28. huhtikuuta 2014

Johanna Sinisalo: Lasisilmä (2006)

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 329
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Gradusuunnitelmani menivät hiukan uusiksi. Kerron niistä lisää ehkä joskus, mutta siihen sisältyy Johanna Sinisalon teosten lukemista.
Olen ostanut Lasisilmän muistaakseni viime vuonna Helsingin kirjamessujen antikvariaattipuolelta. Katsoin vasta myöhemmin tarkemmin, että mistä kirja kertookaan. Ostoperuste oli puhtaasti vain kirjailija itse.

Lasisilmän takakannen myöhemmin luettuani vähän petyin. Tarina kertoo Tarusta, joka tekee televisiosarjaa ja lopulta sekoittaa toden ja fiktion keskenään sarjan ulkopuolellakin. Olo oli hieman meh. Ihanko tosi tämä pitäisi jaksaa lukeakin? Sitten tuli gradusuunnitelmat ja niin oli tähän tartuttava. Ja voi jumpe! Olin koukussa.

Kuten sanottua, tarinassa Taru tekee sarjaa nimeltä Lähiö. Lähiö toi mieleen hyvin voimakkaasti Salatut elämät ja Kotikadun. Taru saa elämänsä tilaisuuden, kun pääsee tekemään tätä huippusuosittua sarjaa. Hän on aiemmin opiskellut tiedotusoppia, mutta päätyi sitten opiskelemaan käsikirjoittajaksi. Sattuman kautta hän saa kuulla vapaasta pestistä Lähiön tuotantoryhmässä ja saakin paikan!
Käsikirjoittajaryhmä on täynnä kiinnostavia persoonia ja heistä tulee ikään kuin Tarun uusi perhe. Esimiehenä toimii hämähäkkikuningattaren lailla Paula, joka punoo omia verkkojaan. Taru saa luodakseen oman hahmon ja näin Lähiöön saapuu Satu. Mutta sitten Tarun ja Sadun elämät alkavatkin muistuttaa toisiaan yllättävän paljon...

Seuraan hyvin huonosti tv-sarjoja. Kotikatua katsoin joskus vielä lapsuuskodissani asuessani joskus 90-luvun lopulla. Salattuja elämiä en ole koskaan katsonut yhtäkään kokonaista jaksoa. Joten näistä syistä suhtauduin ostokseeni vähän nuivasti. Mutta pidin Lasisilmästä oikein paljon! Johanna Sinisalohan on tehnyt tv-käsikirjoituksia, joten aihepiiri on hänelle luonteva ja tuttu. Sen huomaa myös tarinasta. Se kulkee varmasti, ripottelee kiinnostavaa tietoa käsikirjoittamisen maailmasta, mutta ei kuitenkaan sorru minkäänlaiseen luennointiin aiheesta. Siitä kiitos.
Kiinnostavaa oli myös se pohdinta siitä, mikä Lähiön tyyppisessä tv-sarjassa on uskottavaa ja mikä ei, millä perusteella tiettyjä valintoja tehdään jne. Maailma tuntui yllättävän konservatiiviselta, mutta näin kai se menee. Romaanissa todettiin, että rikoksilla ja huonoilla valinnoilla pitää aina olla myös seuraukset. Esimerkiksi huumeita ei saa esittää millään muotoa positiivisessa valossa, vaan käytöstä (kokeilustakin) on aina seurattava jotakin pahaa. Varkaan täytyy jäädä kiinni, pettäjän saada nenilleen jne.

Taru on kiinnostava henkilö ja hänen sekoittumisensa Satuun on hyvin uskottavaa ainakin näin kirjoittajanäkökulmasta. Omiin hahmoihinsa kiintyy kuitenkin aikasta paljon. Tarun suhtautuminen käsisryhmän muihin jäseniin on luontevaa ja luo mukavia jännitteitä. Tahti käy aika hurjaksi loppua kohden, ehkä paikoin liiankin kiirehtien, mutta yllätyksiä Sinisalo osaa tarjoilla koukuttavasti. Jopa kirjan viimeinen lause sisältää pikku jipon. En tosin tiedä kuinka ennalta-arvattava se on, jos seuraa paljon tällaisia tv-sarjoja.

Lasisilmä on nopealukuinen, Tarun näkökulmassa etenevä tarina. Tämä meni kyllä suorastaan ahmimiseksi, sillä "vielä yksi luku" -taktiikka oli varsin petollinen, kun luvut kerran olivat niin lyhyitä; paikoin jopa vain puolen sivun mittaisia.
Hiukan yllättäen en asettaisi tätä spekulatiivisen fiktion raameihin. Toisaalta se on hyvin tulkinnanvaraista tässä. Missä mielessä Tarun ja Sadun yhteneväisyydet ovat maagista realismia vai mielen murtumista, jota vauhdittavat muutamat sattumat? Se jääköön lukijan itsensä päätettäväksi.

7 kommenttia:

  1. En oikeastaan tiennyt tästä kirjasta mitään ennen bloggauksesi lukemista. Tämähän vaikuttaakin kiinnostavalta. En tiedä, mitä Sinisalolta lukisin seuraavaksi, sillä ihastuin häneen syksyllä ja olen lukenut häneltä nyt kolme kirjaa (Ennen päivänlaskua ei voi, Enkelten verta ja Auringon ydin). Olen harkinnut Linnunaivoja ja Kädettömiä kuninkaita, mutta tämäkin vaikuttaa nyt hyvältä vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tästä oikein tiennyt, kun tämän ostin :D Oli hyvä vahinko ja suosittelen tätä kyllä. Tämä on vähän erilaista Sinisalo noihin aiempiin lukemiisi (ja lukemiini) verrattuna :)

      Poista
  2. Jotenkin minulta on mennyt tämä kirja kokonaan ohitse, vaikka muuten olenkin Sinisaloa lukenut. Kiinnostavalta vaikuttaa, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Tämä on ainut Sinisalo, jonka olen lukenut ja jotain multa jäi ymmärtämättä, koska en sykähtynyt lainkaan Lasisilmälle. Sen ansiosta olen myös vältellyt muita hänen opuksiaan, mutta mökkikirjapinossa odottelee nyt Päivänlasku, joten aion parantaa tapani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranna vain :D Tämä on tosiaan varsin erilaista Sinisaloa. Tyyli on tuttu, mutta aihepiiri ja tapa käsitellä asiaa on erilainen :)

      Poista
  4. No niin, tulin nyt lukemaan juttusi kun sain omani ajastettua... minustakin tämä oli aika mainio tapaus. Sinisalon kirjoihin ei ole tarvinnut juuri pettyä.

    Minäkään en luokittelisi tätä spefiksi; yhtä hyvin voisi sanoa, että vaikka Snellmanin Ivana B on spefiä. :-)

    VastaaPoista