6. marraskuuta 2013

Anne Leinonen ja Ismo Loivamaa (toim.): Ihmeen tuntua – näkökulmia lasten- ja nuorten fantasiakirjallisuuteen (2006)

Kustantamo: BTJ kirjastopalvelu
Sivumäärä: 224
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: ilmaiskappale (työkirja)

Ihmeen tuntua – näkökulmia lasten- ja nuorten fantasiakirjallisuuteen on erittäin kiinnostava artikkelikokoelma. Teos sisältää seuraavat jutut:

Vesa Sisättö: Fantasia ja fantasiakirjallisuus
Anne Leinonen: Fantasian taikamaailma
Sari Peltoniemi: Minun lohikäärmeeni. Kirjoittaja fantasian äärellä
Jukka Halme: Esilukijan näkemyksiä ja kokemuksia. Kustantamon lukijan näkökulma
Sini Neuvonen: Fantasiaa kirjastossa
Pasi Jääskeläinen: Komeron kautta toisaalle
Boris Hurtta: Sata vuotta pohjoista fantasiaa
Liisa Rantalaiho: Kaikenikäisille keskenkasvuisille. Fantasia Leena Krohnin lasten- ja nuortenkirjoissa
Maria Ihonen ja Markku Ihonen: Pohdintoja fantasiakirjallisuudesta ja kristinuskosta
Irma Hirsjärvi: Fantastisen lajityyppien ongelmia
Anne Leinonen: Fantasian harrastaminen Suomessa

Kuten jo otsikoista voi päätellä, monipuolisia näkökulmia on esillä. Erityisen ilahtunut olin Jukka Halmeen ja Sini Neuvosen artikkeleista. Kustantamon esilukijan ja kirjaston edustajan näkökulmat ovat sangen harvinaisia tällaisissa artikkelikokoelmissa, jossa keskitytään johonkin tiettyyn genreen.
Oli mukava lukea siitä, millaisia fantasiakäsikirjoituksia kustantamoille lähetetään ja vähän siitä, miksi Suomessa fantasiakirjallisuus niin herkästi leimataan lanu-kirjallisuudeksi. Se on se realistisen kerronnan "taakka"... Tilanteessa on toki nykyisin aistittavissa muutosta. Ollaan päästy young adult -ikäluokkaan asti!
Kirjastoissa ollaan hiukan helisemässä pitkien fantasiasarjojen kanssa ja määrärahojen niukentuessa, mutta Neuvonen puhuu myös kirjastojen erikoistumisen mahdollisuudesta tässäkin suhteessa. Kuulostaisi hyvältä! Onkohan mistään kirjastosta tullut nyttemmin erityisen fantasiapainotteinen?

Moni artikkeli puhuu myös rajanveto-ongelmasta; mikä on lasten-, mikä nuorten- ja mikä aikuistenkirjallisuutta. Se on pulmallista vaikkapa juuri kirjastossa ja nykyisin tullyt ya-ikäluokitus ei taatusti helpota yhtään. Fantasiakirjallisuus onkin siitä jännä genre, että sitä on tarjolla joka ikäluokkaan, ja monia teoksia on vaikea luokitella mihinkään yhteen ikäluokkaan. Tästä puhuu etenkin Liisa Rantalaiho Leena Krohnin teoksia käsitellessään.

Rantalaihon artikkeli on hyvä, mutta vähän turhan pitkä tähän kokoelmaan. Sillä on mittaa noin 40 sivua, joten se on ylivoimaisesti pisin artikkeleista. Koin vähän pulmalliseksi sen, että siinä keskityttiin vain yhden kirjailijan teoksiin, kun monia artikkelissa esitettyjä aiheita (esim. juuri tuo ikäjaottelukysymys) olisi voinut käsitellä laajemminkin.
Tosin nihkeyteni voi johtua siitä, etten vain nyt satu olemaan Leena Krohn -fani (kirjailijana toki arvostan häntä paljonkin).

Positiivisesti yllätti myös Maria Ihosen ja Markku Ihosen artikkeli fantasiasta ja kristinuskosta. Se valoitti mukavasti sitä, miksi jotkut uskonnolliset tahot kokevat fantasiakirjallisuuden uhaksi ja siksi tuomitsevat sen. Artikkeli on sävyltään sangen pehmeä ja neutraali – ei kiivas kannanotto mihinkään suuntaan. Siten se sopii kokoelmaan oikein hyvin ja kiihkomielisin lukijakin (suuntaan tai toiseen) saa taatusti pureskeltavaa.

Irma Hirsjärven artikkeli sai minut kirskuttelemaan hampaitani. Ei suinkaan siksi, että artikkelissa olisi jotakin vikaa. Ei ole. Hirsjärvi nostaa esiin pulmia fantasia- (ja scifi-) kirjailijaksi leimautumisesta ja sen tuomista ongelmista. Vuonna 2005 Finlandia Junior -kisassa koettiin kohu, koska finalisteista oli tietoisesti jätetty fantasiakirjallisuus pois.
Raadin mukaan finalisteja valittaessa pois oli jätetty tietokirjat, kirjasarjojen teokset sekä fantasia. [Pekka] Leinosen edellä siteerattu kommentti “potteriudesta” ["koska Potter tulee aina vastaan", perusteli Leinonen. Morre huom.] asettuu mielenkiintoiseen valoon, jos sama asia esitettäisiin hieman toisessa valossa. Entä jos niukkasanainen proosa pitäisi jättää Finlandia-kilpailun ulkopuolelle, koska “Hemingway tulee aina vastaan”.
Tämä tuntuu vieläkin ihan käsittämättömältä. Kohtahan taas julkistetaan FJ-ehdokkaat...

Kirjoittamisen opas Ihmeen tuntua ei ole, mutta fantasiakirjoittajalle (ja tietysti -lukijalle) tämä on varmasti teos, johon kannattaa ehdottomasti perehtyä!

4 kommenttia:

  1. Mä luin kanssa mielenkiinnolla kun viime kesänä osui kirjastosta käsiin. Vaikken ihan ymmärtänytkään Hurtan ja Rantalaihon artikkelien paikkaa teoksessa. Ei siinä, että ne olisivat huonoja olleet, mutta aihepiiriltään kapeita teokseen, joka muuten käsitteli genreä hyvin yleisesti.

    VastaaPoista
  2. Oi, mä oon ihan fiiliksissäni siitä, että joku on lukenut mun tekstiä ja bloggaa siitä. Saan kokea hetken samaa, kuin mitä oikeat kirjailijatkin!

    Meillä Espoossa ei mikään kirjasto ole varsinaisesti profiloitunut fantasiaan, mutta sen me olemme saaneet aikaan, että fantasian (sisältää myös scifin ja yliluonnollisen kauhun) valinnan kirjastoille hoitaa asiantuntijaryhmä, joka fanittaa ja lukee juuri fantasiaa ja scifiä. Siksipä olenkin äärettömän ylpeä meidän fantasiakokoelmastamme! Hankintaehdotukset ovat siltikin erittäin tervetulleita ja tärkeitä, koska kirjatoimittajamme valikoima ei kuitenkaan voi aina kattaa ihan kaikkea (ja vaikka sen ulkopuoleltakin usein tilaamme).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Sini! :D
      Mutta mahtava kuulla tuosta valintaryhmästä!! Ihan super! Toivotaan, että kaikissa näissä säästövimmoissa se pysyy. Spefi kun on yksi niistä harvoista genreistä, joista ammentavat niin lapset kuin vanhemmatkin ihmiset!

      Poista