11. elokuuta 2013

Jane Austen: Järki ja tunteet (1811 / 1952)

Sense and Sensibility
Suomennos: Aune Brotherus
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 339
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Muistanette ylpeyteni murtumisen Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin edessä? Nyt sitten rohkaistuin tarttumaan siihen pahamaineiseen Järki ja tunteet -teokseen. Ei tarvinnut katua, mutta ymmärrän hiukan paremmin 15-vuotiasta Morrea.

Dashwoodin perheen sisaruksista kertova teos muistuttaa aika paljon seuraajaansa (Y&E). Päähenkilöinä ovat Elinor (järki) ja Marianne (tunteet). Dashwoodin perheeseen kuuluu vielä pikkusisko Margaret, joka jää varsin sivuun, ja äiti Dashwood. Perheen isä on kuollut aiemmin ja nyt perhe on hieman sukulaisten armoilla. Hyvät naimakaupat olisivat siis tarpeen!
Tarinan miehiä ovat taas vaitonainen ja ehkä hiukan tylsäkin eversti Brandon, hienostunut Edward Ferrars ja vilkas John Willoughby.
Lisäksi mukana seikkailevat Steelen sisarukset Lucy ja Nancy, sekä rouva Jennings, joka on varmasti jollakin tavalla rouva Bennettin esikuva.

Jane Austenin vahvuus on ehdottomasti jo tässä teoksessa terävääkin terävämpi ihmiskuvaus. Mielenkiintoiseksi sen tekee juuri tuo tarkkuus ja suorasukaisuus, mutta se ei tunnu ilkeilyltä. Austen ei sorru mustavalkoisiin henkilöhahmoihin lainkaan. Ilkeydelle on usein jokin syy, kun pintaa vähän raaputtaa. Hyvyyden syyt taas voivat olla hyvinkin itsekkäitä ja ei-niin-jaloja. Rakastan tällaista! Aivan liian usein etenkin romanttisessa kirjallisuudessa tyydytään hyvin pinnallisiin ja yksiulotteisiin henkilöihin.

Tietyllä tapaa suosikkihahmokseni nousi Lucy Steele ja tämä ehkä hiukan erikoisesta syystä. Minusta Lucyn hahmo on todellinen taidonnäyte henkilöhahmon motiivien ja luonteen hitaasta avautumisesta, joka kuitenkin koukuttaa, mutta ei toisaalta ole ennalta-arvattavaa eikä käännä juttua ihan päälaelleen (säilyttäen siten myös uskottavuutensa). Lucy on kaksinaamaisuuden mestari, jonka onnistuu olemaan hyvinkin häijy, mutta käyttäytymään kaiken kohteliaisuuden ja etiketin säännöstön mukaisesti.

Aikalaiskuvaus on tietysti vallan herkullista luettavaa. Hilpeänä hykertelin esimerkiksi sille, että nuoren miehen ja nuoren naisen välinen kirjeenvaihto on vallan sopimatonta, elleivät he ole kihloissa/naimisissa tai sukua keskenään. Yllätyin kuitenkin hiukan siitä, että jo tuolloin on voitu mennä salaa (ja ilmeisen juridisesti pätevästi) kihloihin ilman vanhempien lupaa.

Kokonaisuudessaan Järki ja tunteet oli aavistuksen tylsempi kuin Y&E. Ehkä se johtui myös hiukan samankaltaisesta asetelmasta. Välillä tuli tunne siitä, että olen jo tämän lukenut, enkä viittaa teiniaikaisiin muistikuviin. Enhän silloin päässyt tämän kanssa puusta pitkään. Ymmärrän nyt kuitenkin paremmin itseäni ja sitä, miksi tämä silloin tuntui niin ylivoimaiselta. Tietysti mukana oli varmasti silkkaa kapinointia kapinoinnin ilosta, mutta koin tämän hiukan vaativammaksi – ja tässä mielessä nyt toisaalta antoisammaksi.

Järki ja tunteet päättyy tietysti onnellisesti ja jätti jälkeensä aivan ihanan romanttisen tunnelman. Siitä tulee vallan hyvälle mielelle, ja se on upea osoitus hyvästä romanttisesta kirjallisuudesta. Oman hauskan lisäni sain pohdiskellessani omaa asemoitumistani järjen ja tunteiden välissä...
Pyrin ehdottomasti jossakin vaiheessa katsomaan tästä tehdyn elokuvan. Koitan kestää Hugh Grantia ja keskityn nauttimaan Alan Rickmanista...

Järki ja tunteet muissa kirjablogeissa: Saran kirjat ja Ofelia Outolintu

14 kommenttia:

  1. Suosittelen ehdottomasti elokuvan katsomista, Alan Rickman muussa roolissa kuin Kalkaroksena on katsomisen arvoinen (vaikka se tässä potterfanissa herättikin hiukan naurunpurskahduksia)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä kuvitella :D Saattaapa itsellänikin olla jonkinlaisia sopeutumisvaikeuksia...

      Poista
  2. Ang Leen leffaa (1995) pidetään yleensä parhaana filmatisointina Järjestä ja tunteista, mutta oma suosikkini on minisarja vuodelta 2008, jossa maisemat häikäisevät ja Elinorin sisäiset tunteet ja kamppailu nousevat koskettavasti esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Tuo minisarjakin on hyvä vinkki korvan taa :)

      Poista
  3. Järki ja tunteet on oma suosikkiaustenini. Se ei tosiaan ole yhtä nokkela ja sujuva kuin Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta järkevänä isosiskona olen aina samaistunut Elinoriin ja tällainen ulkokirjallinen syy on kirjarakkauteni taustalla. Yhtä kaikki, Austen on aina hyvä.

    Ang Leen leffa on mielestäni huikea. Se kannattaa katsoa, koska Kirjaneidonkin mainitsema on Alan Rickam on mainio (ja minulle Kalkaroksesta muuten tulee mieleen aina Rickmanin muut roolit ;)), Emma Thompson huikea ja Ang Lee nyt ylipäätään saa melkein elokuvan kuin elokuvan onnistumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo samaistuminen varmasti vaikuttaa! :)
      Ja koitan tosiaan hommata tuon leffan käsiini. Arvostettu ohjaaja ja monta hyvää näyttelijää (Rickman, Thompson ja Winslet) ja tietysti taustalla vielä hieno teoskin!

      Poista
  4. Minun pitäisi ottaa uusintakierrosta sekä tässä että Ylpeydessä ja ennakkoluulossa!

    PS: Arvaappa kenelle on tulossa samanlainen kirjanmerkki ;) Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva lukea bloggauksesi näistä :)

      Ja kirjanmerkki on hyvää laatua ;)

      Poista
  5. Olen niiiin samaa mieltä Austenin terävyydestä luonteen kuvaajana! Ja mielestäni hän on siitä harvinainen, että juuri tuo hyveen kerroksellisuus (onko hyvettä hyveen vuoksi vai...?) on hänen teksteissään hyvin esillä.

    Tuo kihlausjuttu muuten - ei kai se juridisessa mielessä olisi ollut pätevää, mutta kun herrasmiehen kunnia jne. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että ymmärsin tuon juridisuuden väärin. Herrasmiehen kunnia taitaa olla vähintään yhtä sitova ;) Oi niitä aikoja! :D

      Poista
  6. Sattuipa sopivasti - juuri eilen luin loppuun Ylpeyden ja ennakkoluulon. Aivan mahtava! Mullakin oli teinivuosien ennakkoluulot (hehe) vahvasti vaikuttaneet, vaikka toisaalta pidin kovasti joskus nuorempana katsomastani minisarjasta.

    Yllätyin Y&E:stä todella positiivisesti. Se oli paljon hienompi, tarkkaavaisempi ja ei-hömpämpi teos kuin olin odottanut. Minulla oli täysin vääriä mielikuvia. Tällaisessa tilanteessa on ihanaa olla väärässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli siitä aikanaan väärä mielikuva, mutta päinvastainen kuin sinulla. Odotin sen olevan paljon kuivempi ja lakonisempi :D

      Poista
  7. Suosittelen Emmaa seuraavaksi. Myös Viisasteleva sydän (Persuasion) on ehdottomasti luettava.

    VastaaPoista