1. lokakuuta 2015

Kustannustoimittajasta kirjailijaksi?

Jo lapsesta saakka olen halunnut kirjailijaksi. Koulussa äidinkieli oli ainoa oppiaine, jossa koin olevani oikeasti vahvoilla ja hyvä. Ainoa, jossa oli kunnianhimoakin. Kuulostanen melko tavalliselta tapaukselta. Aika moni kirjailija ja kirjailijaksi haluava jakaa kanssani saman menneisyyden tältä osin.

Hoksasin kuitenkin aika pian, että kirjailijuus on harvojen ja valittujen ammatti. Siis sillä tavalla, että vain sitä tekemällä saisi voita leipänsä päälle. Menin siitä hiukkasen eksyksiin ja kokeilin kaikenlaista. Ja lopulta päädyin ammattiin, jota pitkään pidin itseltäni poissuljettuna. Eihän kustannustoimittaja voi olla kirjailija! Häijyt kielet sanovat, että kustannustoimittajat ovat niitä, jotka saivat hylsyjä käsikirjoituksistaan, ja nyt katkerana kostavat sitä samaa hommaa muille (samaa kuulee sanottavan kriitikoistakin).

Halusin kuitenkin kirjoittaa ja nautin kustannustoimittamisestakin. Äkkinäinen voisi tietysti kuvitella, että kustannustoimittajan käsikirjoitushan on huippuhyvä – onhan sen tehnyt kustannustoimittaja!
Kirjoittajana olen kuitenkin ihan vain kirjoittaja. Omaa käsikirjoitustaan ei voi kustannustoimittaa. Olen saanut samanlaista palautetta, mitä annan asiakkaillenikin. Se huvittaa – ja tuskastuttaa. En näe niitä kohtia, joista olen saanut kritiikkiä, ellei niitä minulle osoiteta. "Katso nyt! Tuossa. Tee tämä toisin. Täydennä tähän. Ja tuo tuossa, se on ihan turhaa."

Olen saanut nyt tänä syksynä käsikirjoituksestani hylsyjä. Ja saan varmasti vielä lisääkin. Tuntuuhan se pahalta. Aina se on pettymys, vaikka alan ammattilaisena tiedän, ettei "ei sovi kustannusohjelmaamme" tarkoita, että käsikirjoitus on umpisurkea ja kelvoton tekele. Käsikirjoituksia tulee kustantamoihin niiiiiiin paljon – ja julkaisuun niiiiin vähän.


Olen saanut myös hyvää ja rohkaisevaa palautetta. Yksi kertoi itkeneensä, toinen pidättäneensä hengitystä, kolmas ahmineensa. Ne antavat toivoa.

Tänään tarjosin käsikirjoitustani Osuuskummalle. Joskus meiltä Osuuskummalaisilta kysytään, että julkaisemmeko kaikki mitä jäsenemme kirjoittavat. Emme. Ei meillä ole varaa tehdä sellaista. Eikä haluakaan. Haluamme ensisijaisesti tarjota hyvää spekulatiivista fiktiota.

Olen Osuuskumman jäsen, mikä antaa minulle oikeuden tarjota käsikirjoitustani toimitusneuvostollemme. Osuuskumma ei julkaise ulkopuolisten käsikirjoituksia lainkaan – satunnaisia käännöksiä lukuunottamatta. Meillä on toimitusneuvosto, jossa istuu tällä hetkellä minun lisäkseni viisi muuta jäsentämme, ja joka tekee julkaisupäätökset.
Olen myös Osuuskumman kustannusjohtaja ja toimitusneuvoston pääjehu. Tämä ei tuo minulle mitään etuutta muihin jäseniimme nähden. Kun käsikirjoitustani käsitellään, jäävään itseni poistumalla kokouksesta.

Pohdin pitkään, että tohdinko tarjota käsikirjoitustani Osuuskummalle. Olenko uskottava kirjailija, jos "oma kustantamoni" julkaisee käsikirjoitukseni? Entä jos ihmiset ajattelevat, että kai ne nyt julkaisee sen käsiksen, kun se on jäsen ja vielä toimitusneuvostossakin!
Tänään taas asiaa murehdin alahuuli väpättäen. Armas puolisoni, joka on iloisen pihalla näistä kirjamaailman kuvioista, sitten kysyi minulta, että minkä hiton takia sinä sitten muka liityit Osuuskummaan, jos et juuri kirjailijauraasi edistääksesi?
Olin vähän aikaa hiljaa. Niin. Sitähän varten minä tosiaan Osuuskummaan liityin helmikuussa 2013. Sitä varten koko kustantamo on jumankekka perustettu, että jäsenemme voivat edistää erityisesti spekulatiivisen fiktion kirjoittamistaan ja julkaisemista.

Kustannusala on murroksessa. Uusia syntyy kuin sieniä sateella. Kustannustoiminta ei ikinä ole kuitenkaan hyväntekeväisyyttä ja kaverikerhon pyörittämistä. Kirjojen painattaminen, markkinointi ym. ei ole ilmaista. Jotta toiminta on taloudellisesti edes kannattavaa (voitokkaasta nyt puhumattakaan), täytyy käsikirjoituksen olla hyvä. Niin hyvä, että taloudellinen riski kannattaa ottaa.
Tästä syystä Osuuskummakaan ei voi julkaista mitään kirjaa vain siksi, että sen kirjoitti sen kustannusjohtaja. Tai siksi, että sen kirjoitti joku jäsen, joka on älyttömän mukava ja kiva tyyppi. Tai jäsen, joka on ollut kaikkein eniten myyntitapahtumissa ja tehnyt paljon töitä osuuskunnan eteen. Tai jäsen, joka voisi suuttua pahasti, jos saa kielteisen päätöksen ja vaikka erota.
Osuuskumma julkaisee hyväksi katsomansa käsikirjoituksen. Olemme ehkä "tavallista kustantamoa" valmiimpia näkemään enemmän vaivaa käsikirjoituksen työstämiseksi, koska tarjottavien käsikirjoitustenkin määrä on rajallisempi. Olemme ehkä myös päätöksissämme muita kustantamoja nopeampia – samasta syystä. Meidän ei tarvitse lukea vuodessa satoja käsikirjoituksia.
Meillä on jäsenistössämme alan ammattilaisia; kustannustoimittajia ja kokeneita kirjailijoita. Alan ammattilaisina annamme arvoa toisillemme myös tässä mielessä. Ei kukaan halua käsiksestään kirjaa vain siksi, että on hyvä ja ahkera tyyppi. Kunnianhimoinen kirjoittaja haluaa käsikirjoituksestaan kirjan, jos ammattilainen katsoo sen olevan hyvä ja työstämisen arvoinen.

Niin sitten lähetin käsikirjoitukseni myös Osuuskummalle. Jännitän ehkä enemmän kuin koskaan.

Edit: Lisään vielä, että kirjoitin tämän tekstin yksityishenkilönä. En Osuuskumman edustajana.

3 kommenttia: