29. toukokuuta 2013

Heidi Köngäs: Dora, Dora (2012)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 318
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Dora, Dora on yksi niistä e-kirjoista, jotka kuuluvat Elisa Kirjan tablettipakettiin. En kuitenkaan valinnut sitä puhtaasti siksi, vaan lähinnä sen vuoksi että niin paljon tätä on blogeissa kehuttu. Pistän vähän listaa muista arvioista taas tuohon loppuun. Osasyy oli myös se, etten ole Köngäkseltä lukenut vielä mitään. Uusiin kotimaisiin tekijöihin on aina kutkuttavaa tutustua.

Noin periaatteessa Dora, Dora ei kiinnostanut minua pätkääkään. Tarina sijoittuu vuoden 1943 ja 1944 vuodenvaihteeseen, joten senhän tietää mihin tässä voimakkaasti viitataan; toiseen maailmansotaanpa hyvinkin. Se on aihepiiri, josta olen pääsääntöisesti saanut jo kirjallisuudessa yliannostuksen. En vain jaksa sitä enää; Hitlerin viimeisiä hetkiä, karuja juutalaiskohtaloita, ihmepelastumisia keskitysleireiltä jne.
Poikkeuksia toki on. Esimerkiksi Bernhard Schlinkin Lukija teki todella vaikutuksen.

Dora, Dora lähti siis puolustusasemista. Kehujen perusteella valitun kirjan osa ei aina ole helppo. Odotukset voivat nousta kohtuuttomiksikin. Dora, Dora kuitenkin onnistui ja vieläpä yllättävän hyvin.

Aluksi on automatka. Pitkä matka Rovaniemeltä kohti Jäämerta tärkeää kaivosta katsastamaan. Matkaa tekevät Hitlerin lähin uskottu ja varusteluminister Albert Speer, hänen sihteerinsä Annemarie, tulkiksi palkattu Kallankari ja taikuri Himmelblau. Mukana on muitakin, mutta näiden neljän kautta tarina rakentuu. Pitkällä automatkalla heillä on seuranaan vilu, nälkä, salattu sotaväsymys ja muistot. Voinee arvata, ettei matka ole rattoisaa riemusaattoa.

Perillekin sentään päästään juuri ennen kuin aloin kyllästyä autoiluun. Henkilöiden sisäiset kierrokset alkavat kasvaa. Tulkki himoitsee sihteeriä, sihteeri ikävöi miestään ja on huolissaan Speeristä, Speer on huolissaan Hitleristä ja heidän suhteensa kylmenemisestä. Taikuri haluaa vain selvitä hengissä viheliäisestä Lapin reissusta ja palata kotiin rakkaansa luo.

Dora, Doran vahvuus on nimenomaan henkilökuvauksessa. Pidin jokaisesta hahmosta paljon. Etenkin sihteeri Annemarie tuntui vahvalta henkilöltä. Miltä tuntuukaan kirjoittaa kaikki ne kamalat käskyt esimerkiksi keskitysleirejä koskien? Nuori tulkki, suomalaismies, oli myös hyvin sympaattinen hahmo. Taikuristakin pidin paljon, sillä hän vaikutti niin tavalliselta ja hänen näkökulmansa sotaan oli kaikkein uskottavin rivikansalaisen silmin. Speer oli taas niin kova ja kylmä, kuten siihen asemaan edenneen miehen voi kuvitella olevan.

Loppuratkaisusta en täysin pitänyt. Mukaan ujutettu homoerotiikka tuntui aavistuksen raflaavalta ja toisaalta vanhalta vitsiltä (ottamatta kantaa kuitenkaan siihen olisiko se voinut olla totta). Teoksen kokonaisuus on kuitenkin niin hieno, ettei loppuratkaisun lievä epätyydyttyneisyys haitannut menoa. Luen mielelläni vielä jonkun toisenkin Köngäksen teoksen joskus.

Dora, Dora on käsitelty myös ainakin seuraavissa blogeissa:
P. S. Rakastan kirjoja
Luettua elämää
Lumiomena (katsokaa erityisesti teoksen nimivalintapohdinta!)
Erjan lukupäiväkirja
Kulttuuri kukoistaa

Lopuksi vielä vinkki: Elisa Kirjalla on menossa tutustumiskampanja! Voit lunastaa maksutta yhden tietystä kolmesta kirjasta (kaksi e-kirjaa ja yksi äänikirja) ja sitten päästä ällistelemään miten systeemi toimii.

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi -sivun kanssa

14 kommenttia:

  1. Minunkin pitäisi tutustua Köngäkseen, koska sen verran moni bloggaaja hänen kirjojaan on kehunut. En sitten tiedä, aloittaisinko Dora Dorasta, sillä minuakaan aihepiiri ei ajatuksena kovin paljon innosta. Toisaalta voisihan tämä olla positiivinen yllätys niin kuin sinulle oli, mutta saattaa myös hyvin olla, että luen jonkin minua hieman houkuttelevamman Köngäksen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kannattaa tosiaan valita kuitenkin aihepiiriltään houkuttelevampi ensin :)

      Poista
  2. Tämä voisi kiinnostaa, olen viime aikoina lämmennyt historiallisia aikakausia käsitteleville kirjoille, kiitos mm. Katja Ketun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olisi se Ketun Kätilö jossakin vaiheessa ohjelmassa!

      Poista
  3. Ilahduin tästä. Doraa, Doraa on luettu paljon, mutta monilla on ehkä ennakkoluulojakin kirjaa kohtaan. Olen lukenut kaksi Köngäksen kirjaa, Vieraan miehen ja tämän Dora, Doran. Pidin molemmista, mutta tästä uusimmasta enemmän. Köngäs kirjoittaa hyvin, ei selittele liikaa ja osaa pitää jännitteitä yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo selittelemättömyys on tässä tosiaan tehty taiten. Asioita ei ole tehty turhanpäiten vaikeaksi, mutta toisaalta ei väännetä rautalankaakaan. Aina sitäkään tasapainoa ei ole kirjoittajan helppo löytää.

      Poista
  4. Luen parhaillaan ensimmäistä Köngästäni (Jokin sinusta). Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta ja pidän kirjailijan tyylistä. Siskoni kehui kovasti tätä Dora Doraa, ja kirja onkin jo ollut tovin tbr-listallani.

    Minäkin olin jossain vaiheessa tosi kyllästynyt toisesta maailmansodasta kertoviin kirjoihin. Luin teini-iässä ihan liikaa holokaust-kirjallisuutta ja kesti todella pitkään ennen kuin pystyin lukemaan mitään, missä edes viitataan keskitysleirehin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Jokin sinusta kiinnostaa minua myös! :)

      Poista
  5. Olen lukenut aika paljon Speeristä kertovia kirjoja ja sen takia Dora, Dora herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Aika reippaasti oli vedetty mutkat suoriksi. Oliko se todella niin, että saksalaiset vain käyttivät suomalaisia hyväkseen? Saksasta lähetettiin Suomeen paljon ruokaa ja myös aseita. Jos Saksan varusteluministerinä olisi ollut vähemmän tehokas mies kuin Albert Speer, sota olisi luultavasti loppunut aikaisemmin. Olisiko se ollut Suomen kannalta välttämättä hyvä vaihtoehto?
    Totta on, että Hitler oli jossain mielessä rähmällään Speerin edessä. Näyttää siltä että Hitler todella välitti Speeristä ihmisenä, vaikka ei välttämättä sillä tavoin kuin tämä kirja antaa ymmärtää. Voi olla niinkin, että lapseton Hitler piti nuorta varusteluministeriä ikään kuin omana poikanaan.
    Tietenkään romaani ei voi olla eikä sen tarvitse olla historian oppikirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan aina haastavaa, kun kerrotaan fiktiota todellisista historiallisista henkilöistä. En ole Speeriin (enkä järin Hitleriinkään) perehtynyt, joten en oikein tajunnut edes pohtia asiaa enkä osannut hämääntyä niistä.
      Mutta mutkia on varmasti vedetty suoriksi. Joskus nimenomaan romaanimuoto vaatii sitä. Sen soisi kuitenkin silti kunnioittavan paljon mahdollisimman totuudellista näkemystä.

      Poista
  6. Tämä kirja oli minulle kyllä positiivinen yllätys ja sysäsi minut lukemaan Köngästä enemmän. Tai no toistaiseksi vain yhden kirjan (Luvatun) lisää, mutta sekin oli mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Minäkin tosiaan taidan lukea Köngästä lisää!

      Poista
  7. Törmäsin tähän kirjaan alennusmyynneissä ja koska pyrin ostamaan vain oikeasti mielenkiintoisia ja hyviä kirjoja, niin googlasin tietenkin blogiarvioita. Itse en erityisemmin välitä sotafiktiosta (kai, piti ihan tarkistaa tilanne... no muistaakseni ainakaan), mutta tämä oli pistänyt silmään jo aikaisemmin. Tietokirjallisuutta toisesta maailmansodasta ja muutenkin historiasta on tosin tullut luettua enemmänkin. Albert Speer Suomessa kuitenkin kiinnostaa, koska saksalaisten toimet Lapissa on ainakin minulla jäänyt vähän hämärän peittoon. Saivatko he siellä oikeastaan mitään aikaiseksi?

    No, minun kommenttini perimmäinen syy oli kuitenkin tuo vuosiluku. Eiköhän tässä ole kyse (muiden kertoman perusteella) vuotta aikaisemmasta ajanjaksosta eli joulusta 1943? Talvella 1944-45 kuitenkin käytiin jo Lapin sotaa... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Missäköhän sfääreissä minä olen taas mennyt.. Kiitos oikaisusta :-)
      Toivottavasti pidät kirjasta!

      Poista