10. syyskuuta 2015

Cherie Priest: Boneshaker (2009)

Kustantamo: Tor Books
Sivumäärä: 416
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos

Tästä se englanniksi lukeminen taas lähtee. Harjoitusta, harjoitusta! En ole niitä kaikkein kielitaitoisempia tyyppejä edes englannin suhteen, joten näissä jutuissa jätän aika pitkälle arvostelematta teoksen kieltä. Minulla ei kerta kaikkiaan riitä osaaminen sellaisiin nyanssien erottamisiin, kuten äidinkielelläni lukiessa.
Tämä on toki myös etu siinä mielessä, että tämä vapauttaa vapaa-ajanlukemistani. En pysty lukemaan näitä työmoodissani, joten ei auta muu kuin antaa tarinan viedä mennessään.

Boneshaker tarttui ostoskoriini Kobon nettikirjakaupasta (pelottavan kätevä tapa ostaa kirjoja...) ystävän suositusten innoittamana. Teos on myös voittanut arvostetun Hugo-palkinnon vuonna 2010.
Kuten kansikuvasta voi jo arvata, liikutaan vahvasti steampunkin genressä.
Boneshaker avaa The Clockwork Century -sarjan, jossa on jo ainakin kuusi osaa. Luultavimmin luen näitä seuraaviakin osia kunhan joudan.

Tarina sijoittuu 1800-luvun Seattleen. Taustalla jyllää Amerikan sisällissota, mutta se on Briarin murheista pienin. Hän leskeytyi 16 vuotta aiemmin kaivoskone Boneshakerin räjähtäessä. Sen jälkeen kaupunkiin levisi vaarallista kaasua ja osa kaupungista muuttui asuinkelvottomaksi – melkein.
Briarin poika, Zeke, päättää lähteä selvittämään omaa historiaansa. Äiti-Briar kun ei paljoa kerro. Zeken matka suuntautuu tietysti kohti kaupungin asuinkelvontonta osaa, mutta Zeke ei olekaan siellä yksin...
Briar ei jää toimettomaksi. Säpäkkä nainen ei jää poikansa perään kyynelehtimään, vaan aikoo etsiä Zeken käsiinsä. Matkalla hänenkin tielleen sattuu jos jonkinlaista porukkaa; kädetön nainen, zombeja ja salaperäinen tohtori Minnericht.

Zeken ja Briarin hahmot olivat onnistuneita. Pidin äidin ja pojan suhteesta, joka ei ollut vallan mutkaton. Zeke oli mielestäni uskottava teini-ikäinen; kapinallinen, itsepäinen, hiukan hölmö ja tiukassa paikassa hätääntynyt ja tosi tiukassa paikassa toimintakykyinen nuorimies. Briar taas edusti ei-niin-perinteistä äitihahmoa, mutta saattaa olla, että 1800-luvulla työläisväen keskuudessa Briarin tyyppinen äiti olisi ihan tavallinen; ei niin hienosteleva, paikoin ronski, toimelias, ei hössöttävä ja tietysti lastaan rakastava nainen.
Sivuhenkilöistä olisi ollut kiva saada vähän enemmänkin irti, mutta toki osasyynä voi olla oma kielitaitoni.

Boneshaker oli varsin viihdyttävä tarina, jota tosin olisi voinut tiivistää reilustikin. Paikka paikoin oli minun makuuni liikaa vatulointia; mihin mennä, mitä tehdä, voivoi, mitä olisi pitänyt tehdä jne.
Ei siis tajunnanräjäyttävää steampunkia, mutta sellainen ihan perus-okei.

The Clockwork Century:
Boneshaker
Clementine
Dreadnought
Ganymede
The Inexplicables
Fiddlehead

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti