12. kesäkuuta 2013

Saara Henriksson: Linnunpaino (2012)

Kustantamo: Into
Sivumäärä: 246
Pisteet: 3½/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Linnunpaino kiinnosti lähinnä siksi, että siinä on voimakas kytkös Siniparta-satuun. Kaikki tällainen satukytkentä kiehtoo minua tavattomasti vaikka aihepiiri ei muuten olisikaan sitä omintani. Linnunpaino liikkuu vahvasti baletin maailmassa, joka on taas minulle tyystin vierasta enkä ole siitä koskaan ollut järin kiinnostunutkaan.

Tarina kertoo ammattitanssija Liljasta, joka on juuri eronnut poikaystävästään. Hänen täytyy omistautua tanssille ja hän onkin saamaisillaan Siniparta-satuun perustuvassa balettiohjelmassa naispääosan. Judith on pahamaineisen ritari Siniparran uusin vaimo. Mutta sitten Lilja loukkaantuu ja kohtaa Tommin, lintutieteilijän.

Linnunpaino ei edennyt siten kuten luulin. Ajattelin, että loukkaantunut Lilja on hyvin vakavasti sairas, suunnittelisi itsemurhaa ja sitten ylitsevuotavan empaattinen hörhö pelastaa Liljan ja he rakastuvat ja Lilja hylkää tanssin ja happy end. Ei. Se ei mennyt kuulkaa sinne päinkään.

Hienointa tässä romaanissa oli baletin kuvaus. Ainakin näin maallikon silmin se vaikutti niin uskottavalta ja aidolta. Hiki, kalkki, teippalut, lihassäryt... Pidin Henrikssonin tyylistä kuvata Liljan kiputiloja. Ne olivat jollakin tapaa täynnä tunnetta, mutta eivät ruikuttavia. Kipu kuuluu osana tanssijan elämään. Se kulki siellä arjessa mukana tupakan, dödön ja lämpösäärystimien kanssa.

Pidin myös Liljan ja Tommin suhteen kehittymisestä (joka ei siis edennyt ylläolevan odotukseni mukaan), joka vaikutti niin tavalliselta. Ei mitään suurta ja dramaattista, vaan tavallista. Mutta yksi asia aiheutti minulle päänvaivaa ja se varjosti koko romaania. Tommilla on salaisuus: Petri. Ja Lilja haluaa välttämättä tonkia sitä. Tässä tulee taitava heijastus juuri Sinipartaan ja sen tulkintaan. Mutta en vain saanut otetta Liljan motiivista. Pakkomielle tuntuu syntyvän tyhjästä; Lilja näkee valokuvan ja Tommi vastaa vältellen. Ja siitä se lähtee. Ei jotenkin tuntunut sopivan Liljaan ollenkaan.

Tommi jäi yllättävän etäiseksi hahmoksi. Se vähän harmitti, sillä hän vaikutti vinkeältä tyypiltä. Kerronta tapahtuu tosin Liljan näkökulmasta ja kuvastaa omalla tavallaan sitä, kuinka salaperäisenä Tommi Liljalle näyttäytyy.
Balettiryhmän muut jäsenet erottautuvat toisistaan juuri sopivasti. Vetäjä Jukka ottaa kaikkia aivoon enemmän tai vähemmän, yksi tekee sitten oman ratkaisunsa. Tämäkin kuvaus tuntui aidolta ja kiinnostavalta.
Muutama henkilö tuntui hieman ylimääräiseltä. Esimerkiksi Anna-siskon poikaystävä. Anna ja Jonas tietyllä tapaa heijastavat Liljaa ja Tommia, mutta jotenkin se jäi vähän tyhjän päälle roikkumaan.

Siniparta-satu sulautuu hienosti Linnunpainoon. Tarinaa ei tarvitse tuntea ennestään. Se tulee kyllä selväksi tässäkin. Myös erilainen musiikki on hienoinen osa romaania; löytyy Vivaldista Lady Gagaan. Linnunpainossa tunnelma on kantava voima ja Henriksson luo ennen kaikkea sen avulla jännitteen, joka kantaa loppuun saakka. En oikeastaan jännittänyt sitä, kuinka Liljan ja Tommin käy, vaan lukemiseni oli lähinnä fiilistelyä.

Linnunpaino sopii taiteista ja saduista kiinnostuneille. Niille, jotka pitävät vahvasta tunnelmasta ja vähemmän kaavamaisista rakkaustarinoista.

Linnunpaino muissa blogeissa:
Anna minun lukea enemmän
Kirsin kirjanurkka
Vielä yksi rivi...
Sinisen linnan kirjasto
Routakoto
La petite lectrice

10 kommenttia:

  1. Äsh onnistuin kadottamaan kommenttini johonkin, no uusi yritys...

    Onneksi Linnunpaino ei ollut ennakkokuvitelmiesi kaltainen. :) Kyllähän sellaisenkin kirjan sopivassa mielentilassa voi lukea, mutta Linnunpaino olisi kyllä sellaisena ollut paljon vähemmän mieleeni. Totta puhut, hienointa kirjassa oli todellakin baletin kuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olisi kyllä hyvä heilunut täältäkään, jos odotuksieni mukaan olisi menty :D

      Poista
  2. Harrastin balettia about kuusi vuotta ja vihasin joka hetkeä. Paitsi että Linnunpainon kuvaus oli niin hienoa, että teki mieli vetää kärkitossut takaisin jalkaan. Pelottavaa tämä lukemisharrastus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas ei ole balettiin mitään kosketusta, mutta kyllä tuli sellainen ajatus, että pitäisikö joskus mennä ihan varovasti vaikka katsomaan... :)

      Poista
  3. Pidin tästä, juuri tuon tanssin takia. Tanssijan elämä todella välittyy lukijan omiin varpaisiin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ei sitä oikein tahtonut tajutakaan. Se iski jotenkin salakavalasti.

      Poista
  4. Mullakin jäi tuon Liljan pakkomielteen lähtökohta hieman auki, mutta kirjasta itsestään tykkäsin! Ja kuten kaikkien muidenkin mielestä, tanssi oli ehdottomasti kirjan parasta antia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Kyllähän pakkomielle voi syntyä ihan pienestäkin asiasta, mutta jotenkin se jäi tässä liian auki minun makuuni myös.

      Poista
  5. Minulla odottelee tämä kirja lukuvuoroaan (kiitos Annamille!). Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta ja baletti lajina kiinnostaa myös, vaikken itse ole sitä harrastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hyvin pääsi kärryille, vaikkei balettipohjaa ole. Sitä vähän pelkäsin, että onko tämä täynnä alan sanastoa, mutta ei ollut :)

      Poista