31. lokakuuta 2013

Tuulia Aho: Urpukas (2011)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 114 (e-kirja)
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Urpukas jäi aikanaan mieleeni Kirjamielellä-blogista ja erikoisesta nimestään. Itse tarinakin kuulosti mielenkiintoiselta ja heti alkuun koinkin pienen yllätyksen: Urpukas olikin poika! Ei sillä, ettäkö sillä olisi mitään väliä. Ei ollut. Mutta jotenkin nimi 'Urpukas' kuulosti tytöltä.

Tarina kertoo siis Urpukas-pojasta, joka on valmistunut kuparinvalajaksi. Hän asuu pienessä kylässä yhdessä isänsä ja Piisku-pikkusiskonsa kanssa. Äiti Tammetar on kuollut.
Urpukas on hallava, puoliksi haltia. Tätä eivät kaikki kyläläiset tahdo sulattaa, vaikka todellisuudessa monen veressä virtaa haltiaverta. Erään tapahtuman johdosta Urpukkaan kotikylä kirotaan. Urpukas lähtee etsimään apukeinoa yhdessä Pajuttaren ja Näkijän kanssa.

Eniten viehätyin miljööstä. Romaanin maailma muistuttaa ehkä jotakin pronssikauden aikaista, muinaista Suomea. Mitään sellaista ei kuitenkaan mainita missään. Tuulia Aho taitaa kauniin ja aistillisen luontokuvauksen, jota oli ilo lukea.
Myös nimistö oli minusta todella onnistunutta. Urpukas, Piisku, Mustajuuri, suovilu...

Suurin pettymys koituikin lähinnä juonitasolla. Saatoin olla liian vanha kohderyhmään nähden, mutta toisaalta ajattelen, että hyvä juoni on iätön (kohderyhmän kannalta). Olen jo vähän kyllästynyt yhteisöjään, oli kyse kylästä tai koko maailmasta, pelastaviin (puoli)orpopoikiin. Fantasian parissa näitä nimittäin piisaa ihan riittämiin.
Loppuratkaisut kävivät hiukan liian helposti, vaikka kyse ei ollutkaan mistään deus ex machina -tyyppisestä ratkaisusta. Pari suostuttelevaa lausetta ja vihulainen antaa periksi.
Lisäksi Pajuttaren ja Näkijän pienimuotoinen kilpailu Urpukkaan suosiosta tuntui vähän teennäiseltä ja tarpeettomalta. Pajutar oli tarpeeksi ärsyttävä tyyppi jo sellaisenaan. Näkijä oli taas jotenkin liian stereotypinen näkijätyyppi; outo, eteerinen nuori tyttö.

Urpukas sopii erityisen hyvin nuorille lukijoille. Sanoisin karkeasti että yli 8-vuotiaille (nuoremmat eivät ehkä jaksa kiinnostua). Se sisältää myös kauniin opetuksen, joka ei kuitenkaan tunnu saarnaamiselta tai edes liian ilmeiseltä. Urpukkaassa on satumaisuutta, mutta minun makuuni se ei täysin ollut.

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa

2 kommenttia:

  1. En ole lukenut Urpukasta, mutta jouduin itse toteamaan toisen kirjan yhteydessä juuri, että kaikki kirjat eivät yksinkertaisesti kolahda syystä tai toisesta, vaikka niissä olisi myös paljon positiivisiakin seikkoja. Nuorille suunnatuista kirjoista löytyy sellaisiakin, jotka puhuttelevat aikuisia siinä missä varsinaista kohderyhmääkin. Sitten on kirjoja, jotka rajautuvat tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Joskus oikein harmittaa, kun ei osaa tai pysty kunnolla perustelemaan sitä, miksi joku kolahti tai ei kolahtanut...

      Poista