30. toukokuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (2014)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 239 (e-kirja)
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys on kenties yksi vuoden kohutuimmista ja kehutuimmista kirjoista. Teoksesta on tehty jo käännössopimuskin Ruotsiin.
Ja onhan tämä hieno kirja, keskimääräistä hiukan parempi minun mielestäni. Mutta vain hiukan. Rehellisesti sanoakseni en oikein ymmärrä, mikä tästä tekee erityisen kohinan arvoisen, vaikka tietysti toivotan kirjalle ja kirjailijalle kaikkea hyvää. Kyllä tämä lukea kannattaa!

Neljäntienristeys on sukupolviromaani. Se kertoo Maria-äidin, Lahja-anopin ja Kaarina-miniän tarinaa 1800-luvun lopulta 1990-luvun loppuun. Ja lisäksi vielä Onnin tarinan, joka hienosti viimeisessä osiossa antaa kokonaisvaltaisen silauksen muiden näkökulmiin.

Kerrontajärjestys on hieman haastava, mutta sisällysluettelo helpottaa asiaa. Pääluvut ovat aina kyseisen näkökulmahenkilön mukaan ja jokaisen henkilön mukana palataan ajassa vuosia taaksepäin. Vuosilukujen nimien lisäksi luvuissa on myös teiden ja katujen nimiä: Soidinpolku, Poratie, Alppijääkärintie... Kyllä ne lopulta sitten jotenkin avautuivat, mutta en pitänyt sitä ratkaisua kovin häävinä.

Ihastelin sitä, kuinka hyvin Kinnunen on onnistunut tavoittamaan etenkin naisten maailman. Maria, Lahja ja Kaarina ovat kukin hyvin omanlaisiaan naisia ja erittäin onnistuneesti kuvattuja. Heidän nahkoihinsa sujahti helposti ja kunkin sisäinen maailma avasi ovia myös heidän keskinäisiin väleihinsä ihan uudella tavalla.
Lopussa oleva Onnin osuus oli kenties kaikkein yllätyksellisin, mutta minun makuuni vähän venytetty ja puutuminen uhkasi iskeä.

Kerronnan ollessa muutoin niin taitavaa ja hienon eleetöntä, jäi harmittamaan se kuinka ajankuva tuntui paikka paikoin niin päälleliimatulta ja tekemällä tehdyltä.
Ote luvusta Hollikuja 1977:
-Äiti, mikä on Tsaion?
-Mikä?
Alunperin kasetti oli ollut Maaritin, mutta se oli siirtynyt Minnalle, joka oli päättänyt ihastua isosiskonsa entiseen lempikappaleeseen. Jokainen perheestä osasi hyräillä mukana, Tuomaskin.
-Mitä ne siinä laulaa?
-When we remember ja sitten se sana. Tsaion.
-Olisiko se Siioni? Siis Israeli.
Minna katsoi Kaarinaa melkein säälivästi.
-Mitä järkeä siinä on?
-En minä tiedä. Ja laulaahan ne Babylonian joestakin.
-Just joo.
-Olisi iltapalaa.
-Ei ole nälkä, Minna vastasi, enemmänkin muodon vuoksi.
-Silti tulet. Ja huuda Maarit alas kanssa.
Olohuoneessa Tapio oli vetäytynyt sohvan äärimmäiseen nurkkaan lukemaan Aku Ankan taskukirjaa. Tuomas istui lattialla ja rakensi legoista taloa. Laakealle pohjalle oli noussut sekalaisia seiniä ja poika koetti kiinnittää ovea niiden väliin. Tapio katseli Aku Ankan takaa yritystä puoliksi kiinnostuneena. Legot olivat alkujaan hänen.
-Ei se mahdu siihen väliin, se neuvoi isovelimäisellä äänellä.
Tuomas käänsi pohjalaatan ja kokeili ovea toiseen paikkaan.
-Ei se mahdu siihenkään.
Tuomas irrotti päällimmäisen pitkän legopalan ja koetti uudelleen. Televisiossa juonsi Heikki Hietamies.
Tulihan vuosikymmen nyt varmasti kaikille selväksi?

Neljäntienristeyksen loppukin jäi minusta vähän vaisuksi, vaikka tietysti omalla tavallaan hyvin aidoksi. Ei ne aina ole niin dramaattisia ne oikeiden ihmiskohtaloiden loput, vaikka vuosiin olisi mahtunut vaikka mitä.

Mutta onhan tämä romaani tosiaan hieno ja tämän parissa viihtyi oikein mukavasti. Se on taitava esikoisteos, jota voi suositella kenelle tahansa luettavaksi. Kannustan erityisesti miehiä tarttumaan tähän. Vaikka näkökulmat ovat vahvasti naisvoittoisia, ei tämä ole mitään romanttista viihdettä. Neljäntienristeys on sukutarina niistä luurangoista, joita voi olla minkä hyvänsä suvun kaapissa. Joskus se rakkaus on todellakin ruma sana.

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa

17 kommenttia:

  1. Kiitos kiinnostavasta arviosta. Minun hyllyssäni tämä kirja vielä odottaa päivää parempaa. Saapa nähdä, miten minuun vetoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan mielenkiinnolla :) Lukeahan tämä ilman muuta kannattaa!

      Poista
  2. Uskon Jonna, että pidät kirjasta kovasti. Itse nautin oman kotiseudun kuvauksista vuosisadan ajalta. Lisäksi kiinnitin huomiota uskontoteemaan. Onnin osuus oli koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttujen seutujen kuvaus tuo ihan varmasti vielä lisäarvoa tähän :) Minulla ei taas ole mitään kosketuspintaa noille alueille.

      Poista
  3. Oikein piristävää lukea vähän maltillisempi arvio tästä teoksesta, jota suht kaikki hehkuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se jotenkin tuppaa menemään, että ensin hehkutukset ja sitten muut :D

      Poista
  4. Morre sinun arvio ilahdutti minua. Kirja on hyvä, mutta en ymmärrä yletöntä suitsutusta. Sinulla on alussa nämä sanat: erityisen kohinan arvoisen. Varmaankin tahattomat. Mutta tuo keskimmäinen sana kohina paljastaa minun ajatukseni. Kohina. Tuo kirja teki minuun suuren vaikutuksen Kultarinnan tavoin. Oli todella kiva lukea kriittisempi arvio.

    VastaaPoista
  5. Epäilen, etten ihastu tähän sinua enempää, mutta silti haluan lukea tämän kevään kirjallisen tapauksen. Tosin en varmaan ihan heti Neljäntienristeystä pääse lukemaan, sillä kirjaston jono on niin pitkä ja en ole kovin lähellä jonon kärkipäätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannatta lukea! Mutta kirjaston jonot lienevät tosiaan massiiviset...

      Poista
  6. "Teoksesta on tehty jo käännössopimuskin Ruotsiin."

    Ja kuulemma myös Latviaan (Twitter juorusi)

    VastaaPoista
  7. Minua viehätti erityisesti kirjan rakenne - se, miten pienistä paloista syntyi kokonainen tarina. Ilman tuota viehätystä ei kirja kai niin ihmeellinen olisi ollutkaan, mutta tällaisena se lumosi minut...

    VastaaPoista
  8. Minusta(kin) tämä oli oikein hyvä kirja, pidin paljon, mutta ei se täydellinen ole. Raikkaalla tavalla vähän sitä samaa tarinaa, joka on jo kuultu. Mutta pisteet siitä, että se on tehty tavalla, joka jaksaa vielä kiinnostaa ja kerää kiitosta.

    VastaaPoista
  9. +Minusta tämä oli väkevä romaani - sadan vuoden sukuhistoria, jossa tulee monenlaista asiaa liipattua. Loppuhan on aina yhtä vaikea kuin alkukin, mutta ei minulle legopaalokat jääneet mieleen, vaan se miten vaikeaa se rakkaus onkaan ja raadollista, vielä lestadiolaisella seudulla, jossa tabu toistaan ajaa.

    VastaaPoista
  10. Hei Morre! Minäkin luin tämän uutuuden tässä keväällä ja odotin hehkutuksen vuoksi jotakin erityisen merkittävää - toisinaan tuntuu, että hehkutus on niin suurta että se saa odottamaan jotakin todella taivaita avaavaa ja sitten pettyy, kun kyseessä onkin "vain" kohtuullisen hyvä kirja. Kohtuullisen hyvä tämä toki olikin, mutta kiitetystä kerronnastaan huolimatta minusta hivenen vaisu. Hehkutus on kaiketi perustunut ennen kaikkea siihen, kuinka Kinnunen jättää lukijallekin tulkinnan varaa - ja tämä on toki hieno ansio. Mielenkiintoista seurata Kinnusen etenemistä kirjailijanuralla!

    VastaaPoista
  11. A trend has emerged to ban or place restrictions on circuses
    that use wild animals for entertainment. In most cases, hiring
    a personal injury lawyer can maximize the compensation that you can get as a
    victim. Corporate department: It includes giving
    expert advice on various corporate deals which will benefit a company.


    Take a look at my webpage - toronto personal injury law firms - vimeo.com,

    VastaaPoista
  12. Hehkutuksien myötä pelkäsin itse tarttua kirjaan, mutta sitten kuitenkin lukukokemuksesta muodostui minulle hurjan intensiivinen, väkevä!

    VastaaPoista