5. elokuuta 2013

Keskittyminen koetuksella

Pitkästä aikaa jäi kirja kesken ja tässä vähän selitystä sille miksi näin kävi.

Viattomaksi keskeytyksen uhriksi joutui Seita Parkkolan Usva. Vuonna 2009 julkaistu, nuorille suunnattu reaalifantasiateos kertoo 13-vuotiaasta Usvasta, joka yhtenä kesänä kasvoi pituutta reilusti. Senpä vuoksi häntä hieman kiusataan ja syrjitään koulussa. Entinen paras ystävä Kamilla on Usvan mielessä muuttunut Kamalaksi. Lisäksi Usvan perheessä on työttömyysmurhetta ja rahapulaa. Kuulostaa siis aika tavalliselta.
Eräänä päivänä, itseasiassa Kamalan 13-vuotissynttäreillä tavaratalossa, Usva kohtaa oudon Puuma-nimisen pojan.

Suunnilleen näin pitkälle pääsin, ja sitten kiinnostukseni herpaantui täysin. En jaksanut. Ei kiinnostanut. Kirjassa on 375 sivua ja minä pääsin jonnekin hiukan yli 100 sivun tienoille.
Parkkolan teksti on ihan sujuvaa ja miellyttävää luettavaa. Minä vain olin tyystin väärä lukija. Usva ei onnistunut herättämään myötätuntoani lainkaan. Usvan ja Kamalan vastakkainasettelu tuntui kliseisen kärjisteltyltä; köyhä tyttörukka vs. isän lellimä rikas pikku paskiainen. Kärjistävyys tulee toki osin siitä, että Usva on minä-kertojana, ja näkee tietysti asiat mustavalkoisesti.
En osannut samaistua Usvan maailmaan ja elämään lainkaan. En saanut mitään otetta ja odotin vain, koska kirjassa alkaisi jotakin tapahtua. Taisin päästä juuri tapahtumien alkuun keskeyttäessäni, mutta peli oli osaltani jo menetetty.

Tähän taustaksi valaisen kuitenkin sen verran, että oma arki on nyt vähän myllerryksissä. Tiedossa on muutto uudelle paikkakunnalle, asuntokauppaa ja kaikenlaista muuta hässäkkää. Niinpä keskittymiskykyni ei ole ollut ylipäätään sitä parasta mahdollista laatua. Toisaalta juuri siksi heinäkuussa luinkin erityisen paljon; tarvitsin pakopaikan välillä turhan sekavista ja jännittyneistä ajatuksistani. Usva ei kuitenkaan tähän saumaan ainakaan ollut minulle se oikea ratkaisu.

6 kommenttia:

  1. Voi ei, mulla on tämä kirja tuossa odottelemassa :)

    VastaaPoista
  2. Joskus käy näinkin, hyvin perusteltu keskeyttäminen. Olen itse havainnut monen keskeyttämäni kirjan kohdalla, että kirjassa ei sinänsä välttämättä ole mitään sen suurempaa "vikaa", en vain kuulu kohderyhmään tai sitten aika on väärä. Ja tietenkään kaikista kirjoistahan ei voi aina pitää muutenkaan.

    Minua tämä kirja saattaisi periaatteessa kiinnostaakin kuvauksesi perusteella. Toisaalta koen vieraaksi nuorten fantasian, joten ei ehkä olisi minunkaan kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan Elegiaa. Joskus tosiaan kirja itsessään on ihan mainio ja hyvin kirjoitettu, mutta ei vaan iske ja eipä sitä silloin ehkä kannata väkisin tahkota. Hyvin kyllä perustelin eli varmaan tästäkin jutusta kiinnostuneet osaavat bongata itselleen mahdollisen luettavan. :)

      Poista
  3. Minulla on juuri kesken eräs kirja, jonka lukeminen tökkii todella pahasti. Aion kyllä sinnillä lukea sen loppuun.

    Parkkolalta olen lukenut Viiman. Usva on ollut lukulistalla jo pitkään. Tekstisi perusteella joutuu vielä vähän aikaa odottelemaan.. Usva ei vaikuta läheskään yhtä mielenkiintoiselta kuin Viima, josta pidin.

    VastaaPoista
  4. Usein kun kirja jää kesken, jätän ainakin periaatteellisen mahdollisuuden että palaan kokeilemaan uudestaan myöhemmin, koska tosiaan joskus on vain väärä hetki.
    Ja olen myös palannut ja jokusen kerran myös pitänyt kirjasta (ja joskus huomaa että jäi kesken ihan aiheesta).

    Ja toki on myös kirjoja jotka olisivat varmaan olleet tosi hyviä jos olisin eri ikäinen tai pitäisin tämätyyppisest kerronnallisesta ratkaisusta tai en olisi lukenut toista kirjaa jossa tämä sama asia tehdään minusta paremmin tms.

    Voimia sekavaan arkeen!

    VastaaPoista
  5. En tosiaan kehtaisi väittää tätä huonoksi, vaan minä olin selvästi lähinnä väärää kohderyhmää ja väärässä tilanteessa :)

    VastaaPoista