30. lokakuuta 2015

Lucius Shepard: Lohikäärmeen varjossa (1984–1988 / 1993)

The Scalehunter's Beautiful Daughter
The Man Who Painted the Dragon Griaule
Suomennos: Hanna Tarkka
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 147
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Lohikäärmeen varjossa valikoitui minulle luettavakseni ystävän vahvasta suosituksesta. "Tässä on paras lohikäärmetarina ikinä!" Ja tottahan se houkutti. Olenkin kaivannut pitkästä aikaa nimenomaan lohikäärmeisiin keskittyvää fantasiaa. Lohikäärmeethän ovat lempitaruolentojani, kuten monet teistä tietävätkin.

Tässä on kaksi pitkää novellia, jotka on valittu ilmeisesti eri kokoelmista. Mieleni minun tekevi hommata nämä kokoelmat englanniksi, jotta saisin tietää kiehtovasta Griaulesta kaiken.
Suomunhakkaajan kaunis tytär (The Scalehunter's Beautiful Daughter, 1988) on kokoelmasta The Ends of the Earth.
Mies joka maalasi lohikäärme Griaulen (The Man Who Painted the Dragon Griaule, 1984) on kokoelmasta The Jaguar Hunter.
Harmikseni tässä ei ollut mitään esi- tai jälkipuhetta, miksi juuri nämä novellit ja miksi ei enempää suomennettu. Molemmat tässä mainitut kokoelmat ovat voittaneet World Fantasy Awardin.

Suomunhakkaajan kaunis tytär on näistä kahdesta vaikuttavampi. Tarina kertoo ylpeästä, joskin hieman huikentelevaisesta Catherinesta, joka päätyy Griaulen sisään. Hän viettää siellä aikaansa vuosikymmeniä, nöyrtyy, ylpistyy, nöyrtyy – kasvaa ihmisenä... Tai sitten ei. Mahtavan, valtavan ja paikoilleen jähmetetyn Griaulen sisällä on ihan oma maailmansa ja Catherinella uskotaan olevan suuri tehtävä.
Tarina on ennen kaikkea Catherinen kasvutarina, mutta se ei etene totuttua kaavaa pitkin ja ole yllätyksetön.

Mies joka maalasi lohikäärme Griaulen jäi minulle etäisemmäksi, mutta en voi olla silti tunnustamatta sen taidokkuutta. Tarinassa kunnianhimoinen taidemaalari Meric yrittää toisella tapaa saada Griaulen hengiltä. Tunnusteettakoon, että koska tämän lukemisesta on jonkin aikaa, en muista novellista juuri mitään muuta kuin sen, että kerrontatyyli oli hyvä, mutta ei näemmä kovin muistijälkiä jättävä.

Ne, jotka hakevat perinteistä fantasiaa mahtavalla magialla, miekoilla ja taisteluilla höystettynä, pettyvät varmasti Lohikäärmeen varjossa -kokoelmaan. Mutta jos omalaatuinen, omaääninen ja vähän scifistisiä elementtejä sisältävä fantasiatarina kiehtoo, on tämä ehdottomasti hyvä valinta. Turhaan ei Shepardia näistä palkittu!

Kiitos, Mixu!

1 kommentti:

  1. Hyvältä kuulostaa, laitan kirjailijan nimen muistiin ja tutkin josko kokoelmia löytyisi englanniksi kirjastosta. En ole lohikäärmeistä lukenut pitkään aikaan mitään, mutta ennen tätä tulee kyllä Osuuskumman kokoelma eli sen kimppuun tulikuonojen tarpeessa seuraavaksi. :)

    VastaaPoista