27. marraskuuta 2013

Tuula T. Matintupa: Tuulen kalastajat (2002)

Kustantamo: Kustannus-Mäkelä
Sivumäärä: 208
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: kirjasto

Löytöretkeily kotimaisen fantasian parissa jatkuu. Jälleen yksi Kuvastaja-palkittu fantasiaromaani, jonka löysin kirjaston "nuoret aikuiset" osastolta. Ei uskoisi (kamalan) kansikuvan perusteella?

Tuulen kalastajat kertoo nuoresta Holkesta ja vanhemmasta Turjourista, jotka lähtevät hakemaan apua Valkohiippojen Viisailta, kun eddojen valtakunnan hallitsija Vo Mur Seuraava törttöili. Vo Mur nimittäin nai väkisin Orandalehdon neidon, joka kaikkien järkytykseksi synnytti vieläpä tyttölapsen.

Kuten niin monessa pettymykseksi osoittautuneessa kirjassa tässäkin idea on sinänsä hyvä, mutta toteutus ontui harvinaisen pahasti minun makuuni.

Ensinnäkin tässä on valtavasti henkilöitä lyhyehköön tarinaansa nähden. Niistä olisi voinut karsia 2/3 kevyesti pois ilman että tarina itsessään olisi lainkaan kärsinyt. Nyt iso henkilögalleria teki muutoinkin poukkoilevasta tarinasta sekavan. Mihinkään henkilöön en oikeastaan kiintynyt eikä heidän kohtalonsa kiinnostanut lainkaan. Ja esimerkiksi Holkin ja Nerbinin voimakas ystävystyminen tuli ihan puun takaa. Se selitettiin, mutta mikään henkilöiden käyttäytymisessä ei oikein viitannut ystävyyssuhteen syntymiseen. Rehellisesti sanoen luin kirjan loppuun vain siksi, että se oli niin lyhyt, ja teksti oli nopealukuista ja sujuvaa.

Tuulen kalastajista ei oikein tiennyt minkä ikäisille se oli suunnattu. Piikoja piestään leipälapiolla, Holk oli ymmärtääkseni noin 16-vuotias ja vihjailu seksuaalisesta kanssakäymisestä on aika voimakasta. Toisaalta nimistö, kansikuva ja tarina sinänsä voisi olla suunnattu 7-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Toisaalta juoni poliittisine kiemuroineen ja ylipäätään sekavuuksineen vaatii harjaantuneemman lukijan. Minä aikuisena en taas saanut oikein mitään irti.

Juoni oli perusperiaatteiltaan hyvä. Eddojen maailma vaikutti ihan kiinnostavalta ja maailma on rakennettu hyvin. Lopussa mukaan tulevat louhikäärmeet oli vähän persoonaton antikliimaksi, joka ei tuntunut palvelevan tarinaa mitenkään.

Tunnen itseni vähän pöljäksi. En selvästikään ole saanut kirjasta irti sitä jujua. Kannattaa lukaista Kirjavinkeistä Mikon juttu Tuulen kalastajista. En ymmärtänyt edes kirjan nimeä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti