22. marraskuuta 2013

Hannu Raittila: Terminaali (2013)

Kustantamo: Siltala
Sivumäärä: 454
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Hannu Raittilan Terminaali oli tässä perheessä yksi syksyn odotetuimpia uutuuksia. Raittilan teokset kun kolahtavat meihin molempiin. Ja nyt kun Terminaali on Finlandia-ehdokaskin, niin pitihän siihen tarttua pikimmiten.

Terminaali kertoo kahden tytön ystävyydestä ja matkailusta lentokentiltä toisille. Laura ja Sara kuuluvat lentokenttähengaajien "heimoon" (onkohan tällaista olemassa oikeasti?), mutta leikille tulee karu loppu.
Terminaali kertoo myös Lauran vanhemmista. Johanin ja Pirjon suhteesta – toisiinsa ja lapseensa. Johan on merivartiostossa töissä, Pirjo taas Yle:n toimittaja.

Juttu on hyvin raittilamainen. Monimutkainen, syvä eikä niin helppo. Uusia näkökulmia tulee tarinaan koko ajan, kun palaset hiljalleen loksahtavat paikoilleen. Se on hyvän romaanin merkki. Mikään ei ole mustaa eikä valkoista.

Terminaalin henkilöt olivat loistavia. Pidin jokaisesta, ehkä eniten jäyhästä, muodollisesta ja jopa hiukan kylmästä Johanista. Johan onkin paljon tässä äänessä ja tulee paljastaneeksi itsestään paljon kuin huomaamattaan. Se on upeasti toteutettu Raittilalta. Miten saada sellainen jäyhä tyyppi kertomaan itsestään niin ettei ko. henkilö itsekään tajua sitä!

Laurakaan ei jäänyt etäiseksi huolimatta siitä, että hän oli vahvasti poissaoleva ja rakentui lähinnä hatarien päiväkirjamerkintöjen ja toisten muistelujen kautta. Monet henkilöllisyydetkään eivät vaikeuttaneet Laurasta luotavaa kuvaa, vaan kertoivat omaa kieltään. Laura jäi hieman salaperäiseksi, mutta se sopi tyyliin oikein hyvin.

Mutta. Mutta, mutta... Terminaali ei ollut mielestäni parasta Raittilaa. Paikoin tässä oli turhaa löysyyttä. Esimerkiksi lintumies Markku oli ihan tarpeeton tyyppi muuten niin tiiviissä henkilögalleriassa. Loppua kohden teos muistutti lähinnä Clive Cusslerin juttuja eikä Raittilaa. Olen kyllä tykännyt Cusslerinkin jutuista, mutta tässä yhteydessä se ei ole kehu. Toimintaa ja ryminää oli liikaa ja koko romaanin uskottavuus kärsi. Minun makuuni tämä oli myös hiukkasen liian venytetty juttu.

Tämäkään ehdokas ei siis kuulu kärkiveikkauksiini Finlandia-kisassa. Terminaali on silti lukemisen arvoinen teos, jos Raittilan romaaneista pitää. Se on globaali ja kunnianhimoinen, mutta silti se näkee pienenkin ihmisen vaikutuksen suuressa maailmassa.

Myös Kirjakaapin kummitus on lukenut Terminaalin.

6 kommenttia:

  1. Minäkin olen Cusslerista ihan tykännyt, joten kaipa tämä täytyy lukea loppuun siinäkin mielessä. Nyt on vaan jostain syystä töksähtänyt keskeneräiseksi aika moneksi viikoksi... muut menevät kovaa ohi. Ja minäkin olen sentään lukemistani Raittilan kirjoista pitänyt paljonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Tämä oli aika raskassoutuinen omalla tavallaan.

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tästä arvostelu. Minulla on tämä varauksessa kirjastossa, muutama muukin näytti olevan jonossa joten hetken kestää ennen kuin pääsen Raittilan pariin. Kirjan aihe on kiinnostava, eikä tämä arvostelu ainakaan vähentänyt lukuintoa. :)

    VastaaPoista
  3. Minä taas puolestani en ole yhtään hämmästynyt jos kenelläkään jää Raittilan kirja kesken. Olen aloitellut paria, mukaan luettuna kuolettavan pitkästyttävä Canal Grande. Olen luokitellut hänet suomalaisiin sympaattisiin, mutta pitkästyttäviin insinöörikirjailijoihin. Eivät ole pelkästään miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun puolisko itseasiassa jaksaa aina ällistellä sitä, miten jaksan lukea Raittilaa, kun en noista insinöörijutuista niin välitä. En tiedä! Raittila on minusta erinomainen kertoja, mutta tällä kertaa vain meni minun kohdallani vähän huti :)

      Poista