaa yleispätevästikin. Millaisiin virheisiin ja käsityksiin törmään? Millaisia työtapoja noudatan kirjoittaessani? Tai kustannustoimittamisessani? Miksi tietynlaiset käsikirjoitukset eivät mene kustantamoista läpi? Miksei kustantamoista vastata? Millaisista käsiksistä innostun itse? Miten romaani kirjoitetaan? Mistä ideat tulevat ja miten niitä kehitellään? Voiko tästä tai tuosta kirjoittaa? Ja niin edelleen.

En missään tapauksessa väitä, että minun kokemukseni, näkemykseni ja tapani ovat ainoat oikeat. Harvoin näissä asioissa on ylipäätään yhtä oikeaa totuutta. On monenlaisia tapoja, joista toiset noudattaa niitä ja toiset näitä. Olisikin helppoa, jos olisi yksi (joskin paksu) kirja, jossa olisi absoluuttinen totuus, millä tavoin hommat hoituvat!

Neuvoistani saa siis ottaa vaarin – tai olla ottamatta. Kanssani saa olla ilman muuta erimieltä ja/tai tuoda esiin myös jonkin toisen vaihtoehdon, jota en ole tullut huomioineeksi. Opin itsekin jatkuvasti mielelläni uutta! Kirjoittaminen ja kustannustoimittaminen ovat myös niitä asioita ja ammatteja, joissa ei ole koskaan sillä tavalla valmis, että itsensä ja tapojensa kehittämisen sekä tietojensa kartuttamisen voisi lopettaa.

Kustannustoimittaja on aina vaitiolovelvollinen. Se kuuluu alan kirjoittamattomiin sääntöihin. Asiakkaistaan ja heidän käsikirjoituksistaan juoruileva kusti on äkkiä työtön kusti. En siis käsittele blogissani asiakastekstejä. Jos nostan esille jonkin tietyn toimintatavan, niin kyseessä on tapa, joka esiintyy usein monilla kirjoittajilla. Tekstiesimerkit kehittelen omasta päästäni. Itseni tuntien arvelen jo etukäteen, että esimerkeissäni seikkailevat perheeni koirat Loitsu ja Velho, tai automme Oikkuli, Villikko ja Ronsu, tai kauramoottorini Simlir eli Simppa. Mukana saattaa olla myös sattumanvaraisia yleisiä etunimiä, kuten Maija, Matti, Ville, Ritva, Rauni ja Kaino. Joka tapauksessa aitoja asiakastekstejä blogissa ei nähdä.

Sen sijaan tässä blogissa voi joskus vilahtaa minun kirjoittamani aito teksti, jota joku toinen on kustannustoimittanut! Kyllä. Myös kustannustoimittajan omia tekstejä kustannustoimitetaan. Itse itsensä kustannustoimittaminen on yhtä helppoa kuin itse itselleen tehty tehokas selkähieronta.

Tervetuloa mukaan uudistuneeseen Morren maailmaan!