12. huhtikuuta 2015

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla (2015)

Kustantamo: Paasilinna
Sivumäärä: 238
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Olen niin pettynyt, niin pettynyt. Itseeni meinaan. Odotin innolla tätä Raevaaran romaania. Luvassa oli reaalifantasiatyyppistä tarinaa kauhuvivahteella. Lupauksensa Yö ei saa tulla lunasti, mutta en saanut kirjasta sellaista otetta, kun olisin halunnut.

Yö ei saa tulla kertoo Johanneksesta, joka tapaa pitkästä aikaa Antin, yhden parhaista lapsuusystävistään. Antin tapaaminen ei olekaan sattumaa, vaan avunpyyntö. Antti haluaa kostaa sisarensa Aalon itsemurhan – jos se nyt oli itsemurha. Aalo oli myös Johannekselle aivan erityinen ihminen, ja sen Johannes joutuu nyt kohtaamaan uudelleen.

Romaanin (reaali)fantasiamaisuus tulee unen ja valveen rajan sotkemisesta. Ehkä enemmän sanoisin tätä surrealismiksi, kuin reaalifantasiaksi, mutta rajanvedot ovat häilyviä ja hankalia muutenkin. Nimitti tätä nyt miksikä hyvänsä, niin erityiskiitos täytyy antaa teoksen tunnelmasta. Se on painajaismainen, unenomainen, hiukan pelottava. Samaan aikaan kuitenkin jollakin tapaa eteerinen, samaan aikaan julma ja lempeä. Todella vaikea kuvata, mutta vaikuttava se oli.
Jos Yö ei saa tulla olisi viini, niin sanoisin, että se on vivahteikas ja kehittynyt punaviini; mausteinen, keskitanniininen, tumman marjainen ja hennon nahkainen.

Juonivetoisesta ja selkeästä tarinasta pitäville tämä ei ehkä olisi se ykkösvalinta. Minun oli tosiaan vaikea saada tästä otetta, ja voi olla, että Yö ei saa tulla avautuu paremmin (minulle) useamman lukukerran jälkeen. Siksi minun on myös hankala moittia tätä mistään. Miten kritisoida jotakin, jota ei ihan ymmärrä? Tekstistä kuitenkin näkee, että se on huolella ja tarkoituksella sellainen kun on. Vika (tai "vika") on selvästi täällä päässä. Noin muutenkaan en ole kovin surrealismin ja sen velipuolen, absurdismin, ystävä. Odotin siis ehkä jotain suoraviivaisempaa?

Oli miten oli, Yö ei saa tulla on saanut hyvän vastaanoton monilta tahoilta. Hyvä niin! En yhtään ihmettele. Minun kirjani tämä ei ollut, mutta silti lukulistalla on yhä Raevaaran muita teoksia.

Yö ei saa tulla muissa kirjablogeissa:
Kulttuuri kukoistaa
Amman lukuhetki
Reader, why did I marry him?
Rakkaudesta kirjoihin
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjasähkökäyrä
Kirjakaapin kummitus

P.S. Kynsilakka on O.P.I.:n Austin-Tatious Turquoise.

4 kommenttia:

  1. Joskus käy vaan noin. Kirjasta on periaatteessa vaikea keksiä mitään moitittavaa, mutta silti se ei kosketa niin kuin toivoisi. Minä pidin tästä, mutta parhaillaan luen kirjaa jota on paljon kehuttu, mutta minä en vain pääse sisälle.

    VastaaPoista
  2. Tuo viiniluonnehdintasi on kerrassaan mainio. :) Pitää sanoa, että minuunkin kyllä Raevaaran muut teokset ovat purreet paremmin, joka ei tietenkään tarkoita, että Yö ei saa tulla olisi mitenkään huono, mutta mutta ...

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja vei totaalisesti mennessään ja jo näin aikaisessa vaiheessa voin sanoa, että yksi parhaista kirjoista tänä vuonna. Odotinkin pitäväni, mutta en osannut kuvitella kuinka paljon. Yö ei saa tulla ei ole selkeimmästä päästä, joten ehkä tosiaan toinen lukukerta voi avata romaania enemmän.

    VastaaPoista
  4. Minä luin juuri Raevaaran novellikokoelman ja pidin tavattomasti, siksi tämäkin lukulistalla. Hyvin varovaisin odotuksin olen kuitenkin liikkeellä, tällaisten kirjojen kanssa voi käydä miten vain. Kiitos arviosta.

    ps. Kiitos kynsilakkavinkistä, piti sitäkin tulla kehumaan kun on niin kiva väri!

    VastaaPoista