7. tammikuuta 2019

Hei hei mitä kuuluu?

Sä kysyt ja kaikki on ok.

Blogi jäi vuoden 2016 lopulla pitkälle, pitkälle tauolle. Olin jo silloin aika varma, etten kokonaan lopettaisi, siksi kirjoitinkin vain tauosta. Ja nyt, kaksi vuotta myöhemmin, tuntuu siltä, että pitää palata.

Olen kaivannut bloggaamista.
Ensinnäkin siksi, että se on mukava tapa.
Toisekseen muistan paremmin, mitä olen lukenut ja ennen kaikkea mitä olen ajatellut lukemastani. Kirjoittaminen on minulle paras tapa sisäistää ja jäsentää ajatuksia. Koulussakin olin niitä outoja, jotka pitivät kalvosulkeisista. Yliopistossa oli kauheaa, kun yhtäkkiä asiat pitikin napata itse luennoitsijan, joskus hyvin haparoivasta ja poukkoilevasta, luennosta. Loppuvuosina yliopistossa jotkut ihanat lehtorit ja proffat käyttivät powerpointeja.
Kolmannekseen minua yhä edelleen huolestuttaa kirjakritiikkien väheneminen, etenkin lanukirjallisuudessa ja spefissä. Koen noloutta, että kritisoin kritiikkien vähenemistä, mutta en tee itse mitään asian eteen. En edelleenkään tee täällä varsinaisia kritiikkejä, vaan kutsun bloggauksiani lähinnä arvioinneiksi. Eivätkä ne aina ole varmaankaan kovin puolueettomiakaan, etenkin kun sattuu tuntemaan tavalla tahi toisella koko joukon kirjailijoita, etenkin spefin saralla. Mutta on edes jotakin näkyvyyttä. Isoin ongelma taitaa olla yhä se, etteivät ihmiset TIEDÄ mitä kaikkea ilmestyykään bestsellerien lisäksi. Miten sitä osaa kirjastossa tai kirjakaupassa kysyä kirjaa, jonka olemassaolosta ei tiedä?!
Neljännekseen sopivalla aasinsillalla... Ilman blogistaniaa minäkin olen kohtuullisen pihalla mitä kaikkea ilmestyykään, mikä kirja kerää blogisavuja, mikä on in, hot, pop ja rock.

Joten tässä sitä ollaan. En tiedä paljonko ehdin lukea ja blogata, sillä lähes kokonainen vuosi apurahakirjailijana päättyi ja olen taas sorvin ääressä kustannustoimittajana. Olen kaivannut sitäkin ja kaikkea hienoa onkin taas tulossa!

Uusia julkaisuja ei ole nyt ihan justiinsa näkyvillä. Tuorein on novelli "Tivoli Tuska" Osuuskumman antologiassa Sirkus Synkkä. Työn alla on kaikenlaista, mutta etenkin viime vuosi oli monesta syystä aika raskas. Yhtenä näkyvimpänä muutoksena varmasti se, että erosin Osuuskumma-osuuskunnasta syksyllä 2018.

Morren maailma siirtyi osuuskunta Lilithin hellään huomaan huhtikuussa 2018. Käytännössä asiakkaille muutos ei näy juuri mitenkään; kommunikointi ja työjutut yhä suoraan minun kauttani, kuten ennenkin. Minä taas pääsen vähemmällä byrokratialla noin muuten. Asiakkaille on tietysti myös se etu, että Lilithistä löytyy taittajia, kääntäjiä, graafikkoja jne.

Loitsu 2 vuotta
Blogitaukoni aikana perheemme on kasvanut peräti kahdella karvaisella jäsenellä. Alkuvuodesta 2017 meille tuli toinen pitkäkarvainen colliepoika Loitsu, joka on jo ehtinyt nuoreksi aikuiseksi köllieksi. Velho ja Loitsu ovat maailman parhaat ergonomiapäällikköt ja kaverukset. Kahden koiran touhuja on kerta kaikkisen kiva seurata; ihminen ei koskaan korvaa täysin lajitoveria.


Blogitauon aikana hevosharrastus otti myös entistä enemmän tulta alleen. Ja syksyllä 2018 tilanne päätyi muutaman mutkan kautta siihen, että jo hyvin nuoresta asti kytenyt haave omasta hevosesta – ja nimenomaan islanninhevosesta – konkretisoitui. Marraskuussa klip klop, hevonen on pop ja Simlir, eli Simppa, kopsutteli elämääni. Simlir tarkoittaa jättiläistä, ja pian 10-vuotias ruunapoika onkin islanninhevoseksi iso: säkäkorkeus arvioilta n. 148 cm.
Käytännön syistä Simppa ei asu meillä kotona, vaan läheisellä tallilla isossa pihatossa. Simppa ja pihatto pitävät huolta työkyvystäni. Opin näinä vuosina huomaamaan myös sen, että istumatyö todella käy selän päälle. En viihdy kuntosaleilla (kokeiltu on kymmeniä kertoja), mutta ratsastus ja tallityöt lantahommineen tekevät oikein hyvää.

Notta hengissä siis ollaan. En uskalla luvata mitään bloggaustahtia tahi haasteita tai muuta sellaista. Koetan päivittää blogin ja omat tiedot ajantasalle ja ehkä päivittää ulkoasua muutenkin johonkin suuntaan. Mutta ennen kaikkea koetan lukea ja kuunnella äänikirjoja enemmän. Viime vuonna saldo oli vaivaiset reilut 20 kirjaa. Jumitin niin pahasti Mustan tornin ja mustan vuoden parissa muutenkin. Jospa nyt siis paremmalla onnella, suotuisimmilla tuulilla.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että palaat blogimaailmaan! <3
    toivottavasti Mustan tornin (ja vuoden) varjo väistyy pian.

    VastaaPoista