22. joulukuuta 2013

Leena Krohn: Hotel Sapiens (2013)

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 122 (e-kirja)
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Kyllä minun nyt on vain luovutettava ja todettava, ettei Leena Krohnin kirjat ole minun juttuni. Sama juttu näetsen kävi Tainaronin kanssa. Morre ei tajuu.
Koen tästä nolouttakin. Leena Krohn on ilmiselvästi hieno kirjailija. Hotel Sapiens oli Finlandia-ehdokkaanakin tänä vuonna enkä pidä ehdokkuutta outona tai perusteettomana – päinvastoin. Ei siinä ole ihmeteltävää.

Tällaisten kirjojen pisteytys on muuten erityisen haastavaa. Tiedän ja aistin kirjan olevan taidokas ja hyvä – mutta en silti itse saa siitä mitään otetta tai voi sanoa viihtyneeni sen parissa. Tuntuu oudolta ja nololta antaa kotimaisen spekulatiivisen fiktion yhdelle mestarille tällaisia pisteitä, mutta... Tämä nyt on vain oma kokemukseni. Ei mahda mitään.
Minusta olisi ihana hehkuttaa, kuinka upean ihanan arvoituksellinen Krohnin teos onkaan. Kai se sitä on. En voi kiistää. Mutta sellainen ei vain pure minuun.

Hotel Sapiens on hotelli, jonne on kerääntynyt epämääräinen ryhmä ihmisiä. Tunnelma on dystopiamainen, vaikka mitään sellaista ei missään suoraan sanotakaan. Krohn ei selittele ylipäätään juuri mitään, vaan luottaa lukijaansa. Hotel Sapiensissa ihmisiä hoitavat nunnat ja kaikkea valvovat Kaitsijat, ilmeisen tekniset olennot. Päivien kulusta kerrotaan hotellin asukkaiden kautta vuorotellen.

Hotel Sapiensissa on kiehtova pieni koukku. Erilaiset ihmistyypit ovat kiinnostavia. Krohn ei kuitenkaan kärjistä tai nojaudu stereotypioihin. Hän rakentaa ihmistyyppinsä ihan muista aineksista, joissa on jotain tuttua, mutta myös jotain ihan outoa.
Ehkä tässä juuri piilee Krohnin taika? Vaikka nimittäin sanon, ettei Krohnin kirjat ole minun juttuni enkä usko tilanteen muuttuvan, on minulla silti outo halu lukea näitä lisää. Tunne on kovin hämmentävä enkä ole varma kumpuaako se uteliaisuudesta vai jostakin epämääräisestä velvollisuuden tunteesta...

Hotel Sapiens rakentuu lyhyistä luvuista. Jokaisessa on eri näkökulmahenkilö, mutta aina en ottanut tolkkua kuka. Se selviäisi ehkä paremmin, jos lukisi kirjan uudestaan – ja vielä kerran uudestaan. Tästä löytäisi varmasti jotakin uutta jokaisella lukukerralla.
Romaani päättyy minusta kauniisti ja valoisasti – mikäli sen nyt oikein ymmärsin. Vaikka teoksen tunnelma on kovin kylmä, avuton ja hämmentynyt, näin lopussa toivon ja siitä jäi ihan hyvä mieli.

Tämä minun kokemukseni jäi nyt vähän tyngäksi, hämmentyneeksi ja ympäripyöreäksi. Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Onneksi Hotel Sapiensista voi käydä lukemassa lisää ainakin näistä blogeista:
Anna minun lukea enemmän
Marjatan kirjaelämyksiä
Sinisen linnan kirjasto
Luettua elämää
Yöpöydän kirjat
Ilselä
Eniten minua kiinnostaa tie

12 kommenttia:

  1. Hei,

    ihanaa lukea tällainen bloggaus kirjallisuuden asiantuntijalta. Itselläni lukemisen harrastelijana oli aivan samanoloinen tunnelma. Luin kirjan ennen Finlandia-ehdokkaiden julkistamista ja jossain jopa "ennustin" sen joukkoon päätyvän, vaikka Leena Krohnin kirja on jo aiemmin palkinnon voittanut, enkä uskonut toiseen voittoon. Mutta ehdokkuuteen uskoin ja pyysin hankkimaan teoksen kirjastoommekin, kun sitä ei vielä syksylläkään löytynyt alueemme neljän kirjaston valikoimista.

    Hieno kirja, mutta jokin siinä ei vain sisäistynyt.

    Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on näitä hetkiä, kun siitä asiantuntijuudesta ei oikein ole varma :D
      Mutta juurikin tuo sisäistyminen jäi puuttumaan. Ehkä luen jotenkin Krohnia väärällä asenteella; haluan ymmärtää, mutta kirja ei ole tarkoitettu sillä tavalla ymmärrettäväksi. Tai jotain...

      Poista
  2. En minäkään väitä Hotel Sapiensista varsinaisesti mitään ymmärtäväni, mutta jokin taika siinä on... Minä jäin koukkuun. Ehkä se johtuu siitä, että aina välillä sitä kuvitteli ymmärtävänsä jotain, luovansa jonkin linkin tarinan ihmisten välille tai jopa tähän meidän todellisuuteemma.

    Onneksi kaikkien ei tarvitsekaan pitää kaikesta. Kiva, kun on erilaisia mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Jotain koukuttavaa tässä oli, se on pakko myöntää!

      Poista
  3. sinänsä tuttu kokemus kyllä tuo että kykenee havaitsemaan että kirjassa on ansioita mutta itselle ei vain nappaa. Krohnin kohdalla minulla ei ole näin mutta joskus muulloin kyllä...

    Jos nyt päätät sinnikkäästi jatkaa Krohn-kokeiluja niin Taikakirjaimet-blogissa mainitsin Daturan olevan potentiaalinen hyvä aloituskirja, siinä on samaa erikoisuutta kuin muissakin mutta on myös jotenkin konkreettisempi.
    Tai sitten Ettei etäisyys ikävöisi. Ei siinäkään juuri selitetä asioita puhki että miksi asiat ovat näin, mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Pitääpä pistää korvan taa (ja Goodreadsiin...) :)

      Poista
  4. Olen lukenut Leena Krohnilta vain novelleja. Jotkut niistä ovat olleet minusta huippuhyviä. Pitkää proosaa en ole häneltä lukenut. Pitänyt kyllä käsissäni, selaillut sieltä täältä, mutta ei ole kiskaissut mukaansa. Ymmärrän siis hyvin tuon tilanteesi, ja luulen, että minulle riittää selostus, minkä olet ansiokkaasti tehnyt kirjan sisällöstä. Maailmassa on niin paljon kirjoja, että vihdoinkin olen oppinut, että kirjan pitää herättää uteliaisuutta tai jotain muuta sellaista, että tulee tunne: tämän minä haluan lukea.
    Sitä paitsi Bernhard, jonka Vanhoja Mestareita olen viimeksi lukenut, sanoo kirjassaan, että jos haluaa paneutua kunnolla johonkin kirjaan, riittää kun lukee sivun tai kaksi, mutta tekee sen erityisen paneutuneesti, sen jälkeen tietää jo kaiken siitä kirjasta. Näin hän sanoo itse tekevänsä. Uskoako häntä vai ei, se on eri asia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä on kyllä kiinnostava taktiikka! :D

      Ja minunpa pitäisi kokeilla Krohnin novelleja! Novelleissa tulen jotenkin sulattaneeksi selittämättömyyden paremmin.

      Poista
  5. Kiitos Morre kivasta tekstistä! Meinasin napata Sapiensin työpaikan kirjastosta jouluksi, mutta jätin sen kuitenkin sinne, ehkä haen sen tammikuussa tämän innostamana.

    Ymmärrän kyllä hyvin tuon tunteen kun näkee kirjassa hienoja asioita mutta niistä ei vaan saa itse kiinni. Seuraavasta kirjasta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Ja osa vain vaatii omaa aikaansa. Ehkä ensi kerralla?

      Poista
  6. Kuvaat hyvin sen tunteen, kun toiset kehuvat ja haltioituvat, mutta itse ei ymmärrä, mistä on kyse. On genrejä ja kirjailijoita, joiden kanssa ei vaan synny yhteyttä. Minä "ymmärrän" Krohnia, mutta en esim. Pottereita. Olen yrittänyt lukea yhtä englanniksi, mutta ei edes kieli houkutellut lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Sehän se vinkeää onkin, kun yrittää ymmärtää mistä on kyse, mutta ajatus aina livahtaa ikään kuin karkaava sana kielenpäältä!

      Poista