23. kesäkuuta 2013

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (2013)

Kustantamo: Avain
Sivumäärä: 168
Mistä minulle: oma ostos

Kirjabloggaamista koskevan tietokirjan ei odottaisi olevan kovinkaan tunteita herättävä teos, mutta niin se vain oli. Kyllä sellainen liikuttunut muisteluitku ja iloitku pääsi, vaikka en pidäkään itseäni erityisen tunteiluun taipuvana ihmisenä. Tästä syystä en pisteytä kirjaa enkä oikein osaa tätä arvioidakaan. Olen aivan liian kiinni tässä, vaikka tekoprosessiin en olekaan osallistunut muuten kuin kyselyyn vastatessani. Kiitos siis rakkaille blogikollegoille ja nykyisin myös ystävilleni Katjalle ja Hannalle. Olette ihania!

Rivien välissä on kirja kirjabloggaamisesta. Siihen on haastateltu kirjabloggaajia, kirjailijoita ja kustantamoiden väkeä myös. Kirjassa esitellään kirjabloggaamista niin (lyhyen) historian kautta kuin tulevaakin vähän ounastellen. Käydään läpi yhteistyökuvioita, ulkoasuja, palkintoja ja yhteisöllisyyttä. Kaikkea sitä onkin puuhattu!

Minä, kuten moni muukin tästä blogannut, ajauduin myös pohdiskelemaan omaa bloggaamistani. Lisää aiheesta höpisin jo aiemmin.
En tiennytkään, että...
Vanhimpia suomeksi kirjoitettuja yksittäisen henkilön pitämiä kirjablogeja ovat Sallan lukupäiväkirja, Morren maailma sekä Luetut.net.
(s. 25)
Kyllä aika vierähtää! Enkä silloin osannut arvatakaan, mihin kaikkeen kirjabloggaus johtikaan; yhteisöllisyys, haasteet, arvostelukappaleet, ystävyyssuhteet... Kaikki tuli yllättäen. Yllätyksenä tuli myös aikanaan Rakkaudesta kirjaan -palkinto ja kehut, mutta myös kritiikki kirjabloggaamista kohtaan. Etenkin kritisoijille voin suositella tätä kirjaa. En tarkoita sillä, etteikö kirjabloggausta saisi kritisoida, mutta tämä teos avaa blogien maailmaa vähän enemmän ja siten kumoaa tiettyjä vakioargumentteja (kuten sen, että blogataan vain uutuuksista).

Rivien välissä puhuu myös kirjabloggaajien ja kriitikkojen eroista. Kannatta lukaista muuten vaikkapa Luutii-blogin arvostelma tästä. Siellä puhutaan aiheesta vielä vähän lisää.
Kirjablogeja on syytetty myös kriitikoiden leivän nakertamisesta, mutta kriitikot itse (ainakin sen mitä olen lukenut ja aiheesta keskustellut livenä) eivät näe asiaa niin. Kriitikoiden leivän nakerrus alkoi jo paljon ennen kirjablogeja.
Minä ajattelen bloggaajia ja kriitikoita vähän kuin vertaisi karaokelaulajia ja ammattimuusikoita. Kummallakin on aikansa ja paikkansa, kummatkin ovat tärkeitä ja toinen ei voi korvata toista – ne eivät poissulje toisiaan. Kummassakin taso vaihtelee ja makumieltymyksetkin vaikuttavat.

Yhteisöllisyys on minullekin aika merkittävä asia bloggaamisessa. Koen olevani vahvasti osa kirjabloggaajien yhteisöä (kaikkihan ei näin koe, muistuttaa Rivien välissä). On hieno tunne, kun tietää tekstiensä tulevan luetuksi ja usein kommentoiduksi. En olekaan tyhjiössä! Kaikki te lukijat (miten teitä onkaan paljon!) teette tästä harrastuksesta vielä arvokkaampaa.

Rivien välissä on tietysti hieno kirja kirjabloggaamisesta. Sitä voi suositella kaikille asiasta kiinnostuneille!
Morren maailma jatkaa menoa ja meininkiä. Tervetuloa mukaan tähän kyytiin!

11 kommenttia:

  1. Vertaus ammattimuusikoihin ja karaokelaulajiin on hurjan hyvä! Molemmista löytyy erilaisia tyylejä ja taitotasoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleen vielä, että karaokelaulajista esitetään myös perättömiä yleistyksiä. Esimerkiksi usein kuultu "Ne on aina kännissä". Höpöhöpö!

      Poista
    2. Totta! Ja kaikki laulaa Joutsenlaulun tai Aikuisen naisen :)

      Poista
  2. En ole vielä itse päässyt kirjaa lukemaan, mutta olen mielenkiinnolla seurannut, mitä muut ovat tästä kirjasta kirjoittaneet. :) En olisi kyllä mitenkään osannut aavistaa, miten tärkeäksi osaksi elämääni kirjablogimaailma muodostuu, kun aloin kirjablogata alkuvuodesta ja samalla seurata muita kirjablogeja(eihän siitä ole edes montaa kuukautta ja jo nyt tuntuu oudolta kuvitella elämää ilman kirjablogeja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä tosiaan osannut arvatakaan etukäteen. Tämä on ollut niin hienoa!

      Poista
  3. Itse en aio tästä blogata vaikka kirjan jo sainkin, joten luen innolla muiden juttuja... hyvin kiteytät tuon yhteisöllisyyden ja lukijoiden merkityksen. Yksin tässä hommassa ei totisesti olisi niin paljon mieltä, että sitä vuositolkulla jatkaisi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi tosiaan olla, etten minäkään pöytälaatikkoon olisi näitä arvioitani näin kauan jaksanut kirjoittaa. Tietoisuus siitä, että joku näitäkin höpötyksiä lukee, on hurjan motivoiva!

      Poista
  4. Morre, en saanut tästä mitään selvää, kun tuo Ericin paholainen sekoitti aivot ja pisti vaan kuolan valumaan suunpielesta ja aivomössön korvista. *3* (Ei vainen, hyvä hyvä!)

    VastaaPoista
  5. Täytyy tunnustaa, että jäinpä minäkin tuijottamaan hetkeksi Ericiä (sekä Mörköä, joka on suosikkejani Muumilaakson väestä, pidän tuota samaista mukia pienenä aarteenani) :D

    Minä vasta aloitin omaa Rivien välissä -kirjaani, makustelen sitä hiljalleen ja sanon sitten blogissani jonkun sanasen, arvioon en usko pystyväni. Minustakin tuo vertaus ammattimuusikoista ja karaokelaulajista on osuva :)

    Yhteisöllisyys on tosiaan bloggaamisen suola ja sokeri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mörkö on useimmiten ihan aliarvostettu kaveri! Hän on myös minun suosikkini Muumilaakson väestä :)

      Arvio ei tämäkään juttu ollut. En vain osannut tehdä tästä uskottavaa sellaista.

      Poista