21. huhtikuuta 2015

Pasi Luhtaniemi: Viattomat (2015)

Kustantamo: Aarni
Sivumäärä: 225
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Viattomat. Siinä on kuulkaa hyvä nimi kaikessa monimerkityksellisyydessään. Kuka meistä on viaton – vailla vikoja ja syytön? Ihan aluksi täytyy myöntää, että pidin nimeä ehkä vähän turhankin yksinkertaisena, alleviivaavana ja osoittelevana. Mutta Viattomat luettuani piti myöntää, että kyllä tässä on nimi paikallaan. En osaa edes ajatella kirjaa muun nimisenä.

Pyry on paennut kotoaan. Tapahtui jotakin, jota hänen oli vain yksinkertaisesti paettava. Taakse jäi hiukan alkoholisoitunut taiteilijaäiti, autistinen pikkuveli Peetu ja pikkusisko Pihla, jolle Pyry on ollut kaikki kaikessa. Ja Anni. Rakkaus.
Mutta Kronbergien naapuriin muuttaa turhan utelias eläkkeelle jäänyt poliisi ja Pyryn on tehtävä ratkaisunsa.

Pitkästä aikaa tuli luettua jotakin, jossa oli epäluotettava kertoja. Tämä ei ole erikoinen juonipaljastus, mutta kuvaa hyvin koko kirjan teemaa, joka todella kysyy sitä, että kuka on viaton. Luhtaniemi ei anna siihen vastausta, ei osoita, ei moralisoi. Viattomasti vain kysyy. Epäluotettavan kertojan käyttäminen tuntuu – ainakin minusta – vaativalta ratkaisulta. Paletti täytyy pitää kasassa loppuun asti, vaikka lukija hoksaisikin jo alkumetreillä, ettei tähän kaveriin ole luottamista. Itse en osaisi, Luhtaniemi osaa.

Viattomat on koukuttavaa kerrontaa, jossa edetään vuoroin Pyryn matkassa,  menneisyydessä ja  Kronbergien nykyhetkessä, Pyryn ollessa poissa. Pyry kertoo myös Eero Vuorisen näkökulmaa – näin ainakin tulkitsin. En ollut ihan aina vakuuttunut kertojaratkaisusta, varsinkaan tuon Vuorisen osalta. Muut osat sitten toimivat ja svengasivat kuin hirvi.

Syyllisen arvasin kohtuullisen aikaisin. Luulen, että se oli tarkoituskin. Jännitys ei suinkaan loppunut siihen. Loppuun saakka sai odottaa vastausta kysymyksiin miksi ja miten. Ne pääsivät sitten vähän yllättämäänkin. Kuinka pienestä kaikki voikaan alkaa. Tämä hienovaraisuus on Viattomien vahvuus.

Kirja sopii kevyen ja uskottavan jännityksen ystäville. Jos olet kyllästynyt loputtomiin yhteiskuntakriittisiin dekkareihin, niin Viattomat voisi olla juuri sopivaa vastalääkettä.

1 kommentti:

  1. Kertojaratkaisua jäin minäkin pohtimaan, enkä täysin vakuuttunut. Kiinnostava tuo asetelma silti on, kun joutuu lukiessa taajaan pohtimaan, mikä on totta ja mikä ei.

    VastaaPoista