12. syyskuuta 2013

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (2010 / 2011)

Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus
Suomennos: Jouko Vanhanen
Kustantamo: Moreeni
Sivumäärä: 349
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Historiallista dekkaria pukkaa. Huomaan viihtyväni useimpien sellaisten parissa eikä Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus tee poikkeusta. Tapahtumamiljöönä on 1400-luvun Tallinna ja jo pelkästään se erottaa nämä muista hyvällä tavalla. Eipä tule mieleen montaakaan historiallista dekkaria, joka sijoittuisi Viroon.

Tapahtumapaikan erottuvuuden lisäksi minua kiinnosti se seikka, että rikoksen ratkojana onkin apteekkari. Jännä valinta! Ja teoksen luettuani pidän valintaa parempana kuin osasin edes odottaa. Apteekkarilla on keskiajalla paljon tietoa, taitoa ja kontakteja. Apteekkari on yllättävän luonteva henkilö rikosta ratkomaan.

Tallinnassa on siis tapahtunut murha. Ritarilta on vedetty miekalla pää poikki ja suuhun on laitettu kolikko. Kumma juttu! Tätä vyyhtiä siis lähdetään purkamaan eikä lisäuhreiltakaan vältytä. Jollakulla on hampaankolossa nyt jotakin... Tätä murhaa ratkoo siis apteekkari Melchior, jolla on myös oma henkilökohtainen mysteerinsä ratkottavanaan. Hänen suvussaan sukupolvien ajan on miehiä vaivannut outo kirous.

Hargla kuljettaa sujuvasti lukijaansa pitkin keskiaikaista Tallinnaa. Teoksessa näkyy huolella tehty pohjatyö, joka ei rajoitu pelkkään apteekkikulttuuriin, vaan arkiset toimet ja eri kiltojen tapakulttuurit tulevat myös tutuiksi – oikeita historiallisia tapahtumia lukuunottamatta. Itse asiassa tälläkin tarinalla on totuuspohjaa! Tallinnassa todella tapahtui vuonna 1409 murha, jota Melchior-niminen apteekkari selvitteli.

Kokonaisuutta himmentää vain se, että aina ajoittain kirjassa oli turhankin opettavainen sävy. Halusin kuitenkin lukea kevyttä dekkaria enkä historian oppikirjaa. Opettava sävy teki Melchiorin hahmon välillä hiukan epäuskottavaksi tai ainakin kyseenalaistettavaksi. Paljonko apteekkari voi oikeasti tietää? Toki sitä välillä sotki myös epäselvä näkökulma; lukijana en aina tiennyt oliko kyseessä nyt Melchiorin näkökulma vaiko kaikkitietävän kertojan.

Loppuratkaisu oli hyvä. En arvannut murhaajaa. Tai siis osin arvasin, koska Hargla pakotti ovelasti epäilemään niin monia henkilöitä. Yllätys säilyi ihan loppumetreille saakka, mutta Melchiorin viimeinen puheenvuoro, jossa hän esittää ratkaisunsa, on turhan pitkä, polveileva ja kikkaileva. En esimerkiksi ymmärtänyt shakin merkitystä tässä ollenkaan, vaikka osaan kyllä shakin perusteet. Se tuntui vähän turhanaikaiselta monimutkaistamiselta.

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus oli hiukan keskimääräistä viihdyttävämpi ja parempi kirja. Tätä haluan lukea lisää ja tätä onkin tarjolla lisää! Katsokaa vaikka Moreenin sivuilta. Lisäpisteitä haluan antaa Mikko Rantaselle, joka vastaa kirjan ulkoasusta. Kansi on hieno ja sopii kirjan turnnelmaan hyvin.

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus on luettu ainakin näissä blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie (olen samaa mieltä siitä seksikohtauksesta)
Kirjamielellä (jäin myös kaipaamaan karttaa)
Nenä kirjassa (vertasin tätä myös C. J. Sansomiin)

1 kommentti:

  1. Minä luin Sansomilta kaikki ja jäin suremaan sarjan loppumista. Harglasta olen kuullut ja miettinyt, että pitäisi lukea, mutta en ole suomeksi nähnyt ennen kuin nyt... kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista