20. joulukuuta 2014

Juri Nummelin (toim.): Luurankomies ja muita kauhutarinoita Villistä lännestä (2014)

Kustantamo: Kuoriaiskirjat
Sivumäärä: 163
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos

Ihan ensiksi on pakko ihastella tätä superhienoa kantta, jonka on tehnyt Jouko Ruokosenmäki. Kansikuva on ehdottomasti tämän julkaisuvuoden parhaimmistoa ja tyylikkyydessään se kilpailee samassa sarjassa kuin huippuhieno Kalmantanssin kansi. Liekö sattumaa, että olen ihastunut pääkalloaiheeseen?

Luurankomies ja muita kauhutarinoita Villistä lännestä pitää sisällään seuraavat novellit:
Jussi Katajala: Luurankomies
Samuli Antila: Aavikon hopea
Anne Leinonen: Hyvä päivä tappaa Mama-Joe
Jani Kangas: Paholaisen kalliot
Sami Myllymäki: Tuhannen luodin mies
Markus Harju: Petojen sukua
Juha Jyrkäs: Maajumala
Vesa Sisättö: Kaksi kirjettä Texiltä
Shimo Suntila: Verinaamio

Lopussa on vielä Juri Nummelinin katsaus Kauhun ja länkkäreiden liitto.

Antologian kirjoittajat ovat kotimaisen spefin kärkikaartia ja niinpä lopputulokselta osaa odottaa tasaista laatua. Ja sitä myös sai. Ehkä liiankin tasaista, sillä mikään novelleista ei loistanut erityisen kirkkaana muihin verrattuna, mutta ei myöskään ollut erityisen huono muihin verrattuna.

Jussi Katajalan Luurankomies tekee vahvan avauksen. Jaakoppi ja Robert saapuvat outoon, hylätyn oloiseen kylään, jossa luurankomies hallitsee kuolemanvakavalla otteella. Erinomaisen viihdyttävä.

Samuli Antilan Aavikon hopeasta voi jo nimestä vähän päätellä mistä on kyse. Päähenkilö Juho Helapää löytää autioituneesta kylästä loukkaantuneen miehen. Yöllä kylässä tapahtuu kummia. Tässä novellissa Juhon murteellinen puhe oli aivan erityisen onnistunut ja loi omanlaistaan tunnelmaa.

Anne Leinosen Hyvä päivä tappaa Mama-Joe viehätti ensinnäkin nimellään ja toiseksi vahvalla naisnäkökulmallaan. Äitiyttä on monenlaista... Ehkäpä antologian omaperäisin novelli, vaikka ei Leinosen parhaita.

Jani Kankaan Paholaisen kalliot sisältää uskonnollisia mausteita ja ripauksen romantiikkaa. Kannattaa vähän miettiä mitä palvoo...

Sami Myllymäen Tuhannen luodin mies  on alunperin julkaistu Ruudinsavu-lehdessä vuonna 2003. Tämä vaikutti alkuun suosikiltani, mutta täytyy myöntää, että novellin lopetus ei oikein avautunut.

Markus Harjun Petojen sukua oli jännittävä! Ja taisi olla antologian raa'in, mutta oikein viihdyttävä silti. (En kuitenkaan pidä tätä tai muitakaan minään mässäilyjuttuina, kauhu on tässä antologiassa paljon tunnelmallisempi juttu. Voin huoletta antaa tämän 10-vuotiaalle pojalleni, joka on jo malttamattomana odottanut vuoroaan...)

Juha Jyrkkään Maajumala on kerta kaikkiaan kirjoittajansa oloinen novelli. Ei kukaan muu voi tällaista kirjoittaa kuin Jyrkäs. Ja sehän on aina hieno homma, että kirjoittajan oma ääni näkyy vahvasti aiheesta riippumatta.

Vesa Sisätön Kaksi kirjettä Texiltä sisälsi ylläreitä henkilötasolla, vaikka ei kai olisi pitänyt yllättyä. Jos on ihan pakko valita se paras, niin se oli kyllä tämä. Jännitystä piisasi loppuun asti, vaikka tosin vähän on jupistava siitä, ettei kirjemuoto minusta ollut ihan täysin toimiva ratkaisu. Siinä oli vähän samaa pulmaa kuin Kostovan romaanissa Historiantutkija.

Shimo Suntilan Verinaamio kertoo Tom Wheeleristä ja hänen vankinaan olevasta intiaanista. Wheelerilla on moraalinen pulma – ja verinen loppu. Olen tainnut Shuntilalta lukea pääasiassa scifiä, mutta hyvin sujuu länkkärikauhukin. Erinomaisen tasokas novelli.

Minua länkkäritarinat ovat aina jollain tapaa kiehtoneet, mutta olen kokenut sen maailman jotenkin liian miehiseksi viihtyäkseni niiden tarinoiden parissa. Lucky Lukea on tullut luettua ja katsottuakin, ja joitakin western-elokuviakin olen nähnyt. Kiinnostaisi lukea ehkä joku uudisraivaajatyyppinen, vähän romanttinenkin tarina Villistä lännestä. Saa suositella!

Luurankomies ja muita kauhutarinoita Villistä lännestä on perushyvä, viihdyttävä novelliantologia. Ehkä tämä olisi pitänyt lukea vieläkin hitaammin, sillä ajoittain koin, että tarinat olivat turhan toisteisia keskenään. En tiedä paljonko Villi länsi -teema oikein antaa liikkumavaraa. On mainareita, intiaaneja, outoja/hylättyjä kyliä, sheriffejä, vankkureita ja yksinäisiä ratsastajia.
Mutta länkkäritarinoiden ystävälle tämä on ehdottoman suositeltava antologia!

edit: Tämän myötä Anne Leinonen siirtyi Kymppikerhoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti