29. marraskuuta 2013

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen (2007)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 384
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Hauvavauva kuume jatkuu. Sitä on hyvä lääkitä alan kirjallisuudella (otan vastaan suosituksia!). Pennun kasvatuksen jälkeen oli vuorossa Koirien käyttäytyminen.

Koirien käyttäytyminen on painavaa asiaa – ihan kirjaimellisestikin teos on paksumpi ja rutkasti painavampi kuin Pennun kasvatus. Teksti on myös huomattavasti informatiivisempaa ja siten tavallaan raskaampaa. Tässä asioita ei niin väännetä rautalangasta, mutta ei toki tarvitse olla mikään eläinguru ymmärtääkseen Kaimion tekstiä.

Teoksessa on kuusi osiota: Itsekseen kesyyntynyt, Synnynnäisesti koira, Sosiaalinen käyttäytyminen, Lisääntyminen ja pentujen kehitys, Ongelmakäytöstä?, ja Oppiminen.

Jokainen osio oli tietysti kiinnostava. Jouduin paljon korjaamaan käsityksiäni, joten sikäli tämä oli erittäin hyödyllinen lukukokemus. Olen esimerkiksi pitänyt koiran ja suden yhteyttä kiinteämpänä kuin se onkaan. Tottakai olen ymmärtänyt, että kyse on eri lajeista, mutta sitä paljonko eroa on ja miksi en ole aiemmin näin syvällisesti lukenut. Koiran polveutuminen sudesta ei ylipäätään ole niin suoraviivaista, kun olen ajatellut.

Myös laumahierarkian osalta tuli opittua uutta. Koirilla ei olekaan (välttämättä) tiukkaa arvojärjestystä keskenään. Vanhempi koira ei automaattisesti ole pomo, vaan se tekee joka osaa ja se ottaa, joka eniten haluaa. Eroja on myös eri rotujen välillä.

Eräs hassu tässä oli. Kaimio puhuu tässäkin etenkin paimenkoirille tyypillisestä jahtaamisesta. Jahdataan autoja, lenkkeilijöitä – ja helikoptereita. Pennun kasvatuksessakin Kaimio puhui helikoptereiden jahtaamisesta. En kiistä, etteikö koira voisi jahdata helikopteria, mutta ehkä tämä ei ole se ongelmista tavallisin? Pisti hymyilyttämään.

Ainoa kritiikkini koskee lähinnä osioiden loppuja. Ne loppuivat jotenkin aina kuin seinään. Olisin kaivannut aina jonkinlaista lopetuskappaletta, jossa olisi jotain koottuja ajatuksia/päätelmiä osion aiheesta.
Olisin itseasiassa kaivannut myös juttua koiran inhimillistämisestä. Siihen viitataan vähän aina siellä täällä. Esimerkiksi kun koira näyttää katuvalta, niin se ei oikeasti kadu (koira ei osaa katua) vaan reagoi omistajansa  uhkaavaan (uhkaavaksi kokemaansa) kehonkieleen mielistelemällä. Koiria inhimillistetään kuitenkin varsin paljon ja toisinaan se saattaa aiheuttaa myös ongelmia. Olisi ollut kootusti hyvä lukea nimenomaan tästä aiheesta.

Erityisen hyödyllinen osio oli tuo Ongelmakäytöstä? Siinä puhutaan paljon erilaisista pulmatilanteista; vieraille koirille haukkumisesta, sohvan valtaamisesta, eroahdistuksesta... Kaimio ei anna kovin yksityiskohtaisia neuvoja miten toimia, mutta hän selittää hyvin miksi koira todennäköisesti toimii siten kun toimii. Ymmärtämällä lähtökohdat koiran käytökselle ollaan jo pitkällä ongelmanratkaisussa.

Rohkenen sanoa, että Koirien käyttäytyminen on kirja, joka kuuluisi jokaisen koiranomistajan lukemistoon. Se antaa paljon ajattelemisen aihetta ja ymmärrystä koiraa kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti