16. elokuuta 2015

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni (2015)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 165
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Kesäinen illuusioni on kirjabloggarikollegani Karoliina Timosen (Kirjava kammari) toinen teos. Esikoinen oli Aika mennyt palaa.

Kesäinen illuusioni kertoo Klarissasta, joka viettää kesää pienellä saarella, idyllisessä vuokrahuvilassa. Tarkoituksena olisi jatkaa romaanin tekoa, mutta ottaa myös vähän mietintäaikaa. Avioliitto Mikaelin kanssa on koetuksella, mutta toisaalta se tuo turvaa ja onhan lapsetkin – joskin teini-ikäiset jo.
Saarella on yksinäistä ja Klarissan on vaikea keskittyä. Huvilan pihapiirissä kasvaa mystinen puu, joka on vuokrantajarouvalle ja hänen suvulleen hyvin tärkeä. Klarissa suhtautuu siihen epäillen. Mutta sitten Variskallioon, naapurissa, alkaa tapahtua. Sinne muuttaa Olavi, vanhempi herrasmies. Klarissa ei ole enää yksin.

Myönnettävä on, että lähtökohta kuulostaa jo niin moneen otteeseen nähdyltä yksinäinen eroa tekevä nainen ajautuu vieraan miehen syliin, josta seuraa draamaa, mutta lopuksi happy end ja rauhaa ja rakkautta. Karoliina Timonen ei suinkaan päästä sen paremmin lukijaansa kuin romaanihenkilöitäkään niin helpolla. Tarinassa on paljon muutakin ja hienoinen vihvahde maagista realismia.

Kesäinen illuusioni lumoaa erityisesti kielellään. Jo aluksi aavistelin yhteyttä Juhani Ahon Papin tyttäreen ja Papin rouvaan, ja ilahduin, kun loppusanoissa kirjailija mainitsi juuri ne (muutaman muun lisäksi) inspiraationlähteinään. Timonen kunnioittaa hienosti esikuvaansa.
Täytin kannut, katsoin lähteen mustaan silmään. En katsonut kauan, pelkäsin mitä sieltä voisi nousta tai katsoa takaisin. Äkkiä oli niin hiljaista, että korvissa soi.
(s. 50)

Tunnelmointi ja kipinöinti etenkin Olavin ja Klarissan välillä on vaikuttavaa. Vinkeän lisänsä tuo Olavin poika Cédric. Hiukan kauhukirjallisuuden tunnelmaa tuo outo vanha mummeli Kaika.

Viihdyin Kesäisen illuusioni parissa hyvin ja pidän sitä keskimääräistä parempana romaanina. En kuitenkaan ihan hullaantunut tähän. Henkilöt, etenkin Klarissa, jäivät minulle vähän etäisiksi ja loppu oli vähän turhan hässäkkä.

Kansikuvasta (tekijä Anna Makkonen) on sanottava sen verran, että se on hieno, mutta ei minusta sovi tälle kirjalle ollenkaan. Kansikuvan perusteella odotin enemmän kepeää, jopa humoristista tarinaa.

Kesäisen illuusioni on lukenut monikin bloggaaja, muun muassa:
Kirjakaapin kummitus
Kirjamuistikirja
Lumiomena
Sinisen linnan kirjasto
Kirsin Book Club
Eniten minua kiinnostaa tie
Mustikkakummun Anna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti