24. huhtikuuta 2016

Jaakko Markus Seppälä: Lemen (2015)

Kustantamo: Like
Sivumäärä: 314
Mistä minulle: arvostelukappale

Huomanette taas pitkän blogitauon? En vain ole ehtinyt blogata, mutta lukeminen on kyllä sujunut. Nytpä on siis hiukan sarjatulta luvassa. Lyhyitä, napakoita kirja-arvosteluja muutama päivä peräkkäin, kun rykäisin ja kirjoitin kerralla kaikki. Onpahan teillekin vähän viihdykettä, ettette vallan unohda minua!

Muistanette, kun taannoin luovuin pisteytyksestä? Perustelin sitä silloin mm. englanninkielisellä kirjalla, jonka pisteyttämisen koin epäreiluksi, kun en teosta täysin kielisyistä ymmärtänyt.
Sama pätee tähän Jaakko Markus Seppälän esikoisromaani Lemeniin. Kyllä kyllä. Tämä ON suomea ja suomi on sentään äidinkieleni. Luulisi olevan hallussa?

Lemen on genreltään kyberpunkia – vaikka jostain syystä kannessa puhutaan teknotrilleristä. Miksi ihmeessä? Eikö tätä uskalleta sanoa kyberpunkiksi? Lemen kertoo kovapintaisesta Ninasta Soheba Cityssä. Ninasta tulee vähän mieleen Matrixin Trinity, josta pidin aivan valtavasti. Ja niin pidin Ninastakin.
Nina lähtee selvittelemään kadonneen Melinda Leen kohtaloa, ja tulee samalla talloneeksi isojen pahojen yhtiöiden varpaille. Luvassa on siis paljon toimintaa ja koodaushommeleita.

Ja juuri näiden koodaus- ja tietokonejuttujen takia en oikein saanut tästä kaikkea irti. En vain käsittänyt. Olin kyllä vaikuttunut. Kirjailijan tyylistä huomasi, että kaveri hanskaa asiansa oikein hyvin. Vika oli siis ehdottomasti täällä päässä.

Ainoastaan motkotan kirjan puolivälissä olleesta pitkästä pelipätkästä. Idea oli hyvä ja se oli kiinnostavaa – tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen se maistui venytetyltä ja katkoi jännitettä ihan turhaan.

Puolisoni, IT-alan ammattilainen, luki tämän myös. Hän on vältellyt tämäntyylisiä kirjoja juuri siksi, että on todennut liian monta kertaa koodausfaktojen olevan ihan pielessä. Sehän on omiaan latistamaan lukutunnelmaa. Mutta Lemen sai tältä osin puhtaat paperit ja mieheni nautti tästä huomattavasti enemmän kuin minä – jopa siinä määrin, että tämä saa jäädä meidän kotihyllyyn (näin kirjakarsinnan aikaan kriteerimme tälle ovat korkeammat).

edit: Koodaus on puolisolleni tärkeä asia, joten väljästi tulkiten laitetaan tämä HelMet-lukuhaasteeseen kohtaan 28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja.

1 kommentti:

  1. Seppälä oli viime vuonna lukupiirissäni ja kysyin häneltä mm. kielestä ja takakannesta. Konekieltä ei kuulemma ole tarkoituskaan ymmärtää (ja osa siitä oli täysin keksittyä, mutta aidon kuuloisesti luotua), se on antamassa tunnelman ja klangin maailmalle. Teknotrilleri-sana ärsytti häntä suuresti. Kustantaja pelkäsi kyberpunk-termin karkottavan lukijoita. Minusta se on puolestaan hyvin harhaanjohtava. Huomasitko muuten teoksessa olleen Viisikko-viittauksen? Minulta se meni ohi, kun en ole Blytonilta lukenut kuin S.O.S.-sarjaa.

    VastaaPoista