3. elokuuta 2013

Sari Peltoniemi: Kummat (2003)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 153
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: oma ostos

Kummat oli viimeinen lukumaratonilla aloittamani kirja, jota en ihan maratonin puitteissa saanut loppuun. Vaikka tämä ei hurjia pisteitä minulta saanutkaan, en edes harkinnut tämän keskeyttämistä. Oli saatava selville mihin Kummat lopulta päätyy.

Kirja on divarista ostettu. Olin halunnut tutustua Sari Peltoniemen tuotantoon ja muistin Sallan lukupäiväkirjassa olleen jutun tästä. Ei siis muuta kuin Kummat kantoon ja lukumaratonilla tuli sopiva hetki tarttua siihen.

Kummat kertoo viidestä lukiolaistytöstä ja yhdestä pojasta. Heitä yhdistää erikoinen ja hiukan pelottavakin piirre: häntä. Jostakin syystä heille on teini-iässä kasvanut häntä. Voltti, tarinan poika, on tyttöjen yhteinen poikaystä hiukan omituisella tavalla. Kertojana toimii Maarit, yksi tytöistä.

En pitänyt tarinasta. Se oli tämän romaanin suurin ongelma kohdallani. Häntä-ajatus oli vinkeä ja se minut saikin kirjasta kiinnostumaan. Mutta tuo hiukan haaremimainen meininki oudoksutti. Vielä enemmän hämmennyin siitä, kun Voltin johdolla (alaikäiset) tytöt perustavat eroottisen tanssiryhmän Cat peoplen. Pitihän hännistä nyt jotenkin saada iloakin! Strippauksestakin puhutaan, mutta siihen tytöt eivät suostu.
En tiedä olenko liian vanha ja/tai liian kukkahattutäti, mutta en pitänyt jutusta ollenkaan. Jos se oli huumoria, niin en tajunnut.
Lopulta koitin lähinnä tulkita niin, että häntä oli symboli heräävälle seksuaalisuudelle tai jotakin sinnepäin. Ja sen rajoja toki on sitten ihan normaalia koetella. Vähän "tulkitsemalla tulkitsemiselta" sekin kyllä tuntui.
Loppuratkaisu jäi minulta ihan auki. Mitä tapahtui?!

Mitään muuta vikaa kirjassa ei sitten ollutkaan. Peltoniemi kirjoittaa sujuvasti ja hyvin. Tarinan lomassa on pieniä juttuja muista hännällisistä eri vuosilta. Niistä nautin aivan erityisen paljon.
Kummat etenee hyvin ja tyttöjen keskinäistä ystävyyttä, joka ei olekaan niin kovin jouhevaa, kuvataan hyvin onnistuneesti. Tytöt ovat keskenään varsin erilaisia ja Peltoniemi tuo sen asiokkaasti esiin ilman erityistä alleviivaavuutta.

Nämä onnistuneet seikat puoltavat ajatusta siitä, että tutustun Peltoniemen tuotantoon kyllä vielä lisää. Tarina vain oli tällä kertaa minulle ihan väärä.

4 kommenttia:

  1. Minulla tämä jäi kesken! Tarina vaan oli niin hämärä! Liian spefiä minulle ;)

    VastaaPoista
  2. Tätä en ole lukenut, mutta sen sijaan tykkäsin Peltoniemen Hirvi-teoksesta ihan, no, hirveästi nuorempana. Kansantarumainen kirja kesti myös uudelleenluvun moitteettomasti. Jos siis jatkat Peltoniemi-kokeiluja, kokeile ihmeessä Hirveä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistetäänpäs muistiin! Lisäksi mulla on hyllyssä odottamassa Kuulen kutsun metsänpeittoon :)

      Poista