16. heinäkuuta 2014

Siri Kolu: Pelko ihmisessä (2013)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 284
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Minun on jo pitkään pitänyt tutustua Siri Kolun tuotantoon ja kun tämä löytyi näppärästi kirjastosta, niin ei muuta kuin mukaan vaan!

Pelko ihmisessä kertoo varsin nykyhetkisestä Suomesta. Hullunlehmäntautien ja sikainfluenssien jälkeen maailmaa piinataan uudella taudilla: P-influenssalla. Se muuttaa tartunnan saaneen ihmisen joksikin muuksi. Joksikin eläimen kaltaiseksi, pelottavaksi otukseksi. PI-ihmiset ovat siis syytä eristää jonnekin, sillä tartuntamekanismikin on tuntematon. Edes rokotteet eivät tunnu auttavan.

Petrin sisko, Pilvi, on sairastunut. Pilvi on siirretty eristyksiin Luolaan noin parin sadan muun PI-ihmisen kanssa. Petrin on vaikea hyväksyä asiaa, sillä tapahtuma vaikuttaa rajusti koko perheeseen. Olisi nimittäin parempi unohtaa Pilvin koskaan olleenkaan osa perhettä. PI-ihmisen perhe leimaantuu myös ja se vaikuttaa jokaisen perheenjäsenen elämään niin työn, opiskelun kuin ihmissuhteidenkin saralta.

Sit äiti sano, että hän niin kauheesti toivoo, että mäkin alkaisin jossain vaiheessa hymyillä ja tapaisin jonkun kivan tytön.
– Ai niinkö sä ajattelet, mä huudan mutsille. – Sitäkö sä oot koko ajan suunnitellu?
– Ai mitä, äiti kalpenee.
– No sitä, että sä saat tänne jonkun muijan, niin sä voit teeskennellä, että sulla on taas tyttö ja poika ja että kaikki on mennyt just niin ku pitiki. Että eihän meille koskaan mitään pahaa, että Haapasilla on sellanen onnellisuuden siunaus ollut elämässä. Eihän meitä koskaan mikään onnettomuus kosketa sillai syvältä, kun meillä on kyky ottaa elämä niinku se ittensä tarjoaa! Hyi hel-vet-ti!
– Älä nyt, isä yrittää, – Älä nyt loukkaa äitiäs, se vaan koetti... se vaan tarkoitti hyvää.
– Tästä tilanteesta ei voi tulla mitään hyvää, mä huusin niille päin naamaa. – Eiköhän meidän kannata lopettaa se yrittäminen just nyt.

(s. 55-56)

Tarina etenee vuorotellen Pilvin ja Petrin kertomana. Kolu on osannut hienosti jo kielen tasolla erottaa nämä kaksi toisistaan. Pilvi ja Petri kuulostavat kumpikin omanlaisiltaan. Petrin osuus on puhekielimäisempää, kiivasta ja hätäistä. Pilvin taas kirjakielistä, tyyntä, mutta siitä haistaa tietynlaisen pelon ja epävarmuuden.

Mielenkiintoisinta oli seurata PI-viruksen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tilanne saa jo poliittisia sävyjä. Mitä PI-ihmisille tulisi oikein tehdä? Entä heidän perheilleen? Suhteet muihin valtioihin?
Ja mitä PI-ihmiset itse tekevät? Luola on täysin eristetty muusta maailmasta. Ei kännyköitä, televisiota, internettiä... Ei mitään. Yhteyden sulkua perustellaan sillä, ettei paniikkia haluta kasvattaa puolin ja toisin. Mutta toimiiko se? Luolassa syntyy omanlaisensa kuviot. Uusia huvituksia pitää keksiä, kun Instagrammit ja Facebookit ovat poissa pelistä.

Pelko ihmisessä on vakuuttavaa nuortenkirjallisuutta. Ja jälleen kannustan aikuisiakin tarttumaan rohkeasti nuortenkirjoihin. Vaikkapa tähän. Unohtakaa se markkinoinnin määrittelemä ikäsuositus ja ottakaa tarina tarinana.
Romaaniin on tulossa jatkoa tänä syksynä. Ihmisen puolella ilmestyy syyskuussa.

--

P.S. Tänne blogin puolelle ei ole tulossa Finncon-raporttia, mutta tekemäni jutun voi käydä lukemassa Lukulampussa!

2 kommenttia:

  1. Tästä kyllä pidin, mukaansatempaava ja kiinnostava tarina. Jatko-osaa odotan kovasti myös. Ikäsuosituksille voi tosiaan toisinaan viitata kintaalla. :)

    VastaaPoista
  2. Komppaan. On tavallaan harmi, että on luotu käsiten nuorten aikuisten kirjallisuus. Se karkottaa enemmistön aikuislukijoista, ihan turhaan.

    VastaaPoista