22. heinäkuuta 2014

Haruki Murakami: Kafka rannalla (2002 / 2009)

Umibe no Kafuka
Suomennos: Juhani Lindholm (englanninkielisestä käännöksestä Kafka on the Shore)
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 494 (e-kirja)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Haruki Murakamin kirjat (osa niistä) edustavat sitä spekulatiivista fiktiota, jota ei spefiksi äkkiseltään mielletä eikä sitä sellaisena markkinoida.
Näinpä siis minullakin kesti jonkin aikaa havahtua siihen todellisuuteen, että saattaisin pitää Murakamin kirjoista. Ei muuta kuin härkää sarvista ja vähän summanmutikassa tulin valinneeksi Kafka rannalla -teoksen. Valinta ei mennyt pieleen.

Kafka rannalla kertoo pojasta, joka päättää karata kotoaan. Hänen tukenaan on Poika nimeltä Varis, hiukan omalaatuinen kirjastovirkailija Oshima ja salaperäinen neiti Saeki. Samaan aikaan toisaalla hiukan yksinkertainen, vanha mies nimeltä Nakata puhuu kissojen kanssa, tulee tehneeksi murhan ja ystävystyy rekkamies Hashinon kanssa.

Kirja saattaa näin selitettynä kuulostaa oudolta, hämmentävältä ja jopa tylsältä. Kaksi ensinmainittua pitääkin paikkansa, mutta tylsä tämä ei ole. Koko teos on todella tasapainoinen ja kiehtoo sitä enemmän, mitä pidemmälle sitä lukee. Tässä yhdistyy monenlaisia teemoja, mutta mitään valmiita vastauksia ei ole. Murakami onnistuu hienosti olemaan julistamatta mitään, puhumatta minkään puolesta tai vastaan.

Yllätyin siitä, paljonko tässä oli viittauksia myös länsimaiseen populaarikulttuuriin. Japani näkyi lähinnä miljöössä, tavoissa ja ruoassa. Kafka kuuntelee paljon musiikkia Johnny Cashista Rolling Stonesiin. Hän lukee mielellään, eikä ole vaikeaa arvalta, keneltä hän on salanimensä lainannut.

Omalaatuinen Oshima oli lempihahmoni. Hän oli kiehtova tyyppi täynnä yllätyksiä. Hän onnistui yllättämään minut yhtä hyvin kuin Kafkankin. Seksuaaliteemojen käsittely on tässä teoksessa hyvin John Irvingin tyylistä; konstailematonta, suorasukaista ja toisinaan absurdiakin. Voisin väittää, että jos John Irvingistä pitää, niin pitää melko varmasti Murakamistakin. Jopa huumori on tässä samantyyppistä.
Nakata oli myös kovin sympaattinen. Hänen muistinsa on pyyhkiytynyt tyhjäksi jo lapsuudessa erään tapahtuman johdosta. Tämän jälkeen ennen niin fiksu Nakata muuttui yksinkertaiseksi tyypiksi, joka ei oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta hän osaa puhua kissojen kanssa – kunnes John Walker tulee ja tuhoaa kaiken. Nakatan aurinkoisuudesta, luottavaisuudesta ja elämänasenteesta olisi monellakin ammennettavaa!

Kafka rannalla ei ole yksinkertainen teos. Se oli myös yllättävän tunteikas tarina. Tunnustan, että pieni kyynel silmäkulmassani kimmelsi lukiessani ja ymmärtäessäni esimerkiksi neiti Saekin tarinaa.
Niinpä niin, kummalliseen tilanteeseen olet joutunut. Sinä rakastat tyttöä, jota ei enää ole, ja olet mustasukkainen pojalle, joka on iäksi kadonnut. Mutta silti sinun tunteesi on todellisempi ja tuskallisempi kuin mikään, mitä olet tähän mennessä tuntenut. Eikä ulospääsyä ole. Ei paikkaa, minne paeta. Olet eksynyt ajan labyrinttiin ja suurin ongelmasi on, että et halua sieltä pois. Pitääkö paikkansa?
Teoksessa on vahvaakin vahvempi maagisen realismin tuntu. Puhuvia kissoja, taivaalta satavia kaloja ja iilimatoja, toisia ulottuvuuksia... Mutta Murakami osaa käsitellä niitä taiten. Ne nivoutuvat tekstiin niin luonnollisena osana, että äkkiseltään tulee ehkä pitäneeksi puhuvia kissoja ihan normaalina asiana.

Kannustan tarttumaan tähän rohkeasti. Teksti on todella sujuvaa ja mukavaa lukea, mistä kiitos kuuluu suomentajalle. Vaikka tämä on käännetty englanninnoksesta, niin mielestäni tässä säilyi jo kielen tasolla tietynlainen oma tyyli, jonka uskon tulleen ihan suoraan Murakamilta.

Mitäs Murakamia minun pitäisi seuraavaksi lukea?

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa

16 kommenttia:

  1. Hurraa! Kafka rannalla on blogiaikaisia lempikirjojani ja on sitä niin Murakamin tarinankuljetuksen kuin itselleni mieluisan outouden vuoksi.

    Hmm, kiinnostaako sinua lukea oudompaa, kuta kuinkin samalinjaista vai realistisempaa Murakamia? Suuri lammasseikkailu on niin outo, että olin luettuani yhtä suurta kysymysmerkkiä (hyvällä tavalla, toki); Sputnik rakastettuni ja 1Q84 ovat melko lailla samaa linjaa Kafkan kanssa; Norwegian Wood taas on haikea ja melankolinen rakkaustarina. Ei siis ainakaan tuo viimeksi mainittu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että rakkaustarina saa vielä jäädä odottamaan :D Tuo 1Q84 tuntuu olevan myös paljon kehuja kerännyt. Ja se syksyn Murakami, jossa seikkaillaan Suomessa, pitää toki lukea! Oli spefiä tai ei.

      Poista
  2. Mukavaa, että läysit Murakamin. Oma tähänastisin suosikkini 1Q84:n ohella on The Wind-Up Bird Chronicle ja myös Hard-Boiled Wonderland and the end of the world. Itse en osaa lukea Murakamia suomeksi, joten luen sitten englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1Q84 täytyy tosiaan ottaa lukemistoon!

      Poista
  3. Olen lukenut joka ainoan Murakamilta ilmestyneen romaanin, mutta pakko tunnustaa tämän olevan se yksi ja ainoa, jota en millään saa loppuun. Ensimmäisellä yrityksellä onnistuin lukemaan ehkä ensimmäiset kaksi lukua ja toisella jo melkein puoleenväliin. Taidan ylipäänsä itse olla vähän enemmän vanhan Murakamin ystävä kuin tämän uuden. Harmikseni ei vain niitä vanhempia kirjoja Lammasseikkailua lukuunottamatta taideta suomeksi saada, olen kustantaakin pommittanut toiveillani kyllä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos puoleen väliin olet päässyt, eikä silti nappaa, niin tämä ei tosiaan taida olla sinun kirjasi :)

      Poista
  4. Oii, ihanaa että kolahti! Mulle 1Q84 on ehkä parasta Murakamia, vaikkei Kafka rannalla kauas taakse jää.

    VastaaPoista
  5. Haluan suositella vahvasti myös Sputnik-rakastettuani. Siinä ei ole ihan niin voimakkaita maagisen realismin elementtejä kuin Kafkassa, mutta minusta siinä on aivan upea, mystinen tunnelma.

    Ja 1Q84 on tietysti myös mahtava. :)

    VastaaPoista
  6. Minä ostin (miehen) kesälomarahoilla itselleni 1Q84:n, koska en ole Murakamia lukenut ja tuo trilogia kiinnostaa eniten.

    Mukava kuulla, että Murakamin tyyli uppoaa sinuunkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan toimi meikäläisellekin, vaikka aluksi varauksella asiaan suhtauduin...

      Poista
  7. Oi tämä ooi niin hyvä ja myös minulle eka Murakami. :) Minä uskaltauduin jo lainaamaan 1Q84, mutta en ole vielä saanut aloitettua sitä. :D

    VastaaPoista
  8. Onpa hauskaa että innostuit lukemaan Murakamia! Minulle tämä Kafka menee ehkä pikkuisen 1Q84:n ohi jos pitää herkuinta herkkua valita, mutta suosittelen molempia estotta kaikille... Suurin Lammasseikkailu ei ollut minusta ihan yhtä hyvä.

    Murakamin ote kerrontaan on jotenkin ihan omanlaisensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tyyli on ihan oma, ja minusta se on säilynyt suomennoksessakin hyvin. Minusta tuntuu, että Murakami virnuilee itsekseen kirjoittaessaan :D

      Poista