25. huhtikuuta 2016

Hugh Howey: Kohtalo (2014 / 2015)

Dust
Suomennos: Einari Aaltonen
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 400 (e-kirja)
Mistä minulle: arvostelukappale

Siilo-sarja (en suostu käyttämään nimitystä saaga) on tullut päätepisteeseensä – elämälle kiitos. Taso on nimittäin laskenut kuin lehmän häntä. Tämä olisi jäänyt kesken, ellei kyseessä olisi ollut sarjan viimeinen osa ja arvostelukappale.

Kohtalossa palataan siihen, mihin Siilossa jäätiin. Oikeastaan minusta tämä olisi ollut parempi kronologisesti kerrottuna. En käsitä, mikä pointti oli hajottaa aikajana? No. Eipä se minulle kuulukaan. Paitsi sen verran, että olin jo oikeastaan unohtanut, mitä aiemmissa osissa oli tapahtunut. Se ei ole hyvä merkki se. Ehkä luen tämän 20 vuoden päästä uudestaan putkeen ja näen asian toisin?

Joka tapauksessa meni jonkin aikaa, että pääsin kärryille. Ei haitannut, sillä alku oli melkoista paikallaan polkemista joka tapauksessa. Jules kumppaneineen kaivaa tietänsä toiseen Siiloon, siihen mistä Solo ja lapset löytyivät. Eihän siitä tullut kuin sanomista ja taas kapinaa pukkaa. Lopulta Siilot päätetään hylätä kokonaan ja hakea raitista ilmaa ulkoa. Lopputulos on varsin ennalta-arvattava ja siirapilla kuorrutettu. Möh. Tulipahan luettua.

Tästä kaiketi tehdään elokuvaa ja sellaisena tämä saattaakin toimia. Kyllä se varmaan katsottua tulee ihan silkkaa uteliaisuuttaan, jos ei muuten.

Siilo-sarja alkoi todella loistavasti, mutta tämä loppu harmittaa tosi paljon.

Siilo-sarja:
Siilo
Siirros
Kohtalo

1 kommentti:

  1. Siilo-trilogian nimeäminen saagaksi menee vähän samaan kategoriaan kuin Neal Shustermanin käyttämä termi "dystologia" kirjoittamastaan neliosaisesta dystopia-sarjasta.

    VastaaPoista