18. marraskuuta 2013

Päivi Honkapää: Viides tuuli (2007)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 220 (e-kirja)
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Suomen Tolkien-seura Kontu ry tapaa jakaa vuosittain Kuvastaja-palkinnon parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Yksi palkituista oli aikanaan Päivi Honkapään Viides tuuli, jonka sain nyt viimein luetuksi. Lukeminen itsessään ei siis ollut pitkä tai vaivalloinen prosessi, mutta ei vain ole tullut tartutuksi tähän aiemmin.

Viides tuuli kertoo Sawanasta, nuoresta naisesta, jolla on aivan erityinen taito. Sawana lähtee etsimään mystistä haltiakaupunkia ja aarretta Jarren, mestarivarkaan, kanssa. Matkalla Sawana löytää kuitenkin ihan jotain muuta...

Kieltämättä juoni kuulostaa kliseiseltä; haltioita ja mestarivarkaita... Niin nähty! Pistemäärästäkin huomaa, etten ollut erityisen vaikuttunut. Siltikin ymmärrän oikein hyvin, miksi tämä on Kuvastajansa totisesti ansainnut.
Viides tuuli on Honkapään Tuulitrilogian ensimmäinen osa.

Viides tuuli on kaikkea muuta kuin kliseinen. Haltiat ovat jotakin ihan toista kuin mihin on totuttu. Oikeastaan niistä ei saanut vielä tässä osassa kunnolla tolkkuakaan. Jarre, mestarivaras ei juurikaan varastele eikä ole hassunhauska supliikkimieskään.
En myöskään tituleeraisi tätä nuortenkirjaksi vaikka kustantaja niin tämän luokittelee. Tässä ei ole mitään, mitä nuorikin ei voisi lukea, mutta tämä sopii ihan yhtä hyvin aikuisellekin. Sawanan tarkkaa ikää ei kerrota, mutta vaikutelmaksi jää aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori nainen. Uskon vahvasti siihen, että tämä on luokiteltu nuortenkirjallisuuteen, koska tämä on fantasiaa.

Viides tuuli on ennen kaikkea matkantekoa ja itsensä löytämistä. Pidin Sawanasta ja lisäpointsit sille, ettei hän ole orpo. Hän lähtee, koska hän haluaa lähteä Jarren kanssa. Kyseessä ei ole mikään pakollinen romantiikkakuviokaan. Romantiikkaa tämä ei itseasiassa sisällä lainkaan.

Teoksen pulma oli kohdallani se, että tämä jäi aika etäiseksi. Tunnelma on jollakin tapaa lakoninen ja haikea, mutta kaunis. Vaikka pidinkin Sawanasta ja muista henkilöistä, jäivät he kaikki aika etäisiksi. Mitään samaistumispintaa en kokenut. Seurasin tarinaa lasin läpi; näkyvyys oli kirkas, mutta kosketus heikko. Ripaus huumoriakaan ei olisi ollut pahitteeksi. Tämä on totinen, muttei toisaalta ryppyotsainen.

Nautin Honkapään käyttämästä kielestä. Lauseissa oli kaunista syvyyttä, mutta se ei tuntunut itsetarkoitukselliselta.
Setiä kuunnellessa en voinut kateuden kuohahdukselle mitään. Hän oli nähnyt niin paljon matkoillaan, mutta silti hänen äänessään ei ollut ripaustakaan ylpeyttä. Ylpeyteen sortuvat ne jotka ovat nähneet juuri sen verran, että ymmärtävät kuinka vähän ovat nähneet. He kuvittelevat nähneensä tarpeeksi valoa ja pimeyttä ymmärtääkseen eron niiden välillä. Mutta todelliset matkaajat ovat nähneet harmaan.

Viides tuuli oli kuitenkin sen verran kiehtova, että luen varmasti trilogian loputkin osat. Ehkä saan kokonaisuudesta sitten paremman otteen?

Tuulitrilogia:
Viides tuuli
Meren alku
Taivaan paino

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa

6 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin Viidennestä tuulesta jotenkin hiljaisella tavalla. Luin sen kai viime kesänä tai keväänä ja kirjan tunnelma teki minuun vaikutuksen. Rauhallinen ja tyyni ja paikoin uhkaava tunnelma, mutta ehdottomasti viipyilevä, eikä lainkaan ryntäilevä. Itselläni on nyt kesken tuo Meren alku, mutta etenee hitaasti. Kirjassa ei ole mitään vikaa, vaan lukijassa, jolla on menossa "vähintään viisi kirjaa koko ajan kesken" -kausi ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma tässä tosiaan on kohdillaan. Hyvin persoonallinen ja erilainen noin yleisemmin fantasiakirjallisuuteen verraten. Siksi(kään) en yhtään ihmettele tämän samaa palkintoa!

      Poista
  2. Minäkin aloitin Viidennen tuulen viime kesänä, mutta kirja jäi kesken. Juuri silloin ei ollut sopiva hetki perinteiselle fantasialle, mutta fiilis jäi sen verran positiivisen puolelle, että luen kirjan varmaan jossain vaiheessa loppuun saakka, kun löytyy omasta ekirjahyllystäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, mutta tämä vaatii sen oman fiiliksensä. Ehkä juuri hiljaisiin talvipäiviin, kun ulkona pyryttää lunta eikä ole mihinkään kiire...

      Poista
  3. Minuun ei Viides tuuli iskenyt juuri ollenkaan. Ehkä fiilis oli väärä, mutten saanut kiinni jutun punaisesta langasta. Se jäi sellaiseksi ylipitkäksi itsensä etsimiseksi.

    Ja tosiaan, sitäkin hämmästelin, että kirjastossa tämä oli laitettu _lasten_ fantasiahyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten? Aika pitkäjännitteinen lapsi saa olla tätä lukeakseen. Onhan tietysti niitäkin, ei sillä..

      Poista