9. kesäkuuta 2013

Suorasanainen ja itsekäs kirjabloggaaja

Arvaat varmaan mitä aihe koskee? Jos olet jo tyystin kyllästynyt tähän kirjablogeissa kuhisevaan keskusteluun, niin älä vaivaudu lukemaan tätäkään. Ärsyynnyt ja kyllästyt lisää. Jos sen sijaan sinua jostakin oudosta syystä kiinnostaa vielä minunkin ajatukseni aiheen tiimoilta, niin ei muuta kuin silmät selälleen vain!

Kaikkihan lähti siis Helsingin Sanomien Nyt-liitteen artikkelista ja samassa lehdessä olleesta Sanna Kangasniemen kolumnista. En nyt ruodi kumpaakaan. Kirjavan kammarin Karoliina ja Amman lukuhetken Amma sanoivat niistä jo oleellisen. Kiintoisaa juttua on myös Luutii-blogissa ja Missio kässäri -blogin Dee:kin älähti. Lukaiskaapa myös Sallan lukupäiväkirjan juttu.

Nämä keskustelut ovat ajaneet minut pohtimaan omaa bloggaamistani.

Miksi kirjabloggaan?
Näpytin tässä ensin historiaani, mutta senhän voi lukea esittelystäni. Pidetäänpä nyt vain ajatus siinä, miksi ihmeessä minä bloggaan.
Minusta lukeminen on kivaa. Siinä se syy yksinkertaisimmillaan. Olen harrastanut lukemista (niin että sitä voi sanoa harrastukseksi) noin 10-vuotiaasta asti. Ei kai kukaan harrasta jotakin asiaa vuosia, jos ei siitä jollakin tapaa nauttisi? En harrasta lukemista siksi, etten muuta voi. Enkä siksi, että kokisin sen jollakin tapaa yleväksi taiteen harrastamiseksi ja siten jonkinlaista henkilökohtaista statusarvoani nostavaksi asiaksi.
Luen, koska sitä kautta pääsen mielikuvitukseni kera erilaisiin aikoihin, paikkoihin, maailmoihin ja tunnetiloihin. Jonkinlaista eskapismia siis? Juu kai. Minä nautin siitä tavattomasti. Lukiessani pääsen omaan maailmaani, missä minulla on omaa tilaa. Joku kyökkipsykologi voi miettiä, että miksi teen sellaista. Ehkä siihen löytyykin jokin syy lapsuudestani. Vinkiksi voin antaa tämän Sirpa Kähkösen hienon kolumnin, johon samaistuin todella paljon.
En ole hävennyt lukuharrastustani koskaan. Joskus olen joutunut sitä vähän selittämään ("Siis miten sä voit lukea niin paljon?"), mutta en häpeämään. Lukeminen on ollut ihan cool jo ennen bloggaustakin.

Miksi päädyin kirja-alalle?
Minusta lukeminen on kivaa. Siinä se syy yksinkertaisimillaan. Anteeksi, en kai toista itseäni?
Eikö aika monelle saata harrastuksesta tulla ammatti? Oli minulla joskus vaihtoehtojakin. Olin vähällä päätyä kosmetologiksi. Jos en olisi päässyt lukioon, olisi ollut oppisopimuspaikka. Valitsin lukion. Seuraan nykyisin jonkin verran kosmetiikkablogeja. Olen surkea meikkaaja eikä minulla ole taiteellista silmää lainkaan.
Opiskelin vuoden verran lähihoitajaksi. Olin töissäkin esim. päiväkodeissa ja vanhainkodeissa. Ei minusta ole siihen. Lähihoitajat tekevät hienoa työtä, mutta minusta se ei ollut kivaa. En nauttinut siitä. Olin itsekäs ja mukavuudenhaluinen ja haluan tehdä sitä mistä nautin.

Bloggaajan etiikka
No tässäpä nyt sitten aihe, joka meikänkin sai nyt näpyttämään koko roskaa! Ensiksi haluan linkittää White Trash Disease -blogin jutun. Noin!
Bloggaajille (koskee myös kirjablogeja) ollaan luomassa säännöstöä. Pidän sitä hyvänä asiana ja tietenkin aion noudattaa sääntöjä parhaani mukaan. En siis puutu nyt niihin sen tarkemmin.
Luutii-blogin jutun kommenteissa ja muuallakin on esitetty vaatimuksia kuinka kirjabloggaajan pitäisi tai ei pitäisi sitä sun tätä. Pitäisi kirjoittaa myös vanhemmista kirjoista, pitäisi kirjoittaa runoudesta, pitäisi kirjoittaa vähälevikkisistä julkaisuista, ei pitäisi ottaa vastaan arvostelukappaleita. Perusteluina käytetään bloggaajien mainosarvoa. Koska osa meistä on (muistutan nyt tässä yhteydessä taas kerran, että meitä on niiiiiiin monenlaisia että huh hah hei ja tequilaa pullo!) kytköksissä kustantamoihin, asettaa se myös meille velvoitteita.

Paskanmarjat. Anteeksi vain. Olen itsekäs ja suorasanainen nyt. Bloggaaminen on minulle harrastus. Se tarkoittaa sitä, etten saa tästä palkkaa. Blogger ei maksa minulle. Kustantamot eivät maksa minulle. Elisa Kirja ei maksa minulle. Elisa Kirja on tosin siinä poikkeus, että heiltä sain täppärin ja sitä vastaan lupasin tietyn määrän bloggauksia. Siitä lisää tässä. Se on ainoa taho, jonka kanssa olen mitään sopimuksia tehnyt.

En tietenkään kiistä ajatusta siitä, etteikö kirjablogit vaikuttaisi johonkin. Tottakai. Jokaisen meidän pienikin teko vaikuttaa kaikenlaisiin asioihin.
Kysymys kuuluukin, että milloin pitäisi pistää oma etu sivuun ja ajatella asiaa laajemmalta näkökulmalta. Ja siinä tulee minun kohdallani tässä nimenomaisessa asiassa raha kysymykseen. Voin lukea jotakin (ja sitten blogata), joka ei itseäni niin kiinnosta rahallista korvausta vastaan. Ei kannata innostua, sillä hintani tämän kanssa olisi aika korkea. Jos lähtisin myymään itseäni ja blogiani, kokisin pettäväni myös itseni. Haluan pitää Morren maailman harrastuksena. Elisa Kirjan kanssa tein sopimuksen, koska se ei velvoita minua lukemaan jotakin epäkiinnostavaa ja halusin lukulaitteen, jolla lukea muitakin kuin Amazonin kirjoja ja ilmaisia klassikoita.

Käyn kustantamoiden tilaisuuksissa mahdollisuuksieni mukaan. On siellä toimittajiakin. Montako kertaa on Hesarista luettu juttua, kuinka kivaa oli kustantamo X:n kekkereissä ja mitä kirjoja annettiin mukaan? Hiljaista taitaa olla. Blogeissa tämä on avoimempaa. En itse kirjoita niistä, koska en osaa ja haluan pitää pääpainon kirja-arvosteluissa. Merkkaan kuitenkin mikä kirja on arvostelukappale ja mikä on muualta tullut.
Arvostelukappaleet eivät ole kaksinen rahaetu. Uutuuksia saa ilmaiseksi kirjastoista ja kirjojen jälleenmyyntiarvo on olematon. Blogata voi ilman arvostelukappaleitakin.

Mikä minua kiinnostaa?
Näihin ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin liitetään siis usein vähälevikkiset kirjat. Sellaisiksi laskettaneen ainakin omakustanteet ja runous, mutta muuten en oikein tiedä, mikä olisi vähälevikkistä.
Maaria Pääjärvi muistuttaa Luutii-blogin kommenteissa, että osa kriitikon työtä on etsiä niitä "kiinnostavia tapauksia". Kustantajat eivät lähettele suosituksia ja kirjapaketteja. Ymmärrän. Enkä kiistä.
Avainsana on "työ". Edelleenkin tämä on minulle harrastus eikä työ. En yksinkertaisesti halua uhrata kovinkaan paljoa aikaani siihen, että etsisin itseäni kiinnostavia tapauksia. Käytän sen ajan mieluummin lukemiseen ja kirjabloggailuun.

Koko "blogiurani" aikana minulle on tarjottu kuutta omakustannetta. Kolmesta olen kirjoittanut, yksi odottaa vuoroaan ja kaksi olen hylännyt ei-kiinnostavina. (Väitin Luutii-blogin kommenteissa, että viittä tarjottu ja kahdesta kirjoittanut, mutta unohdin yhden.)
Pääjärvi kommenteissaan sanoi:
Hanna – vaatimus kirjoittaa monipuolisesti ei koskaan osu vain yhteen ihmiseen. Sinä kirjoitat paljon spefistä, myös ja etenkin pienkustannuspuolelta jai lman sinun blogiasi en tietäisi tuosta kirjallisuudenhaarasta senkään vertaa kuin nyt tiedän.
Minä kiitän tästä. On aina iloista, kun koen itselleni rakkaan genren (spefin) kiirineen muidenkin korviin.
En levitä spefitietoutta silkkaa jalouttani. Ehei... Syyni ovat paljon itsekkäämmät. Minä tykkään spefistä! Luen niitä siksi, että nautin kaikenlaisesta kummasta. Siksi liityin Osuuskummaankin. Ja siksi varmaan pienkustanteet tässä näkyvätkin korostuneina; muut julkaisevat spefiä niin vähän.

Minulla on siis lempigenrejä. Kiinnostuksen kohteeni näkynevät siis tunnistepilvessä oikealla. Pidän historiallisista romaaneista, spefistä, kauhusta ja romantiikasta (tietyin varauksin). Kiinnostun jos kirjassa viitataan satuihin tai muuhun kansanperinteeseen. Musiikkimaailma kiinnostaa myös tietyin varauksin. Olen suopeampi metalli- ja rock -musiikkia koskeville jutuille, kuin jazzille ja rap-musiikille. Tämä pohjautuu ihan henkilökohtaiseen musiikkimakuun.

Lopuksi
Lopuksi olisin halunnut keksiä paremman väliotsikon ja kirjoittaa lyhyemmin, mutta kun pääsi purskahtamaan. En tiedä toinko edes keskusteluun mitään uutta, mutta tässä näkyy syy miksi kirjoitan: olo helpottaa. 
Olen ärtynyt vaikka minua ei henkilökohtaisesti ole syytetty mistään tai esitetty vaatimuksia. Ärryn, kun kirjabloggaajista esitetään outoja väitteitä ja unohdetaan kirjablogien monimuotoisuus. Ärryn, kun kirjablogeja arvostelevat ne, jotka eivät juurikaan kirjablogeja seuraa.
En ärry siitä, että halutaan herättää keskustelua. Höpsis! Mutta lähestymistapa on a ja o. Vastaan mieluusti kysymyksiin enkä pahastu niistä. "Ovatko kirjablogit...? Pitäisikö kirjablogien...?" ym. ovat paljon hedelmällisempiä lähestymistapoja kuin yhtenäistävät väitteet: "Kirjablogeissa kirjoitetaan aina vaan samoista uutuuksista!". Kohtelias lähestyminen ei ole nöyristelyä tai päänsilittelyä – se on vain käytöstapojen muistamista.
Vinkkaan, että kirjablogin perustaminen on helppoa. Lukuisia ilmaisia palvelimia löytyy paljon ja kirjoja maailma on pullollaan. Siitä se lähtee! En koe uusia/muita kirjablogeja kilpailijoiksi, vaan uusiksi kiinnostaviksi kollegoiksi. Siitä vain luomaan juuri sellaista kirjablogia kuin sinä haluat!

43 kommenttia:

  1. Minä koen kirjablogien yhdeksi rikkaudeksi sen, miten monenlaisia blogeja niiden joukossa on. Esim. minulla ei ole mitään kirjallisuuteen liittyviä opintoja enkä ole mitenkään kirja-alalla. En ole enää oikein edes selvillä, olisiko joidenkin tahojen mielestä minulla ns. oikeutta tai pätevyyttä pitää kirjablogia, mutta pidän blogia silti kliseisesti ihan vain rakkaudesta kirjoihin ja lukemiseen. Minulle niin kuin sinulle ja todella monelle muulle kirjabloggaaminen on pelkästään harrastus emmekä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta. Voisin käyttää aikaani siis varmasti paljon kannattavammin, jos kannattavuudella tarkoitetaan rahallista etua.

    Olen lukenut innokkaasti noin viidentoista vuoden ajan, ja kirjablogin perustin vain siksi, että eräs kaverini piti kirjablogia ja pidin kirjablogin pitämistä mielenkiintoisena ideana. En tiennyt kirjablogimaailmasta oikeastaan mitään ennen oman blogin pitämistä, joten mitään kovin suuria odotuksia ei ollut. Kaikki odotukset, joita minulla etukäteen oli ovat täyttyneet ja ylittyneet jo moneen kertaan, sillä esim. en ikinä olisi osannut kuvitella, miten hieno yhteisö kirjabloggaajat ovat. Tähän yhteisöön kuulun ylpeänä, vaikka ilmeisesti tämä yhteisöllisyys voidaan sitten kääntää huonoksikin asiaksi, jos blogikavereiden lukuvinkit eivät saisi vaikuttaa siihen, mitä luen. Kuten totesit kuka tahansa kiinnostunut voi perustaa oman kirjablogin niin halutessaan. Toivoisin myös, että jos kirjablogeja kritisoidaan, kritisoija vaivautuisi perehtymään hieman kirjablogeihin. Useampi kritisoija on jo todennut, ettei hän ole niin paljon kirjablogeja lukenut, mutta silti hänellä on vahva mielipide asiasta. Kritisoida saa myös, mutta mielellään rakentavasti sen jälkeen, kun on jonkin verran kirjablogeja itsekin lukenut.

    Tuskinpa tämä toi mitään uutta keskusteluun, mutta ehkä hieman helpotti minun oloani purkaa joitakin tuntojani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen on kätevä tapa purkaa tuntojaan :)

      Minuakin harmittaa tuo yhteisöllisyyden kääntäminen negatiiviseksi. Ammennan lukuvinkkejä niin bloggareilta kuin muiltakin. Mitä eroa sillä on, sainko lukuvinkkini sinun blogistasi vai kahvipöytäkeskustelusta anopin luona? Kummastakin voi tulla millainen vinkki hyvänsä; joko top 10 -listalla muutenkin keikkuva teos tai jokin ihan muu!

      Poista
    2. Kiitos Morre hyvin jäsennellystä ja kattavasta tekstistä. Voin vain nyökytellä. Annamille vastaisin, että juuri tuossa on blogien, myös kirjablogien pointti: kirjoittamiseen ei tarvita mitään muodollista pätevyyttä! On mahtavaa, että blogin voi perustaa yhtä hyvin laitoshuoltajan kuin kirjallisuuden tohtorin pätevyydellä. Molemmat voivat kirjoittaa vaikka samasta kirjasta yhtä mielenkiintoisesti. Siitähän sitä keskustelua voisi jo syntyäkin! Erilaiset lukukokemukset ainakin minua kirjablogeissa viehättävät. Siksi luen myös muiden blogeja, vaikka aikani meneekin paljolti kirjojen lukemiseen ja niistä kirjoittamiseen. :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, että blogijoukon monimuotoisuus unohtuu monesti kirjoituksissa, aivan kuin me bloggaajat olisimme kaikki saman ikäisiä, samanlaisista lähtökohdista, samantyyppisen koulutuksen saaneita, pääkaupunkiseudulta jotta pystymme osallistumaan kaiken maailman kustantajien kekkereihin tai että ne edes kiinnostaisivat, ja olemme vieläpä todennäköisesti kirja-alalta jossain muodossa. Koen oman täysin spefiin (science fiction ja fantasia, harvemmin kauhu) keskittyvän kirjablogini marginaaliblogiksi, jonka tyyliset jäävät automaattisesti pois yleiskeskusteluista. Kirjoitan välillä arvostelevaan tyyliin kustannusmaailmasta, joten eivät kustantajat huoli minua bestikseksikään ;) Ei sillä, että haluaisin, olen jo vuosia mm. kieltäytynyt arvostelukappaleista, jopa omakustanteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeh. Olet taas yksi esimerkki bloggaajasta, joka ei vastaanota arvostelukappaleita. Arvelen, että meitä arvostelukappaleita saavia on aika vähän kirjablogien kokonaismäärään nähden.

      Luulen, että jokainen meistä on palikka (kaikella rakkaudella :D ), joka ei sovi siihen koloon, mihin meitä yritetään väkisin tunkea. Aina jokin kulma kinnaa vastaan.

      Poista
  3. Minusta yksi "hauskin" juttu on ollut se, kun nostetaan esiin se, että kirjablogeissa usein kehutaan kirjoja eikä kritisoida. Niin. No kuinka moni haluaa lukea huonoja kirjoja? Kuinka moni lukee loppuun huonot kirjat ja tuo ne sitten blogiin? Kuinka moni ei vielä tunne kirjamakuaan niin, että osaisi ainakin valita omaa makua läheltä liippaavia kirjoja?

    Jos olisin - SIIS JOS OLISIN - kriitikko ja saisin palkkaa kun luen paskoja kirjoja, niin kyllähän minä ne lukisin ja niistä kirjottaisin. Mutta en saa palkkaa (enkä edes halua palkkaa lukemisesta, harrastuksestani), joten en lue. Muutamasta huonosta kirjasta olen blogiini kirjoittanut, mutta nekään eivät ole aivan surkeita, koska sain luettua ne loppuun. Sen sijaan monta huonoa on jäänyt bloggaamatta, koska en ole päässyt niitä loppuun.

    Niin. Tämän asian tajuaminen on varmaan ihan hirveän hankalaa joillekin :D kuten siis näköjään koko kirjabloggauksen idean tajuaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo :D Nyt kun en enää opiskele kirjallisuutta (tai siis suurin osa pakollisista kursseista on suoritettu), niin nautin siitä kuinka saan nyt lukea iiiiihan sitä mitä haluan! Ah!
      Kokeilen joskus rajojani, mutta pääsääntöisesti pysyn kyllä mukavuusalueellani. Ja sekös joitakin kismittää.

      Poista
  4. Hyvin kirjoitettu ja olen samaa mieltä. Minäkin pidän kirjablogia ihan harrastusmielessä. Joku keräilee postimerkkejä, joku lukee jne.

    Olen pitänyt kirjablogia (niin kuin moni muukin lisäkseni) jo ennen kuin kenellekään bloggaajalle tuli edes mieleen saada arvostelukappaleita. Pointti on aina ollut lukupäiväkirjamaisen blogin pitäminen. Minä pidän julkista lukupäiväkirjaa, koska tottakai tykkään myös keskustella lukemistani kirjoista ja kertoa, miten kirja minuun vaikutti - jos vaikutti.

    Toisien kirjablogien kautta taas saan tutustua mitä erilaisempiin kirjoihin. Osa kiinnostaa siinä määrin, että luen kirjan itsekin. Osa taas ei ja siihen ei vaikuta onko arvostelu postiviinen vai negatiivinen. Kyllä niitä arvioita lukiessa voi melko hyvin päätellä edustaisiko kys. kirja sellaista genreä tai tyyliä, josta itse saattaisi pitää.

    Minähän en sellaisia kirjoja edes ala lukea, jotka eivät minua kiinnosta pätkääkään. Kirjoja on niin paljon, että jotain karsintaa on tehtävä. Mieluummin karsin (minulle) epäkiinnostavat kirjat kuin ne kiinnostavat. En nyt ole ihan urpo kuitenkaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Karsintaa on tehtävä. Ja kyllä röyhkeästi sanon, että minulla on oikeus lukea mitä haluan. Ei kenenkään harteille voi asettaa jonkun taiteenlajin tai genren pelastamisen taakkaa.

      Poista
    2. Nimenomaan. Toisaalta kirjablogaajissa on juuri heitäkin, jotka rakastavat ihan marginaalinkin sivulaidalta putoamisvaarassa olevia kirjoja ja kirjalajeja, ja saavat arvioillaan ja esittelyillään sanan kulkemaan eteenpäin. Juuri jostain lehdestä luin, että on edelleen kaikille mysteeri, miten bestsellerit luodaan, eikä tämän keksimistä voine kirjabloggaajienkaan harteille pakottaa.

      Poista
  5. Olen lueskellut näitä kyseisestä asiasta kirjottavia blogeja myöskin, ja ihmettelen kyllä näitä omituisia asenteita kirjabloggaajia kohtaan... Itse en siis ole kirjabloggari, mutta luen niitä aika usein koska koen saavani niistä juuri sen aidon kokemuksen kirjasta. Itse uskon paljon enemmän bloggaajien arvioihin kuin vaikka kriitikoiden.

    Hyvä kirjoitus siis kokonaisuudessaan ja olen asiasta hyvinkin samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeh. Kriitikkohan ei juurikaan kirjoita lukuKOKEMUKSESTA; kuinka tuli hyvä mieli tai lopussa itketti. Kriitikko käy läpi toisenlaisia juttuja ja usein häntä rajoittaa myös merkkimäärä. Bloggaus on vapaampaa ja voidaan hölöttää täällä mitä haluamme :D

      Poista
  6. Mua jo vähän naurattaa koko juttu: aloitin vasta pari kuukautta sitten kirjablogin ja yhtäkkiä huomaankin olevani vallan kahvassa. Minun sielustani taistelevat ilmeisesti kustantamot, kriitikot, epäilijät, kateelliset ja mielensäpahoittajat. Tulistuisin varmaan enemmän koko jutusta, jos olisin ollut pitempään hommassa mukana.

    Onhan se kamalaa, kun jotakin ei voi kontrolloida ja säännöttää :D Tämä oli hyvä kirjoitus, samoin kuin muutkin blogivastineet asian tiimoilta. Itse en olisi paremmin osannut sanoa.

    Ja kuinka vähän tämäkään vaikuttaa lukemisiini. Mulle on yks paskan lysti (suonette anteeksi karkean kieleni), mihkä lokeroon joku yrittää mua tunkea sen perusteella, että satuin perustamaan kirjablogin. Luen sitä mitä haluan ja kirjoitan siitä mitä haluan, piste. Jos joku ei luota mun teksteihin tai pitää tekstejäni kritiikittöminä, niin vinkukoot vaikka kommenttiboksissa, jos alkaa harmittaa.

    Lokeroon tunkijat, yrittäkääpä ottaa kiinni, moro -->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onhan se kamalaa, kun jotakin ei voi kontrolloida ja säännöttää :D"

      Tässä on minusta aika tärkeä oivallus. Tulee mieleen tämä perisuomalainen sääntökulttuuri. On PAKKO laatia sääntöjä, koska ilman sitä ei kukaan muka osaa toimia fiksusti ja järkevästi.

      Poista
    2. Tapaustutkimuksia saisi varmaan Suomesta reippaasti. Nyt tuli mieleen heti:

      1) lapsen pitämä jätskikioski - suljettava
      2) ravintolapäivät - lopetettava
      3) kirjablogit - kustantajien kätyreitä tai muuten vain lukevat vääriä kirjoja väärään aikaan ja kirjoittavatkin niistä vielä väärin. Jonkun on otettava kontrolli tällaisesta epäkohdasta - joku viaton blogin lukijahan voi esimerkiksi lukea kirjan blogisuosituksen perusteella ja vielä kertoa siitä eteenpäin kavereilleen - aaarrrgghhh!

      (Vaikka kahdessa ensimmäisessä esimerkissä liikkuu mahdollisesti oikea raha, mutta silti... Antakaa ihmisten elää ja hengittää!)

      Poista
    3. Tähän sääntöajatukseen liittyen kannattaa lukea seuraava Jani Kaaron kolumni, "Sääntöilijöiden maassa tarjoilija mittaa ginin viinamitassa."

      http://www.hs.fi/tiede/Sääntöilijöiden+maassa+tarjoilija+mittaa+ginin+viinamitassa/a1368408424824

      Poista
  7. Kiitos, eipä tarvitse itsekään tästä aiheesta kirjoittaa, kun osasit laittaa niin hyvin.

    Jotenkin tuntuu, että monille on kauhean ahdistavaaa, että yksittäinen ihminen voi sanoa mielipiteensä (jopa tuotteesta, joka on kaupan) aivan vapaasti omassa blogissaan tai kotisivuillaan jne.

    Tietenkin minustakin on reilua, että blogiin liittyvistä (työ)sopimuksista ilmoitetaan enkä usko, että kirjablogeissa sellaisen suhteen on edes huomauttamista.

    Aion noudattaa ihan omaa normaalijärjellä varustettua etiikkani jatkossakin, ja niin kauan kun ei ole minkään lain rikkomisesta kyse, aion jatkaa samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minustakin tuntuu siltä, että aika avoimesti näissä blogeissa kytkökset kerrotaan. Toisin kuin printtimediassa.

      Poista
  8. HIh, minuakin naurattaa tuo yleistys, että kaikki kirjabloggarit tekevät töitä kirjallisuuden parissa ja ovat aiheen ammattilaisia - ehkäpä minun yksi (tosin en tainnut koskaan sitä edes tentata) yleisen kirjallisuuden kurssini yliopistolla antaa jonkunlaisen ammatillisen pätevyyden ?

    Ai niin, minun leipätyönihän sivuaa hyvin läheltä markkinointia ja minulla on kaupallisen alan koulutus. Sehän on kai vielä astetta pahempi juttu, vai ?

    VastaaPoista
  9. Mitä tässä on blogikohussa panoksena? Mikä on pahinta, mitä kirjabloggaajan lukupäiväkirja voi aiheuttaa? Joku päätyy luulemaan erehdyksessä, että netissä on joku tyyppi, joka on jotain mieltä jostain kirjasta?

    Onko tämä farssi vai parodia? Maallikkona olen hämmentynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan hämmennyksen tunteesi.

      Mutta seuraavia ns. pelkoja on esitetty pitkin poikin:
      1. kirjabloggarit vievät leivän kriitikoiden suusta
      2. kirjabloggarit eivät ole rehellisiä, vaan kirja-arvosteluihin vaikuttaa kustantajan kekkerit
      3. kirjablogit kirjoittavat vain samoista kirjoista ja näin ollen nostavat vain tiettyjä kirjoja valokeilaan ja muut jäävät ilman huomiota
      4. kirjablogi saattaa vaikuttaa jonkun ostokäyttäytymiseen
      5. kirjablogi saattaa vaikuttaa kirjailijan saamiin apurahoihin

      Tässä nyt muutamia aiheita. En sinänsä halua vähätellä niitä ja osa on varmasti tottakin (esim. blogit saattavat todella vaikuttaa apurahoihin). Pahinta saattaa siis olla se, että jonkinlainen valta siirtyy ns. maallikoiden käsiin eikä koulutettujen kriitikkojen.
      En vain oikein ymmärrä, miksi se olisi bloggarien syy.

      Poista
    2. En edes jaksa miettiä, mitkä asiat saavat vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Ulkomailla joskus näkee sellaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, joissa on lyhyitä tai vähän pidempiä tarinoita maailman tapahtumista mainosten seassa.

      Lapsikin tietää, että satojen kirjabloggaajien manipuloiminen on helpompaa kuin yksittäisen kriitikon, joka kirjoittaa aukeaman verran saman konsernin kustantamasta kotimaisesta merkkiteoksesta.

      Mutta miten ihmeessä kirjablogit vaikuttavat apurahoihin? Onko niin, että lautakunta kylmästi googlettaa hakijan tuotantoa, ja jos blogosfääri ei näe siinä ei ole kaupallista potentiaalia, hakija saa hylsyn? Tämä on siis farssi! :-)

      "LEIPÄBLOGI TYRMÄSI - LEIPOMO IRTISANOO 400"

      Poista
    3. Kritiikit ovat aina vaikuttaneet apurahoihin. Nyt pelätään (tai toivotaan?) blogien tulevan siihen rinnalle. En tiedä onko näin jo tapahtunut.

      Poista
    4. Oho. Enpä tiennyt tuota.

      Ongelma 5: asiantunteva lautakunta käyttää asiantuntemattomia kirjablogeja päätöksenteossaan. Syyllinen: asiantuntemattomat kirjablogit.

      Ongelmahan ratkeaa, jos blogaajat eivät a) lue tai b) käsittele apurahoin tuettuja teoksia tai kirjailijoita. Tyypillinen lose-lose -tilanne.

      Poista
  10. PS. Nyt mua alkoi naurattaa! Miksei saman tien vaadita, että esim kirjastoissa pidettäisiin huolta siitä, että lukemista harrastavat lukisivat mahdollisimman monipuolisesti, kun bloggareiden lukemistakin niin kommentoidaan?

    Esim lainaushetkellä kirjastontäti voisi sanoa, että "Nyt olisi kyllä aika lukea hiukan runoja." tai "Olet ihan selvästi lukenut liikaa parin viime vuoden aikana ilmestyneitä, suosittuja teoksia. Tässäpä sinulle 50-luvulla ilmestynyt ja huonosti myynyt teos." tai "Nyt on vuoden kiintiö suurten kustantamoiden teoksille tullut sinulla täyteen. Tästä lähtien voit lukea vain pienten kustantamoiden kirjoja tai omakustanteita."

    Onko niin mahdotonta, että tosiaan bloggaisi kirjoista ilman minkäänlaista taustalla olevaa suurempaa, salaperäistä agendaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava ajatus Sannabanana! Heti aloitetta tekemään! :D

      Poista
    2. Erinomainen idea! :D

      Ja ilmeisesti ajatuksena tuntuu mahdottomalta se, että joku bloggaisi vain omaksi ilokseen nauttimistaan kirjoista.

      Poista
    3. Voi ei, ja mä just äskenkin menin kysymään asiakkaalta, että minkälaisesta kirjallisuudesta hän tykkää ja koitin esitellä uutuuksia samaan linjaan, olin siis totaalisen hakoteillä!

      Ai mutta mähän olinkin nyt täti-roolissa, eli en holhouksen alla kuten kirjabloggarina, huh.

      Poista
    4. Erja, etkö ymmärrä valtaasi ja vastuutasi kirjastossa???? Holhousta voidaan aina laajentaa tarvittaessa, ei huolta ;-)

      Poista
  11. Näinpä.
    Mulla (kuten ilmeisesti melkein kaikilla kirjabloggareilla) on taustalla laajat äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot, ihan lukiotasoiset, joten kyllä multa isot kustantamot kyselee, että mitä tykkäisin lukea, he kyllä julkaisevat sitten sellaisia kirjoja.

    Turhauttavinta monissa kirjabloggareita karustikin arvostelevissa teksteissä on nimenomaan se, ettei kirjoittaja juurikaan ole ko. blogeja seurannut. Vähän kuin minä lähtisin nyt tekemään karkeita yleistyksiä kosmetiikkablogeista, koska kerran yhteen sellaiseen eksyin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan lukiotasoiset xD

      Ns. maallikoilta vielä jotenkin hyväksyy ja ymmärtää sen, että tekee mieli arvostella vaikka ei ole perehtynyt. Toimittajalta taas en halua sellaista hyväksyä. Toimittaja tehköön työnsä kunnolla!

      Poista
    2. Nimenomaan! Olisikin todella mukava tietää, kuinka paljon blogit vaikuttavat OSTOpäätöksiin ($$$$) ja sitten muuhun lukemiseen myös (kirjasto- ja kaverilainat). Sitähän ei kukaan tiedä, mutta arvaillaan vain. Silloin voisi hiukan saada hajua siitä, millainen VALTA blogeilla on. Ja sitten voidaan alkaa puhua siitä, voidaanko käyttää valta-sanaa ollenkaan, sillä valtaa kai on silloin, kun sitä tietoisesti käytetään ja sillä johonkin pyritään.

      Tuntuu jotenkin hassulta puhua vallasta, tai kirjablogien (yhteisestä?) vallasta, kun bloggarit kuitenkin 99% lukevat ja kirjoittelevat postauksia ylhäässä yksinäisyydessä so. riippumattomina toisista bloggareista ilman minkäänlaisia sitoumuksia. Siihen jäljellejääneeseen yhteen prossaan voisivat kuulua esim lukuhaasteet ja blogitempaukset, joihin kaikki kirjabloggarit eivät edes osallistu.

      Poista
    3. Oikeastaan tärkeämpi kysymys tässä on, kuinka paljon blogit vaikuttavat kustannuspäätöksiin? Eli toisin sanoen miten kustantamot suhtautuvat kirjablogeihin ja kuinka paljon ottavat niistä onkeensa kustannusohjelmiaan suunnitellessa. Lukijathan lukevat sitä mitä kustannetaan.

      Poista
    4. Molemmat ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. En tiedä onko asiaa tutkittu ja onko niihin kysymyksiin olemassa vastauksia. Luulen, että ainakaan toistaiseksi kirjablogeilla on hyvin vähän vaikutusta kumpaankaan.
      Mutta entä viiden vuoden päästä? Kymmenen? Viidentoista? Koko kenttä elää nyt niin murrostaan, että oksat pois.

      Poista
    5. Minua kiinnostaa edelliseen liittyen se, kuinka suuri prosentti lukijoista (potentiaalisista asiakkaista) yleensäkään edes lukee kirjablogeja?

      Poista
  12. Hyvä teksti, Morre. Itse asiassa innostuin niin, että taidan illemmalla avata omankin sanaisen arkkuni. Tämä kommentti on vain pikainen kannatushuuto täältä töistä - ja muuten melko marginaalisen kirjallisuuden parista tällä kertaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah! Odotan bloggaustasi! Työn iloa :)

      Poista
  13. Kopioin tähän saman viestin jonka kirjoitin toisaalle:

    Ehkä näissä kirjablogeja kritisoivissa kirjoituksissa suurin kritiikki tulee siitä ettei blogisteja kiinnosta "kirjallisuus", "taide", laajat kaaret ja todellinen kirjamuodon ja siihen liittyvien kysymysten ymmärtäminen vaan ainoastaan hauskojen kirjojen lukeminen.

    Mikä ei tietenkään ole paha juttu. Tottakai jokainen blogaaja aloittaa bloginsa koska rakastaa kirjoja ja lukemista ja haluaa jakaa sitä rakkautta.

    Mutta hämmästeltävää on se, että kaiken tuon lukemisen jälkeen nuo kysymykset ja nuo asiat eivät kiinnosta. Että kaikkien näiden kirjojen jälkeen edelleen samanlainen
    tusina-kirjallisuus säilyy blogien vakiolukemistona.
    Se on asia mikä herättää kysymyksiä ja ihmetystä. Ja kun kollektiivina blogistan alkaa rehennellä ja olla ylpeä siitä, ettei tiedä näistä asioista, ettei edes haluaisi opiskella yliopistossa jotta voisi lukea paremmin niin se alkaa vaan paljastaa nykykulttuurin laajempia virtoja.

    Kukin voi itse sitten päättää ovatko ne hyviä vai huonoja virtoja.

    ----

    Ja jos teitä naurattaa blogia kritisoivien puheenvuorot niin mua itkettää nämä vastaukset joita eri blogeissa näen, joissa juhlitaan ymmärtämättömyyttä ja... ja ... niin, tulee todella resignoitunut fiilis kun lukee näitä parin päivän päivityksiä eri puolella - ihan kuin jokin oleellinen kirjallisuuden merkityksessä ja tulevassa merkityksessä olisi murtunut. Yhtäkkiä joku random-romaani joka on kirjoitettu muutaman kuukauden elämänkaarta varten on yhtä tärkeä kuin kirjat joilla todella on vaikutusta elämään, politiikkaan, filosofiaan, meidän kehitykseen. Mua huolestuttaa hirveästi että "kirjallisuus" kääntyy pois kysymisestä ja ihmisyydestä automatiaan, rahaan ja markkina-arvoihin. Luonnollisesti kirjablogit eivät ole syynä kaikkeen tähän, mutta ne vaan paljastavat sen ikään kuin itsensä kautta. Eivät kaikki, eivät aina, mutta kollektiivisesti, kaukaa tarkkailtuna (ja sellaisena se on voimakas liikuttaja) kyllä. Ja se on pelottavaa.

    Silti mä edelleen toivon, että kaikki kirjabloggaat jaksavat rakastaa kirjoja ja lukea, tottakai. Mutta silti... silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pakko vielä lisätä, että tietenkin nämä asiat on pitkään olleet mielessä ja nyt vasta on tullut "pakottava" syy kirjoittaa niistä. Turhautuminen on ollut pitkään jo läsnä siinä millaista kirjallista kuvaa blogit ovat mukana rakentamassa (kaikessa rakkaudessaankin).

      Poista
    2. Kiitos hyvästä kommentistasi!

      En onnistu tavoittamaan ajatusta siitä, että miksi ajattelet että lukemisen hauskuus tarkoittaisi sitä, ettei voisi olla kiinnostunut kirjallisuudesta taidemuotona. Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
      Voin puhua nyt vain tietysti omasta puolestani. Minua kirjallisuus kiinnostaa. En kai muuten jummijammi sentään olisi lukenut sitä pääaineenani yliopistossa?! Ja tällä en tarkoita sitä, että vain kirjallisuutta opiskellut olisi kiinnostunut kirjallisuudesta taiteena.

      En tiedä mitä tarkoitat tusinakirjallisuudella, joten on vaikea ottaa kantaa siihen. Aloitin juuri yhtä Tammen Keltaisen kirjaston kirjasarjaan kuuluvan kirjan lukemisen. Muutaman muun olen siitä sarjasta jo lukenutkin. Olen lukenut myös klassikoita paljon. En tiedä ovatko ne tusinakirjoja. Se sana haiskahtaa kirjasnobismilta enkä voi sietää sellaista.

      En myöskään tiedä kuka on rehennellyt sillä, ettei kirjallisuus kiinnosta.

      Poista
    3. Hmm, nyt tuli pelottava ajatus mieleen: saako kirjoja lukea ja niistä puhua ainoastaan ammattilaiset? Onko opiskeltava kirjallisuutta tiettyyn pisteeseen saakka, että osaisi lukea "oikein"? Voiko kirjasta saada silti jotain olennaista irti, vaikkei tuntisi kirjallisuuden laajoja kaaria tai vaikka kirjailijan henkilöhistoriaa, suhdetta aikalaisiin jne?

      Minä sanon ihan rehellisesti (en rehennellen) että en ole päivääkään lukenut kirjallisuutta yliopistossa. Sen sijaan olen oman alani korkeasti koulutettu asiantuntija eikä valitettavasti aika, mielenkiinto ja resurssit elämässä riitä monen eri alan opiskeluun. Ei taida olla ainoastaan nykykulttuurille ominaista, ettei suurin osa minkään valtion kansalaisista opiskele kirjallisuutta yliopistossa, mutta kirjoja nuo sivistymättömät lukevat silti :-)

      Luulen myös, että kirjailijat itse ovat teoksensa kirjoittaneet mahdollisimman suuren ja moninaisen yleisön toivossa, eivätkä ainoastaan kriitikoiden tai kirjallisuusasiantuntijoiden luettaviksi.

      Ihmisiä on monenlaisia, heillä on omanlaisensa taustat ja arvot ja erilaiset kirjat kiinnostavat eri ihmisiä. Kaikki kokevat lempikirjansa tärkeiksi, olipa se sitten R-kiskan pokkari tai Aristoteleen Suuri moraalioppi. Pääasia ovat ne ajatukset ja tuntemukset, joita teksti herätti, ja sama kirja voi herättää erilaisia ajatuksia eri lukijassa. Yksi ei kuitenkaan ole parempi toista!

      Itse lueskelen aika monelaisia kirjoja ja kun blogeja/bloggareita on niin monenlaisia, varmasti löytyy kirjablogi, jossa ei lueta tusinakirjoja. Ja kuka tahansa voi alkaa vapaasti bloggaamaan hyvistä/huonoista/tärkeistä/tyhjänpäiväisistä kirjoista, jos mieli tekee! Yhtään sellaista blogia en tunne, jossa luettaisiin ainoastaan 'hauskoja' kirjoja.

      PS. Minua ei naurata kritiikki, mutta hämmästyttää kyllä se faktan puute monien kriittisten kirjoitusten taustalla. Esimerkkejä ja tutkimusta kehiin!

      Poista
    4. Anonyymin kommentin kohta "tusina-kirjallisuus säilyy blogien vakiolukemistona.
      Se on asia mikä herättää kysymyksiä ja ihmetystä. Ja kun kollektiivina blogistan alkaa rehennellä ja olla ylpeä siitä, ettei tiedä näistä asioista, ettei edes haluaisi opiskella yliopistossa jotta voisi lukea paremmin niin se alkaa vaan paljastaa nykykulttuurin laajempia virtoja." aukeaa minulle(kin) jossain määrin hämäränä.

      Ihmettelen samaa kuin Morre, mitä on tusinakirjallisuus? Blogistanian suosikkeina voi varmaankin pitää Blogistanian Finlandian ja Globalian voittajia: Aki Ollikaisen Nälkävuotta ja Gaute Heivollin romaania Etten palaisi tuhkaksi. Ne siis varmaankin kuuluvat massaan ja mikäs siinä.

      Samoin kummastelen sitä, että kuka tosiaankin ylpeilee sillä, ettei tiedä mitään "näistä" asioista? Bloggaajista moni on opiskellut kirjallisuutta (kuten esim. itsekin olen niin kirjallisuutta kuin kulttuurintutkimuksen eri oppiaineita), ja samalla tavalla moni on opiskellut jotain ihan muuta. Suomessa on yli sata aktiivista kirjablogia, joiden kirjoittajien joukkoon mahtuu niin aktiivisia kirjallisuuskeskustelijoita kuin omien lukuelämystensä vuodattajia - ja hyvä niin. Lukuharrastajilla on oikeus pysyä harrastajina ja lukemisen hauskuuden säilyttäminen on yhtä suuri oikeutus lukemisestaan kirjoittamiseen kuin laajojen kaarien tai taiteen kentän hahmottaminenkin.

      Poista