15. lokakuuta 2014

Paula Havaste: Tuulen vihat (2014)

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 383
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Kuulkaapas nyt! Miksei kukaan ole aiemmin ravistellut minua ja sanonut, että lue nyt hyvä ihminen Paula Havasteelta jotakin? Tällainen kultakimpale oli livahtaa sormien läpi kokonaan. Nyt te, jotka olette kansanperinteen, vahvojen naisten ja arkisen magian ystäviä, nyt valpastukaapas. Tässä on kirja, joka totisesti kannattaa lukea.

Tuulen vihat sijoittuu 1100-luvun Suomeen. Pieneen, syrjäiseen, mutta kohtuullisen vauraaseen pirttiin. Siellä asuu Kertte perheensä kanssa. Isä Paimio, sairaalloinen veli Sule, piika Uvanta ja hänen poikansa Ahto jakavat pienen pirtin. Kerten äiti, Paimion suuri rakkaus, on kuollut. Sai tuulen vihat. Sitä se on, kun ei ole varovainen.

Tarinassa seurataan henkiolentoja näkevän Kerten kasvamista lapsesta nuoreksi naiseksi. Kertte on omalaatuinen tyyppi. Itsepäinen, itsekäs ja ylpeä. Toisaalta hän haluaa olla kiltti, mutta nöyristelemään hän ei rupea. Kertellä totisesti on oma tahto. Henkilönä Kertte oli raivostuttavan ihana! En muista lukeneeni vastaavasta hahmosta oikein missään. Aina niissä on jotakin naurettavaksi tekevää tuittupäisyyttä tai sitten jotakin imelähköä jalomielisyyttä. Kertessä ei ole kumpaakaan, ja hän nousee kiistatta naishahmosuosikkieni joukkoon.

Riemulla ei ole rajaa, kun Kertte pääsee vihdoinkin mukaan markkinoille. Mutta sieltä olisi katsastettava sopiva sulhanen.
Oli harmi että ylipäätään piti ottaa joskus joku mies. Ne joita lähituvissa oli tarjolla eivät kiinnostaneet häntä yhtään. Naapuripirteistä löytyi kolme naimatonta poikaa, joita hän oli tavannut joskus, eihän naapureihin ollut kuin vajaan päivän kävelymatka. Joskus hän oli päässyt mukaan, kun oli viety lehmää sonnille, uuhta pässille tai kuttua pukille tai kun oli menty jättämään hyvästejä vastikään manalaan menneille. Mutta noista pojista yksi nuhjasi emansa helmoissa, toinen vain hörppi tuoppikaupalla käynyttä mahlassimaa kostea kiilto silmissään, ja kolmas nauraa räkätti ja kertoi hävyttömiä juttuja. Siinä ne naapuripirttien tarjokkaat olivat, ja niiden lisäksi vain joku leskimies, jollaista hän ei kyllä ottaisi. Kunpa olisi itse voinut asettua isännäksi, tehdä päätökset metsälle menosta ja aittahirsien koloamisesta, mutta naisenpuolia ei sellaiseen opetettu.
(s. 101–102)

Kertte ei kohtaa markkinoilla ihanan salaperäistä muukalaista tai järjettömän komeaa kartanonherraa. Kertte ei edes rakastu, mutta valinta on hänen omansa. Se tehdään pakottavien syiden vuoksi, mutta ei se pelkästään vastenmielistä ole. Miehessä on vikansa, mutta myös puolensa.
Tässä jälleen yksi syy, miksi Tuulen vihat niin kolahti. Tietynlaisesta arkisuudesta Havaste onnistuu tekemään viihdyttävää, jännittävää ja lopulta vielä hän tarjoilee todellisen yllätyksen! Se saa himoitsemaan tälle jatkoa ja odottavan aika käy hyvin, hyvin pitkäksi.

Teksti svengaa kuin hirvi Tapion metsissä. Tarina kulkee jouhevasti, Kerten kasvu kuvataan nopeasti ja lavein vedoin, mutta lukija saa kyllä tietää kaiken oleellisen. Ei tämä mitään vatulointeja kaipaa.
Pienen tuvan arki taikoineen tuo lämpimän, tutun tuulahduksen kaukaa omasta menneisyydestämme. Paula Havaste hallitsee aihealueensa suvereenisti. Mistään ei jää sellaista oloa, että kirjailija brassailisi tiedoillaan tai että yksityiskohtia on hätäisesti kyhätty kokoon vain lumeeksi (no... yleisesti ottaen kotimaiset historialliset romaanit ovat hyvin tasokkaita tällä saralla – kuten tämäkin).

Tuulen vihat tituleerataan pääasiassa historialliseksi romaaniksi, jota se toki onkin. Mutta tässä on myös hyvin vahva spekulatiivisen fiktion värinä. Sen verran lujasti arkitaiat ja Kerten näkemät henkiolennot tähän kuvattuun todellisuuteen istuvat.
Tästä(kin) saatetaan rupatella vielä Helsingin kirjamessujen lukupiirissä. Paula Havaste ja Tuulen vihat on ohjelmassa heti torstaina 23.10. klo 10.15. Aika voi olla vähän haasteellinen, mutta tulkaa ihmeessä paikalle puhumaan tästä hienosta kirjasta. Minullakin on ilo ja kunnia edustaa kirjabloggajanäkökulmaa tässä lukupiirissä.

Muita blogiarvioita:
Kulttuuri kukoistaa
Mustetta paperilla
Ullan Luetut kirjat
Erjan lukupäiväkirja
Kirjakaapin avain
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

---

P. S. Ihan muuta asiaa. Lukulamppu otti ja haastatteli minua lausuntopalveluni tiimoilta. Käykääpä kurkkaamassa!

6 kommenttia:

  1. Morre, upea teksti. Olisin lähtenyt ostamaan tuon perusteella kirjan, mutta onneksi omistan sen. Kerrotko, mihin genreen tämä Havaste luokitellaan? Historiallinen, mutta kun on tämä kaikki magia ym. mukana.

    VastaaPoista
  2. Pakkohan tämä kirja on luettavaksi hankkia, kun tästä on niin kiinnostavia bloggauksia saanut lukea! En muista, olenko Havasteen kirjoja aiemmin lukenutkaan.
    Lukulampun jutun luinkin jo aiemmin päivällä. Pidin siitä.

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin tästä kovasti. Arjen kuvaukset nivoutuivat niin kauniisti juoneen ja veivät nekin tarinaa eteenpäin, vaikka samalla lukijalle historiasta opettivatkin.

    VastaaPoista
  4. Alkoipas kiinnostaa kovasti! En minäkään ole lukenut Havasteelta mitään, vaikka yksi kirja pokkarina odottaakin kirjahyllyssä. Ehkä aloitan siitä, ja jatkan jossain vaiheessa tähän, kunhan saan tämän käsiini kirjastosta! Kiitos Morre vinkistä :)

    VastaaPoista
  5. Tarttukaa tosiaan ihmeessä tähän! Ja tosiaan kuten Minna tuossa sanookin, historiaopetukset osuivat niin luontevasti kirjan tarinaan, ettei todellakaan tuntenut lukevansa mitään perinneoppikirjaa :)

    VastaaPoista
  6. Tuo yllätys kolahti minullekin. Pitää lukea seuraavakin osa..

    VastaaPoista