16. kesäkuuta 2013

Stephen King: Revolverimies (1982 /2005)

(kirjailijan vuonna 2003 muokkaama laitos ja sen vuoden 2005 suomennos)
The Gunslinger
Suomennos: Kari Salminen
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 244 (pokkari)
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: oma ostos

No nyt. Nyt se on tehty. Asia, joka on vaivannut minua pitkään ja ollut suorastaan häpeätahra sielussani. Kuinka muka voisin väittää itseäni Kingin tuotannon faniksi, jos en ole lukenut Musta torni -sarjaa? Sehän on Kingin pääteos. Tarinakudelma, joka kokoaa yhteen koko Kingin universumin. Mieheni virnisteli ja sanoi, että tapaan paljon tuttuja matkan varrella. Se kuulosti kiehtovalta – ja pelottavalta.

Nyt se on joka tapauksessa aloitettu. Revolverimies, Musta torni -sarjan ensimmäinen osa, on luettu – ja huonoksi havaittu. Ei se yllättänyt. Olin aloittanut tätä joskus vuosia, vuosia sitten aiemminkin ja hyytynyt alkumetreillä. Nyt vain päätin jatkaa loppuun. Ohut lirpakehan tämä on Kingin mittapuulla.
Yllätys oli se, että King itse pitää tätä myös huonona. Tässä pieni sitaatti alun esipuheesta:
Kun palasin takaisin ensimmäiseen osaan, jota nyt pitelette käsissänne, kolme ilmiselvää totuutta pisti siitä silmään. Ensimmäinen oli se, että Revolverimiehen on kirjoittanut hyvin nuori mies (Morre huom. King aloitti tämän kirjoittamisen vuonna 1970 ollesssaan 23-vuotias), ja että siinä oli kaikki hyvin nuoren miehen kirjan ongelmat. Toinen oli se, että se sisälsi erittäin monia virheitä ja varaslähtöjä, erityisesti seuraavia osia ajatellen. Kolmas oli se, että Revolverimies ei edes kuulostanut samalta kuin myöhemmät kirjat – se oli rehellisesti sanoen melko vaikealukuinen. Aivan liian usein kuulin pyyteleväni anteeksi sitä ja kertovani ihmisille, että jos he jatkaisivat hellittämättä, he pääsisivät sisään tarinaan, joka löysi todella äänensä osassa Kolme korttia pakasta(s. 18)
Minulle ovat vakuuttaneet samaa muutkin. Tästä lukemastani versiosta King on siistinyt pahimpia sotkuja (mm. lukuisia adverbeja ja machopullistelua), joten en tiedä kuinka paha se alkuperäinen versio oli. Huh. Tämä oli jo tarpeeksi. En siis pettynyt, vaan olin asianmukaisesti varautunut.

Revolverimies muistuttaa sekavaa ja liian pitkää esinäytöstä. Se on kuitenkin tarpeellinen ja siinä on muutamia erinomaisia kohtauksia. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin tosiaan hajanainen, jäsentelemätön ja vaikeaselkoinen. Onneksi tämä on näin lyhyt!

Tässä ollaan jossakin toisessa todellisuudessa. Todellisuus muistuttaa meidän maailmaamme ja ne risteävätkin hiukan. Kummastakin todellisuudesta tihkuu asioita toiseen. Revolverimiehessä Roland, toisen todellisuuden asukki, kohtaa Jaken, joka on ilmeisesti kuoleman kautta päätynyt tästä maailmasta tuonne toiseen todellisuuteen. Rolandilla ei ole hajuakaan mikä on esimerkiksi New York tai resiina, mutta molemmat tuntevat Jeesus-miehen ja Raamatun.

Roland on kiehtova kaveri ja lähdenkin hänen kanssaan reissuun mielelläni. Tämä revolverimies ei ole kovinkaan jalo sankari, mutta ei antisankarikaan. Hän jahtaa mustiin pukeutunutta miestä. Minulla on aavistus siitä kuka se mustapukuinen mies on (tai keneksi mies lopulta tulee), mutta enpä sano vielä mitään.

Minulla on valmiina hyllyssä Kolme korttia pakasta, suomenkielinen Mustan tornin toinen osa. Jos se nappaa, niin loput varmaankin luen englanniksi, koska ne löytyvät kaikki jo kotoa. Tuleepahan välillä treenattua sitäkin.

Musta torni -sarja (The Dark Tower):
Revolverimies (The Gunslinger)
Kolme korttia pakasta (The Drawing of the Three)
Joutomaa (The Waste Lands)
Velho (Wizard and Glass)
Callan sudet (Wolves of the Calla)
Susannan laulu (Song of Susannah)
Musta torni (The Dark Tower)
lisäosa:
Tuulen avain (The Wind Through the Keyhole)

--

Tämä on nyt 15:sta Stephen Kingiä koskeva postaus. Näitä on tulossa vielä ihan sairaasti lisää. Pienenä haaveenani on blogata kaikista Kingin kirjoista (mutta en todella uskalla antaa mitään aikataulua). Niinpä perustan tuonne ylälaitaan Kingille oman sivun ja otan tunnisteen pois tuosta kirjailijalaatikosta.
Ensinnäkin King ansaitsee sen, sillä hänellä on erityisasema sydämessäni ja kirjahyllyssäni. Toisekseen se helpottaa teitäkin. Nyt niitä pienemmällä olevia kirjasinkokoja ei tarvitse niin tihrustaa (haluan kuitenkin, että fonttikoossakin näkyy kirjailijan suosio).

Tähän samaan liittyen ylälaitaan tulee myös ns. Hall of Fame. Sinne siirtyy kirjailijat, joilta olen lukenut yli 10 teosta. Näitä rajoja hätyyttelevät Charlaine Harris, Reijo Mäki ja Kaari Utrio. Sarjakirjailijoilla on pieni etulyöntiasema, mutta toisaalta... Mitäs kirjoittavat niin hyvin!
Ottaisin mielelläni vastaan hyviä suomennosideoita Hall of Fame:lle. En haluaisi käyttää englanninkielistä termiä. "Kunniataulu" kuulostaa tässä yhteydessä vähän pöljältä.

Tunnisteista puheenollen... Mediassa on viime aikoina ollut puhetta blogien mainonnasta ja läpinäkyvyydestä. Olen nyt tehnyt "Mistä kirja?" lootan tuohon oikealle, josta voi tarkastella mistä kirjoja minulle päätyy. Ja kyllä se minustakin on kiva! En ole ehkä oikein käsittänyt, paljonko ostan kirjoja... Suurin osa tosin tulee ostettua divareista.

Olen myös lisännyt tunnisteet Blogistania (koskien näitä äänestyksiä, esim. Blogistanian Finlandia ym.), bloggaus (yleistä höpinää bloggaamisesta) ja inhokkiklise (yhdestä kerrasta raskaaksi). Täydentelen niitä tässä hiljalleen.

18 kommenttia:

  1. Syöksyin heti lukemaan Musta torni -postauksesi, on sitä jo odotettukin ;) Harmi, että kirja jätti noin laimean tunnelman. Olen kuitenkin samaa mieltä, sarja alkaa hitaasti ja aloitusosa on paikoin vaikeaa luettavaa, mutta voin luvata vauhdin kiihtyvän ja kerronnan paranevan. Mahtavaa, jos kuitenkin innostut lukemaan koko sarjan, seuraan haukkana arvioitasi :D

    Minäkin haaveilen tuovani koko Kingin tuotannon (suomennosten) arviot blogiini. Tällä hetkellähän olen (osin uusintalukukierroksella) lukenut suomennoksia ilmestymisjärjestyksessä, mutta koska projekti on alkanut jo ennen blogia olen arvioinut vain neljä kirjaa 2000 -luvulla (alkaen Kirjoittamisesta -teoksesta) julkaistuista. Mustat tornit luen sitten uudelleen erikseen. Urakkaa on siis ihanan paljon jäljellä :)

    King on oman sivunsa ansainnut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatko-osia kohtaan odotukset ovatkin toista luokkaa :)

      Jee! Lisää Kingiä verkkoon vain!

      Poista
  2. Minäkin luin tämän ihan juuri, en ole ehtinyt vielä blogata aiheesta. Onhan tämä vähän semmoinen "esittelyosa" ja hajanainenkin, mutta viihdyin kyllä oikein hyvin ja jatko on tosiaan oletettavasti vielä parempaa...

    VastaaPoista
  3. Minulla on samat fiilikset tuosta ykkösosasta. Kokonaisjuonen suhteen siinä tapahtuu hyvin vähän ja se on sekava. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista laimeasta alusta huolimatta, sillä sarjan kaksi seuraavaa osaa olivat rutkasti parempia. En Rolandista niin hahmona perusta, joten viihdyn paremmin sarjan muiden hahmojen parissa.

    Ikäväkseni joudun toteamaan, että Musta Torni innostus loppui 4 kirjan kohdalla lyhyeen ja olen jumittanut siinä jo muutaman vuoden. Kirja kun on pitkälti vain flashback Rolandin menneisyyteen. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kun änkeän tähän väliin, mutta Velho on minusta sarjan paras kirja! Voihan sen kokea tylsänä flashbackina, mutta mielestäni se myös kertoo paljon Rolandista itsestään.

      Poista
    2. Jos Roland ei tosiaan puhuttele, niin voi tuntua kyllä tahkoamiselta.
      Mutta kiva kuulla, että muitakin kiinnostavia hahmoja on luvassa!

      Poista
  4. Minustakin tämä ensimmäinen osa oli aivan järjettömän huono, mutta kun tuota sarjaa on niin lujaa ylistetty koko meikäläisenkin pienen iän, niin pakkohan tuo oli tapella läpi.

    Luin itse englanniksi tämän ja seuraavatkin osat (nyt jumitan itsekin tuossa nelosessa, mutta kun luettavaa vain on niin hirveästi ja mitä pidempi aika kuluu tuon kirjan lukemisesta, sitä vaikeampaa siihen on taas tarttua), ja voin sen verran sanoa, että kakkososa on jo hullun paljon parempi kuin ensimmäinen ja imaisi mukaansa niin, ettei sitä olisi malttanut kädestään laskea. Niin että varaa sitten vapaapäivä, että voit lukea sen yhdeltä istumalta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos varoituksesta :D
      Miltä englanniksi lukeminen on tuntunut? Luetko muutenkin paljon englanniksi?

      Poista
  5. Ihanaa, että sait sarjan aloitettua! :)
    Minäkin aloitin tämän osan monesti ennen kuin viimein sinnittelin loppuun asti. Lukemisesta on jo kauan, enkä muista juuri muuta kuin sellaisen yleisen "tästä hän on kulkenut, tuohon suuntaan" -meningin. Sarja tosiaan paranee (onneksi) nopeasti ja niitä "yhtymäkohtia" muihin kirjoihin on kutkuttavaa bongailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Kingin romaaneissa on juurikin hauskinta tuo yhtymäkohtien sekalainen bongailu. Eli herkkua on luvassa tässäkin!

      Poista
  6. Muistan myös pitäneeni tätä avausosaa kohtalaisen laimeana, mutta Roland oli kuitenkin sen verran kiinnostava henkilö, että pakkohan sarjaa oli jatkaa. En ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea sarjaa loppuun, mutta olen viihtynyt todella mainiosti sen parissa. Tajusin myös jossain vaiheessa, että olen joskus yläasteella lukenut novellin, jossa päähenkilönä oli Roland, ja siinä liikuttiin jossain hämäräperäisessä nunnaluostarissa. Ehkä siitäkin sain alitajuisen kimmokkeen jatkaa sitkeästi eteenpäin, koska Mustan tornin maailma on häkellyttävän mielenkiintoinen.

    Äh, kyllä se Callan sudet on nyt haettava kirjastosta, taisin saada tähän taas innostuksen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan ollut sellainen novelli kuin Elurian pikkusisaret?

      Kipin kapin kirjastoon vain!

      Poista
    2. No sepä juuri, kiitos! :D

      Poista
  7. Luin joskus ennen muinoin enemmän Kingiä, mutta hylkäsin hänet jossain vaiheessa. Läheskään kaikkia hänen kirjojaan en ole edes lukenut niin kuin en tätäkään kirjaa (tai sarjaa), vaikka kuullut olenkin. Lakkasin lukemasta Kingiä sen jälkeen, kun Liseyn tarina jäi minulta kesken. Paluu herran kirjoihin on sen jälkeen tuntunut vaikealta. Olen kyllä harkinnut, että voisin jossain vaiheessa tarttua hänen vanhempaan tuotantoonsa. Siis niihin, joita en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kingin tuotannossa kyllä tosiaan piisaa. Noita vanhempia on sikälikin hauska lukea, että niistä tavoittaa ihan aidosti vaikkapa 1980-lukulaisen tunnelman. Se on melkoisen vinkeää :)

      Poista
  8. Oi, meinasi mennä tällainen helmi ohi! =D Hienoa, että pääsit vihdoin Mustan tornin alkuun. Muistan itsekin selvästi, ettei Revolverimies ollut minulle mikään huippukokemus, mutta sen verran kuitenkin uteliaisuus heräsi, että päätin jatkaa. Ja onneksi jatkoin! Kolme korttia pakasta oli jo menoa, ja sen jälkeen rakastin jokaisesta hetkeä sarjan parissa. Voi että mitä herkkua sinulla on edessäsi! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipas tästä innostunut fiilis! Juma! Pitää ottaakin se Kolme korttia pakasta lukuun NYT HETI.

      Poista