29. helmikuuta 2016

Jasper Fforde: The Eyre Affair – Thursday Next Book 1 (2001)

Kustantamo: Hodder & Stoughton
Sivumäärä: e-kirja (painetussa n. 400)
Mistä minulle: oma ostos

Tartuin Jasper Fforden teokseen vähän summanmutikassa ja siksi, että hän on ensi kesän Finnconin yksi kunniavieras. Ajattelin, että olisi kiva kerrankin perehtyä ulkomaisen kunniavieraan kirjoihin jo etukäteen ja samalla taas tsempata kielitaitoa.
Hutiratkaisu. Ja tässä on myös se syy, mikä sai minut viimein lupumaan pisteytyksistä. Ei ainoa syy, mutta ikään kuin viimeinen niitti ja perustelu.

Hävettää suorastaan tunnustaa, etten oikein tajunnut tästä mitään. Äh.. Ei nyt liioitella. Kyllä minä perusjuonen verran pysyin kärryillä. Tarina (sarjan avaus) kertoo siis Thursday Next -nimisestä naisesta, joka on ammatiltaan kirjallisuusetsivä 1980-luvun vaihtoehtohistoriallisessa Englannissa. Acheron Hades, tarinan pahis, pöllii käsikirjoituksia ja uhkaa tuhota niitä, mikä on tietysti hirvittävää. Thursdayn pitää saada Hades kiinni, ja samalla selvitellä rakkauttaan Landeniin, mikä ei ole ihan niin yksinkertaista.

Tyylilaji on vahvasti humoristinen, brittiläisen kirjallisuuden ja englannin on siis syytä olla erittäin hyvin hallussa. Muuten käy niin kuin minulle – menee paljon ohi. Kirjasta ei jäänyt paljoakaan käteen eikä päähän, kun kielen vuoksi lukeminen oli perin haastavaa.
Sen verran tajusin, että kyseessä on oikeasti hyvä ja hauska kirja. Olisi vain ollut ilahduttavaa ymmärtää siitä enemmän. Ei auta muu kuin lukea lisää – jotain vähän helpompaa.

Teki mieli jättää bloggaamatta, koska ei minulla ole tästä oikein muuta sanottavaa. Miten arvioida kirjaa, jota ei ymmärtänyt? Ei mitenkään. Siksi en voinut tätä pisteyttääkään.

Uskallan tästä huolimatta suositella tätä etenkin brittiläisen kirjallisuuden ystäville. Vaikka ei niin spefin ystävä olisikaan, niin tästä saa varmasti paljon hupia! Etenkin jos Kotiopettajattaren romaani kolahti, niin...

HelMet-lukuhaasteessa nappaan tällä kohdan 9. sinulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja.

3 kommenttia:

  1. Hei, olen miettinyt pari kertaa juuri tuota miten kirjoittaa teoksesta, joka on vaikeaselkoinen. Kirja jotenkin ansaitsee tulla huomatuksi, esiin nostetuksi, vaikka omat kommentit siitä jäisivät hatariksi? Täytyy toivoa, että toinen lukija ymmärtää paremmin ja joskus tulee tilaisuus siitä keskustella.
    Jatkan silti "haastavien" tietokirjojenkin kahlaamista ja joskus rohkenen blogiin niistä kertoa. Lukihäirikölle lisäpuuhaa.

    VastaaPoista
  2. Se on tympeää, kun kielitaito ei aivan riitä: jää ne sävyt ja nokkeluudet tajuamatta ja koko kirja ikään kuin latistuu.
    (Väsäsin sunnuntaina blogitekstiluonnoksen kirjasta, joka jäi mulle ihan arvoitukseksi. Ja se oli sentään käännetty suomeksi... :/ )

    VastaaPoista
  3. Luin Thursday-kirjasarjasta kolme romaania, sen verran tarina koukutti, mutta pitkän päälle saman idean toistaminen alkoi tympäistä.

    Tarinoiden fantasialementti perustuu siihen, että painettujen kirjojen hahmot ja todellisen maailman hahmot ovat lähellä toisiaan, ja aika ajoin voi kirjan hahmo putkahtaa todelliseen maailmaan ja päinvastoin. Ja kun kirjan alkuperäisen käsikirjoituksen hahmolle tapahtuu jotain, tapahtuu sama kaikissa kirjan painoksissa. Tästä kirjailija on saanut mielenkiintoisia juonenkäänteitä aikaan, ja monenlaista linkitystä niin kirjallisuudenhistoriaan kuin kulttuuriin ylipäänsä.

    Toisenlainen lähestymistapa on romaanissa ”The Road to High Saffron”, joka aloittaa Shades of Grey -romaanisarjan. (Näitä romaaneja ei pidä sekoittaa toiseen samantyylisesti nimettyyn kirjasarjaan.) Keskeinen fantasia/tieteiskirjallisuuden elementti tässä romaani(sarja)ssa on ihmisten värinäkö (ja sen puute), joka määrittää ihmisen yhteiskuntaluokan. Sinänsä mielenkiintoinen lähtökohta mutta lopulta tämä romaani tuntui olevan vailla syvempää sisältöä.

    VastaaPoista