15. helmikuuta 2010

Stephen King: Tapahtumapaikkana Duma Key (2008)

Duma Key
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Käännösvuosi: 2009
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 639
Pisteet: 4½ /5
Mistä minulle: lahja


Rakennusurakoitsija Edgar Freemantle selviytyy nipin napin hengissä vakavasta työtapaturmasta. Hän menettää oikean kätensä, ja hänen muistinsa ja puheensa takkuilevat. Voimakkaat kivut aiheuttavat Edgarissa raivopäisyyttä, ja nyt vaimokin haluaa eron. Terapeuttinsa neuvosta Edgar vaihtaa maisemaa ja muuttaa Minnesotasta Floridan rannikolle.
Vaaleanpunaisessa rantahuvilassaan hiljaisella Duma Keyn saarella hän ryhtyy verestämään vanhoja piirustus- ja maalaustaitojaan, ja vaikuttaa melkein siltä kuin hänestä pursuava luovuus tulisi jostakin ulkopuolelta. Sitten käy ilmi, että Edgarin vimmaisesti maalaamilla tauluilla on arvaamattomia vaikutuksia.
Vähitellen alkaa paljastua myös talon omistajan, Elizabeth Eastlaken, traaginen elämäntarina, ja menneisyyden haamut tuhoisine voimineen nousevat esiin.
Tapahtumapaikkana Duma Key käsittelee kuoleman kohtaamista ja luovuuden ulottuvuuksia. Tunnetulla kertojantaidollaan King ottaa lukijan tiukasti pihteihinsä.

Oma arvio:

Ihan ensiksi on päästävä napisemaan asiasta, joka ottaa aivoon vieläkin; kirjan nimen suomennos. Minkä hemmetin takia siihen on pitänyt laittaa 'tapahtumapaikkana'? Miksei pelkkä Duma Key (kuten alkuperäisessä kirjassa ja useimmissa käännöksissä on)? Argh!! Muuten ei käännöksessä ole valittamista, semminkin kun en ole lukenut alkuperäiskielistä.

Nyt voikin sitten siirtyä kehumisosastolle, sillä moitittavaa ei juuri ole. Kingillä on käsittämätön taito saada mehevä soppa simppeleistä aineksista. Noin tiivistettynä tämänkin tarinan idea on sairaassa äijässä, joka lähtee saarelle maalailemaan ja sitten tapahtuu kummia. Kuulostaisi naiivilta kenen muun kynästä hyvänsä paitsi Stephen Kingin. (Kuulostanko puolueelliselta? En edes yritä kiistää sitä, mutta Mestari on saanut minut pihteihinsä melko pysyvästi.)

Käsipuoli Edgar ja hänen himmeä uusi kaverinsa Wireman ovat loistava parivaljakko. King ei liene ikinä sortunut parivaljakko tollo/lihava - fiksu/laiha -kliseeseen eikä sorru nytkään. Sekä Edgar että Wireman ovat omia persooniaan, hyvin arkipäiväisen ja todellisen oloisia. Miehekkäitä ilman ylikorostettua äijämäisyyttä. Wireman on hiukan salaperäisempi hahmo, mikä tietysti tekee hänestä hyvinkin kiinnostavan. Edgar Freemantlen sairaus ja sen kanssa painiminen saa taas hänet kiinnostavaksi. Edgar on myös sikarikas, mutta se seikka on onneksi lähinnä vain paikoin esillä ja ikäänkuin rakennettu tarinaan vain joidenkin kohtien helpottamiseksi.

Elizabeth Eastlake on tarinan tapahtumien aikaan hyvin iäkäs, pyörätuolissa oleva grand old lady. Hänen terävimmät päivänsä ovat pääosin takanapäin, mutta toisinaan (juuri sopivissa tilanteissa siis) näkyy valoa tunnelissa. Elizabethin tarina on miltei suuremmassa osassa kuin Edgarin. Kingille tyypilliseen tapaan menneisyyden tapahtumia selvitellään kuolleiden kanssa nykyisyydessä. Rakenne ja tyyli muistuttavat paljon Kalpea aavistus -kirjan tarinaa.

Kaiken kaikkiaan Tapahtumapaikkana Duma Key on tyypillinen, perushyvä Kingin kirja. Yliluonnollisia aineksia on ammennettu reilulla kauhalla, maustettu sopivasti klassisilla aineksilla (esim. hopean tärkeä asema) ja soppa on saatu pysymään silti raikkaana. Toivon kyllä, ettei tätä mennä filmatisoimaan, sillä tarinan tapahtumat ovat niin intiimejä että niitä lienee vaikea saada onnistuneeksi elokuvaksi (mikä on kyllä huomattu kautta aikain kun Kingin juttuja on kuvattu).