24. heinäkuuta 2013

Alice Hoffman: Punainen puutarha (2011 / 2012)

The Red Garden
Suomennos: Raimo Salminen
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 211
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Alice Hoffman on minulle tuttu nimi ennen kaikkea teoksesta Noitasisaret ja siitä tehdystä elokuvasta Practical Magic. Elokuva on yksi lemppareitani!

Siispä varsin innoissani tartuin Punainen puutarha -teokseen, joka (minulle hiukan yllättäen) koostuu novelleista. Novellit liittyvät yhteen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, Blackwelliin, ja sen asukkaisiin, ja siellä olevaan hiukan mystiseen punaista multaa sisältävään puutarhaan. Tarinat ovat kronologisessa järjestyksessä alkaen aina kaupungin perustamisesta 1700-luvulla ja päättyen jonnekin 2000-luvun tienoille.

Novellien keskiössä on aina joku henkilö, jolla on jonkinlainen ihmissuhdeongelma. Outo punainen puutarha liittyy aina asiaan enemmän tai vähemmän. Outoa puutarhassa on se, että sen punainen multa (jota ei muualla kaupungissa ole) saa kaikki kasvit myös kasvamaan punertavina – sellaisetkin, jotka eivät normaalisti ole punaisia. Taustalla on tietysti verisymboliikkaa.

Novellit olivat keskimäärin ihan ok. Laimea arvio, mutta ei niissä ollut mitään erityisen hyvää muttei erityisen huonoakaan. Kustantaja kuvaa teosta väkeväksi, mutta en kyllä sitä onnistunut tavoittamaan. Ihan tavallista ihmissuhdediipadaapaa tämä oli aivan aavistuksella kummallisuudella tai magialla höystettynä. Parissa tarinassa oli aave ja tietysti se mystinen puutarha.

Hoffmanin teksti on sujuvaa, konstailematonta – ehkä vähän persoonatontakin. Tarinat saisivat ehkä hiukan enemmän ytyä, jos kieleen olisi panostettu jollakin tavalla. Tosin en tiedä olisiko niin ollut alkuperäiskielisessä teoksessa.

Avausnovelli, Karhun talo, jäi erityisenä mieleen. Kaupungin perustaja, Hallie, oli tiukka ja sinnikäs täti, jonka sisua seurasi mielellään. Toinen erityisesti mieleen painunut tarina oli Blackwellin hirviö. Se oli klassinen tarina metsässä asuvasta erakosta, joka rakastui kaupungissa asuvaan tyttöön. Klassisuudestaan ja yllätyksettömyydestään huolimatta tarina oli viihdyttävä.

Punainen puutarha on oivallista kesälukemistoa ja sopii nautittavaksi juuri novellinmittaisina annoksina. Ei suurta maailmankirjallisuutta, mutta ei ajanhukkaakaan.

Punainen puutarha on luettu myös näissä blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Lumiomena, Nenä kirjassa ja Luettua.

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi -sivun kanssa

6 kommenttia:

  1. Ok on mielestäni osuva luonnehdinta tälle kirjalle. Punainen puutarha oli minulle miellyttävä lukukokemus: aavistus outoa, paljon tuttua pikkukaupunkikuvausta, tarinoita eri ajoilta. Ei syvällistä eikä uusia ajatuksia antavaa, mutta rentouttavaa lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rentouttava on kyllä täsmälleen oikea sana kuvaamaan tätä kirjaa!

      Poista
  2. Tämä kirja herätti huomioni taannoin kauniilla kannellaan, ja mietinkin, että olisinko ottanut lukuun, mutta enpä ole. En ollut muuten hoksannut, että kyseessä on novelleja. (Miten minä automaattisesti ajattelinkin, että no ei kyllä sitten! =D Paitsi, jos kirjoittaja on Stephen King.) Mutta ehkäpä kokeilenkin Hoffmanin jotain toista kirjaa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi sitä Noitasisaret -kirjaa! Tarkoituksenani onkin jossain vaiheessa lukea se itse uudestaan niin että se pääsisi blogiinkin :)

      Poista
  3. Oho, minultakin on jäänyt hoksaamatta, että tämä onkin novellikokoelma! No, ei se mitään, kirja kiinnostaa silti :)

    VastaaPoista