1. marraskuuta 2014

Juha Jyrkäs: Ouramoinen (2014)

Kustantamo: Salakirjat
Sivumäärä: 158
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Juha Jyrkäs on tehnyt varsinaisen kulttuuriteon. Hän on kirjoittanut kalevalamitalla runoeepoksen, sankaritarinan, joka kunnioittaa niin vanhoja esikuviaan (Kalevala ynnä muut vastaavat eepokset), kuin modernimpaakin alan perinnettä esimerkiksi musiikin puolelta (mm. Manowar).
Vaikka en runoihmisiä olekaan, niin eihän tätä voinut olla lukematta! Ja kyllä minä Kalevalastakin tykkään.

Ouramoinen on verevä mies, joka saa kuulla Kultalasta, tuosta tarunhohtoisesta maasta. Sinne mielii Ouramoinenkin, mutta eihän sinne noin vain astella. Tielle tulee esteitä jos jonkinlaisia eikä vähäisin ole niistä inha Kärhäkkä.

Ouramoinen aiheutti minussa samanlaisen reaktion kuin Kalevala aikanaan. Hillittömän halun lukea tekstiä ääneen. Pahaksi onneksi satuin olemaan junassa ja epäilenpä, ettei muut matkustajat olisi arvostaneet esim. seuraavaa:
Nousi lempi liekkumahan,
kunnia kupisemahan.
Ouramoinen kyrvällänsä,
kirvesvarrella kovalla
Hetteetärtä liikutteli,
antoi kyytiä tytölle:
kyrpä liikkuili vitussa,
peppuroina perslihoissa,
mulkku muksi, kulli kuksi,
kyrpä rummussa rutisi.
Mies puhisi, nainen naukui.
Mies ulisi, nainen kirkui.
Kyrpä siellä, temmi täällä,
ruhtinas tuo reikäpäinen
pieksi persettä, puristi,
rapsutti rakojen suuta.

(s. 71)

Tai mistä sitä tietysti tietää mitä matkustajat olisivat ajatelleet!

Kuten esimerkistä huomaa, Jyrkäs ei sievistele eikä kainostele. Ei sitä tehty aikanaan kansanrunoissakaan, joten miksi sitten tässäkään.

En ole runousasiantuntija, joten siltä osin en osaa tarkastella tätä kriittisesti. Minusta tämä oli kumminkin varsin mukavaa luettavaa, eheä tarina. Mustavalkoinen, mutta toisaalta niin se näissä tämän tyylisissä tarinoissa vaan on. Runot eivät ole lempityylilajini, joten siinä mielessä se täydet viisi pistettä jää tavoittamatta, mutta siihen ei voi kirjailijaa pitää vikapäänä.

Taidokkaan ja Ouramoiseen sopivan kuvituksen on taiteillut Ari Tukiainen.

Juha Jyrkäs pitää myös kalevalarunoustyöpajoja, joissa pääsee itse kokeilemaan sanansäilänsä mahtia tällä saralla. Näistä ilmoitellaan kaiketi lähinnä Facebookissa Jyrkkään kirjailijasivulla.
Minäkin olin yhdellä sellaisella, ja oli oikein mukavaa! Runoakin syntyi, mutta valmista ei ihan tullut, kun se uhkasi levitä vähän pidemmäksi tarinaksi, muutamaksi säkeistöksi. Ehkä joskus näette sen täällä!

2 kommenttia:

  1. PS. kytrpähän tarkoittaa isoa mäntyä, retosteleekohan runoseppo tällä asialla vähän...

    VastaaPoista
  2. Tässäpä teos, johon aion ehdottomasti tutustua. Jyrkäs näyttäisi osaavan hommansa kalevalamitan riimittelijänä. Sattumoisin minäkin bloggasin tänään runoista. Onneksi ei tarvitse olla "runoihminen" voidakseen nauttia runoista, niin kuin ei tarvitse olla "scifi-ihminen" voidakseen tarttua spekulatiiviseen fiktioon.

    VastaaPoista