20. toukokuuta 2013

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani (2012)

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 221
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Kristiina Lähteen ensimmäinen romaani (häneltä on ilmestynyt aiemmin runokokoelmia) houkutteli kiehtovalla tarinaan. Joku on nukkunut vuoteessani kalskahtaa jo nimenä satumaiselta ja tiivistää hyvin romaanin tarinan; Rosa herää aamulla kotonaan tuntematon mies vierellään. Mies on suorastaan asettunut taloksi ja näyttääkin periaatteessa kuuluvan kalustoon. Kenen muisti pätkii? Vai pätkiikö kenenkään?

Jostain syystä odotin leppoisaa, ehkä hiukan hirtehishumoristista tarinaa muistinmenetyksestä ja sen aiheuttamista sekaannuksista ja vähän ehkä suruistakin. Ei se kuitenkaan ihan mennyt niin. Joku on nukkunut vuoteessani -romaani ei vastannut näihin odotuksiin, vaan oli suorastaan tylsä, teennäinen ja ankea.

Romaani on absurdi, mutta varsin hienovireisellä tavalla. Tulen huonosti absurdismin kanssa juttuun. Tässä se ei tosin noussut kynnyskysymykseksi, vaan enemmän puuduin romaanin tylsyyteen ja lakonisuuteen. Rosa tosiaan selvittelee Onni-nimisen mysteerimiehen ilmestymistä. Hän käy lääkärissä ja palkkaa sitten yksityisetsivänkin, jotta asiaan tulisi jokin tolkku. Samalla tarina seuraa myös Lauraa, jonka mies on taas kadonnut ja ehkä hyvä niin. Tapahtumia siis on, mutta tunnelma on silti staattinen.

En oikein tiedä mistä se johtui. En saanut kenestäkään henkilöhahmosta mitään otetta, vaan olin lähinnä tympiintynyt. En kokenut heitä aidoiksi, sillä jokaisen itsetutkiskelu tuntui jotenkin teennäiseltä.
Jos Shackleton olisi joutunut joulun alla irtisanomaan alaisensa tehostaminen ja kehityksen nimessä, hän olisi kieltäytynyt. Hän olisi sanonut: Kannan teidät vaikka selässäni laman ja yt-neuvotteluiden läpi, jos niikseen tulee. Jos Onnilla olisi kyyneleitä, hän pudottelisi niitä nyt teräksenharmaalle kirjoitusalustalleen. Ei ole kyyneleitä, on vain vaikea, puristava olo. Sellaista ei ole ennen ollut.
Onni istui työtuolissaan ja halusi takaisin perusoloonsa. Hän oli tahtomattaan alkanut pohtia identiteettiään.
Olen hyvin pukeutuva keski-ikää lähestyvä mies, joka hymyilee pääsäässä iltaisin.
(s. 155-156)

Lähteen käyttämä kieli on jotenkin yllättävän tavallista ja persoonatonta. Jotenkin odotin runollisempaa otetta kielellisesti, mutta en kyllä löytänyt tästä sellaista. Kieli on kyllä hyvää ja huoliteltua. Ei moitteen sijaa sen suhteen.

Pääasiallisestihan Joku on nukkunut vuoteessani on kerännyt positiivisia arvosteluita, joten tämä lienee selvästi makuasiakysymys. Minun makuuni tämä ei ollut eikä Ammakaan tainnut olla innostunut. Sen sijaan Oota, mä luen tän eka loppuun, Erjan lukupäiväkirja ja Kulttuuri kukoistaa -blogeissa tämä teos saa kiitosta.

11 kommenttia:

  1. Minä en muista kirjasta enää oikein mitään (ja luettuani arvosteluun uudestaan huomaan, etten ole tainnut kirjasta oikein mitään ymmärtää tai muistaa heti lukemisen jälkeenkään), mutta perustelusi tuntuvat hyvin tutunoloisilta. Tämä ei ollut minun kirjani, eikä sinun, mutta ehkä johonkin toiseen tämä on kolahtanut ja kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tavalla tavoitankin sen ajatuksen, että johonkin tämä on todella voinut kolahtaa. Eli siinä mielessä en voi sanoa tätä huonoksi.

      Poista
  2. Minulla on pienoinen kiinnostus tätä kirjaa kohti, mutta saattaapi hyvin olla, että en tätä lukulistalle lisäile. Siellä on jo muutenkin niin paljon kirjoja, että jostakin on pakko karsia. Yleensä on tietenkin järkevintä karsia niistä kirjoista, jotka kiinnostavat vain vähän ja tämä on tällä hetkellä juuri sellainen.

    Yllättävän tavallinen ja persoonallinen kieli ei kuulosta minun jutultani. Olen nyt jotenkin viime aikoina ihastellut monen kirjan kieltä, joten varmaan olisi erityisen helppo pettyä kieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persoonaton piti tietysti kirjoittaa. Persoonallinen kieli olisi juuri minun juttuni, mutta ilmeisesti tässä kirjassa ei sellaista olisi luvassa.

      Poista
    2. Se voi sitten tosiaan olla ettei tämä olisi ykkösvalintasi. Toisaalta muualla tämän kieltä on kehuttu. Minä vain en onnistunut tavoittamaan mitään erityistä.

      Poista
  3. Helpottavaa, että ei tarvitse laittaa kirjaa lukulistalle, joka alkaa olemaan ylipitkä muutenkin :-) Ei kuulostanut kovin houkuttelevalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvitella, ettei tämä ole ihan sinun juttusi ;)

      Poista
  4. Tykkäsin tästä, osin juuri sen lakonisuuden vuoksi - absurdeja mutta toisaalta hyvin tosia asioita kerrotaan suorastaan monotonisesti. Tyylilaji on erikoinen, ei oikein voi verrata mihinkään. Yritin kyllä. Henkilöt ovat jotenkin varjomaisia, "nukkeja", eivät oikeita ihmisiä, mutta se ei ole tarkoituskaan, luulen. Symboliikkaa ja huumoria näin tässä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tavoittanut mitään mihin tätä voisi verrata, joten selkeästi persoonallinen kirja!

      Poista
  5. Sama täällä, en oikein saanut otetta kirjan juonesta, joka oli aika yllättävä. Kummasti mies vaihtoi naisen luota toisen naisen luokse....mikä on tavallisessa elämässä ihan arkipäivää, mutta pitäähän sitä jotakin tunnetta olla, edes tuntea toinen, ennen kuin se muuttaa samaan asuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Tässä oli tällaista absurdiutta, mutta sekin vaatii minusta omat "sääntönsä". Vähän kuten fantasiamaailmassakin on oltava omat lainalaisuutensa.

      Poista