7. huhtikuuta 2014

Anne Leinonen: Ilottomien ihmisten kylä (2014)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 267 (e-kirja)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Romaani Ilottomien ihmisten kylä kertoo nimensä mukaisesti kylästä, jossa kaikkinainen ilonpito on kielletty. Nauraminen on aivan erityisen tuomittavaa, paitsi että se houkuttaa haihatteluun ja turmioon (tiedämmehän kaikki mitä tyhjännaurajistakin sanotaan), se voi olla jopa kuolemaksi.
Kylän ja muun maailman välillä on Raja. Sen takana on kaupunki, moderni ja hieno. Siellä on ennen kaikkea vapautta! Vapautta vaikkapa lukemiseen! Vaan onko sekään mikään onnela?

Tarinan keskiössä on nuori Aalo, joka asuu kylässä. Hän on aivan aikuistumisen kynnyksellä ja kohta oikeutettu tietämään salaisuuksia. Mutta Aalopa löytää ullakolta kielletyn kirjan ja niin moni salaisuus alkaa aueta jo aiemminkin. Miksi leikkiminen on kielletty? Ja kuka on kylään saapunut muukalainen?

Aloitan heti pienellä jupinalla. Tämä on luokiteltu kustantajan taholta nuortenkirjaksi. Miksi? Epäilen, että tässä on taas se kuuluisa "tämä on tällaista spefi-haihattelua" -juttu. On totta, että päähenkilö on nuori. Aalo on 15-16 -vuotias tapahtumien aikaan. Tämä on Aalon(kin) kasvutarina, mutta aivan yhtä hyvin tämä voisi olla aikuisille suunnattu kirja. Veikkaan, että moni aikuinen jättää tarttumatta tähän, koska ei ylipäätään etsi itselleen luettavaa lanu-kirjojen joukosta. Mutta silti yllytän vakavissani tarttumaan tähän (ja joskus muihinkin nuortenkirjoihin). Ilottomien ihmisten kylä saa ajattelemaan.

Toinen, hiukan pienempi jupinani koskee Aalon nimeä. Minun pääni ei edelleenkään niele Aaloa mieheksi, vaan naiseksi, ihan vain Sudenmorsiamesta johtuen. Aalon nimi kyllä sopii Aalolle hyvin, mutta silti se häiritsi. Veikkaan nimivalintaa ihan tietoiseksi, sillä jossakin määrin näen Aalojen muistuttavan toisiaan.

Mutta sitten jupinat veks, ja asiaan. Ilottomien ihmisten kylä saa todella ajattelemaan, kuten sanoin. Bloggaukseni ensimmäinen kappale saa tarinan kuulostamaan ehkä turhan kliseiseltä "ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen" -jutulta. Sekin kyllä tulee rivien välistä selväksi, mutta Leinosella on muutakin sanottavaa. Eniten jäin pohtimaan sitä, että missä vaiheessa kulttuurin X edustaja voi puuttua kulttuurin Y tapoihin? Kun tavat loukkaavat ihmisoikeuksia, lienee helppo vastaus. Vaan onko se niinkään? Kuka määrittää ihmisoikeudet?
Juuri tällä tavoin tieteiskirjallisuus toimii parhaimmillaan: se etäännyttää juuri sopivasti, jotta pystyy näkemään metsän puilta. Se kuitenkin on verrattavissa täysin todellisen maailman toimintatapoihin.
Aaloa hämmensi. Ventovieraat julistivat totuutta hänen elämästään, väittivät tietävänsä kuinka asiat olivat ja samalla pyyhkäisivät Aalon lapsesta saakka omaksuman elämäntavan maton alle.
Niin... Jokainen varmasti tunnistaa samoja ilmiöitä meidän maailmamme kulttuurikeskusteluista. Ja romaanin tästä ulottuvuudesta nautin eniten.

Toinen herkuttelupaikka oli kylän ja kaupungin tietynlainen vastakkainasettelu. Se kun ei ollut kovinkaan mustavalkoinen, vaan kummassakin oli puolensa. Kylässä elettiin agraariajan elämää, jossa sähkökin oli paikoin paheksuttua kotkotusta. Kaupungissa taas oli mukavuuksia, mutta mikrosiru kämmenessä hoiti isonveljen roolia. Aalo todella uskottavasti paini näiden välillä.
Kummassakin paikassa Leinonen on tuonut hyvin esiin suomalaista henkeä. Jokainen meistä tuntee sen periluterilaisen työmoraalin, jossa töitä tehdään vaikka toinen jalka haudassa ja niistä tyhjännaurajista olikin jo puhetta. Toisaalta edistyksellisessä teknologiassa on hyvätkin puolensa ja huomiota annetaan myös kirjastolaitokselle ja lukemisen vapaudelle.

Aalon tarina on kiinnostava. Romaani lähtee hieman hitaasti käyntiin, mutta vauhti kiihtyy loppua kohden. En osannut odottaa loppuratkaisua, mutta jännittyneenä luin, miten kirjailija aikoo selvittää vaarallisen pattitilanteen. Onnistuneesti, väittäisin.

Ilottomien ihmisten kylä on romaani, joka jokaisen kannattaa lukea. Erityisesti suosittelen tätä kulttuuripohdinnoista, ihmisoikeuksista ja aivopesusta kiinnostuneille yksilöille!

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, pitääpä pistää nimi korvan taakse muistiin! Minäkin kuvittelin tätä postausta lukiessani Aalon ensin nimen perusteella naiseksi. :)

    VastaaPoista
  2. Luin ja kirjoitin blogitekstin tästä, mutta en ole vielä laittanut sitä näkyviin. Mietin kirjaa yhä. En yleensä puutu kirjan kanteen, mutta tämä ei vain toimi. Ei edes nimi ja vielä vähemmän kirjan luokitus. Sinä osaat sanoa genren paljon paremmin kuin minä. Mutta minua harmittaa, että tämä on luokiteltu lanuksi. Ei se tee lanua, että Aalo on 16-vuotias. Tämä on minusta erittäin hyvä kirja, erittäin hyvä kotimainen kirja. Tämä menee hyvin kärkeen tämän vuoden kotimaisissa, varmaan viiden parhaan joukkoon. Ihan syystä harmittaa. Onneksi Sinä sanot kirjaa hyväksi. Sinun kautta keksin tämän kirjan.

    VastaaPoista