27. joulukuuta 2013

Tuomas Saloranta: Juuri sellainen yö (2013)

Kustantamo: Kuoriaiskirjat
Sivumäärä: 71
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Tuomas Salorannan Juuri sellainen yö on pienoisromaani, joka sisältää kauhua, jännitystä ja nuoruuden mokia, joista on nyt hinta maksettavana. Ei siis mitään uutta mullistavaa, mutta viihdyttävää silti.

Tarina kertoo Markuksesta, joka lähtee tapamaan vanhoja ystäviään Tolppasta ja Kivijärveä vanhalle kotipaikkakunnalle. Matka on nostalgian siivittämä ja mieleen tulee myös Susanna, johon Markus oli palavasti ihastunut. Susanna kaivelee mieltä vieläkin, vaikka Markus onkin avoliitossa suht onnellisesti.
Markus, omituinen Tolppanen ja vittuileva Kivijärvi suunnistavat kohti metsää, jossa seikkailivat myös nuorempana, koska on "juuri sellainen yö". Metsässä Markus kohtaa menneisyyden.

Juuri sellainen yö -romaanin lopussa on tekijän sanat, jotka vähän valaisevat taustoja. Tämä on ollut alunperin novelli (ja joululahja ystävälle!), jossa on ollut oikeat esikuvat ja sisäpiirijuttuakin. Sittemmin Saloranta on muokannut tätä useaan otteeseen ja tämä on laajentunut pienoisromaaniksi.

Tämä taustatieto oli mukavaa luettavaa. Lähinnä siksi, että se selitti muutamia minua häirinneitä asioita. Aistin jotain sisäpiirimäisyyttä. Markuksen, Tolppasen ja Kivijärven kaveruus tuntui jotenkin oudon perusteettomalta, vaikka sitä selitettiinkin sillä, että kylän "oudot" olivat päätyneet kavereiksi. Etenkin Kivijärvi oli hyvin rasittava, enkä käsitä miksi Markus ja Tolppanen jaksoivat häntä katsella.

Keskivaiheilla oli myös voimakasta venyttämisen makua. Markus vatuloi Susanna-suhdettaan rasittavuuteen asti. Luvut käsittelevät vuoroin menneisyyttä ja vuoroin nykyisyyttä, eivätkä ne ole keskenään ihan tasapainossa. Jompaa kumpaa vaihetta vaivaa aina venyttäminen.

Tarinan idea on kuitenkin hyvä, suorastaan erinomainen vaikka näin aukikirjoitettuna se kuulostaakin melko tylsältä ja kliseemäiseltä. Tunnustan yllättyneeni lopussa ja se on aina hyvä merkki. Tekijänsanoissa on myös kerrottu toinen vaihtoehtoinen loppu, joka sekin olisi ollut aika vinkeä.

Juuri sellainen yö on nopealukuinen, ihan viihdyttävä sinänsä, mutta ei tehnyt minuun vaikutusta.

5 kommenttia:

  1. Toi kansi on mun mielestä sen verran kamala, että voisin jättää ihan vaan sen perusteella tarttumatta kirjaan. :D

    VastaaPoista
  2. Meillä on täällä Kuoriaiskirjoilla sellainen periaate, että kansitaide kuvastaa kansien välistä löytyvän teoksen tyyliä. Eli jos kansia pitää kamalina, ei varmasti pidä sisällöstäkään. En siis suosittele lukemaan, vaikka kirjastossa tulisikin vastaan sellainen kappale josta joku nuorisohuligaani on syönyt kannet. ;)

    VastaaPoista
  3. Heh :D
    Kansi ei kuulu minunkaan suosikkeihini, mutta toisaalta kyllä noudattaa myös tuota Kuoriaiskirjojen kaavaa – kannelle voisin myös antaa 2½ pistettä! :D

    VastaaPoista
  4. Nyt kun tässä kerran olen, niin voisin kommentoida päähenkilöiden kaveruutta. Oma kokemukseni on, että pikkupaikkakunnilla nuorten miesten - varsinkin ulkopuolisiksi itsensä kokevien - kaverisuhteet tuppaavat olemaan tuollaisia vähän epäsuhtaisia, ja voisin esittää sille tässä useita perustelujakin. Mutta tietysti ne perustelut olisi pitänyt rakentaa sisään kirjaan, joten turha selitellä jälkeenpäin.

    Tarvittavan informaation olisi varmasti saanut rivien väliin jo tuohon nykyiseen pokkariin, mutta mä en ole suurikaan rivinvälikerronnan taitaja eli ehkä tästä pitäisi kyhätä vielä yksi versio, sellainen Stephen King -henkinen, jossa ensin selostettaisiin joku 500 sivua noiden kolmen päähenkilön elämää lapsuudesta asti ja sitten lopuksi päästäisiin n. 50 sivun ajaksi juoksentelemaan metsään... itse asiassa tuo alkoi tässä kommenttia kirjoittaessa kuulostaa pelottavan kiehtovalta idealta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan sitten kirjoittamaan!

      Tosihan se on, että ystävyyssuhteet voivat ylipäätään olla ulkopuolisen silmin kummallisia ja/tai epäsuhtaisia. Ne vain pitäisi selittää kuitenkin auki.
      Ja makuasiahan se tietysti on, jääkö sellainen tekstissä kaivelemaan vai ei. Mä olen joskus ehkä liiankin uskottavuutta peräävä lukija. Kotimaisen realismin uhri? :D

      Poista