8. huhtikuuta 2013

John Irving: Vesimies (1972 / 1991)

The Water-Method Man
Suomennos: Kristiina Rikman
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 478
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: miehen ostos divarista

On suorastaan noloa, että vasta nyt ensimmäinen Irvingin kirja arvioidaan Morren maailmassa. Kotoa löytyvät kaikki Irvingin teokset ja hän onkin varmaan taloutemme fanitetuin kirjailija Stephen Kingin jälkeen. Lähinnä tuo toinen puolisko on tästä enemmän innostunut kuin minä. Minä olen vielä varovaisen hämmentyneen utelias.

Vesimies on osa So American -haastettani ja valitsin juuri tämän teoksen puolisoni suosituksesta. Vesimies on hänen lempi-Irvinginsä sekopäisellä hulvattomuudellaan. Olen lukenut ennen blogiuraani vain Kaikki isäni hotellit (josta pidin) ja osan Kunnes sinut löydän -teoksesta, joka jäi kesken lähinnä muuttohässäkän vuoksi yli kuusi vuotta sitten.

Vesimies kertoo Juksu Trumperin jokseenkin absurdisen sekopäisestä elämästä. Omalaatuinen Juksu tekee väitöskirjaa muinaisalanorjankielisestä runoelmasta, on naimisissa alppihiihtäjä Biggien kanssa ja heillä on poika. Juksulla on rakastajatar Tulpen, joka on osa filmiryhmää, joka tekee elokuvaa Juksun elämästä. Jonkin verran kurkataan myös Juksun menneisyyteen, jossa vaikuttavina henkilöinä ovat vanhat ystävät Merrill ja Couth. Nimitys "vesimies" juontaa juurensa Juksun virtsaputkiongelmista. (Huomatkaa symbolinen kansikuva, josta vastaa Herbie Kastemaa!)
Enempää en oikein osaa edes kertoa. Niin omituinen juttu tämä on.

Olen yhä hiukan hämmentynyt tästä. Tietyllä tasolla nautin tästä hassusta sekoilusta. Omaa haastettaan toivat kerronnan eri tasot. Tämä ei etene tasaisen kronologisesti, vaan ajassa pompitaan sinne tänne, mutta hallitusti. Mieheni tapaa kuvata Irvingin lukemista olotilaksi, jossa maailma on hiuksenhienosti vino. Ikään kuin siis lattia olisi vähän kalteva, kuten Vekkulassa tai vastaavassa. Minusta se kuvaa tätä oikein hyvin. Periaatteessa kaikki voisi olla totta ja mitään yliluonnollista tässä ei ole. Mutta silti tämä on aivan älytön.

Toisaalta siis pidin ja en pitänyt tästä sekoilusta. Tarina on hauska ja esimerkiksi kun Juksun retki erään ihastuneen opiskelijaneitosen kanssa päätyy omituiseen sorsataistoon, kutkutetaan nauruhermojani kunnolla. Kuitenkin välillä jäi hiukan venyttämisen ja turhan vatvomisen maku suuhun. Tätä olisi voinut tiivistääkin. Lisäksi kerronnallista kikkailua oli minun makuuni liikaa. Oli kirjettä, minä-kertojaa ja kaikkitietävää kertojaa. Oli eri aikatasoja. Pieni yhtenäistäminen olisi ollut paikallaan, sillä en oikein nähnyt näin suurelle vaihtelevuudelle mitään erityistä syytä.

Irvingin tyylissä kuitenkin kiehtoo jokin. Aion yhä jatkaa hidasta tutustumistani tähän persoonalliseen tuotantoon.
Suosittelen tätä niille, jotka pitävät pöljäilystä, painista, karhuista ja omituisista ihmisistä.

14 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tämä kiinnostavalta (ja oudolta)! Minä olen lukenut Irvingiltä vasta Oman elämänsä sankarin ja se oli ihan mahtava, mutta tämähän alkoi nyt aiheensa vuoksi nousemaan tuolla lukupinossa vähän ylemmäs ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilepas :D Huhujen mukaan tämä on hyvin erilainen kuin Oman elämänsä sankari (jota en siis ole itse lukenut).

      Poista
  2. Vesimies on nimenomaan sekoilu ja minulle yksi Irvingin heikoimmista teoksista. Hämmentävä sopii hyvin luonnehtimaan kirjaa.

    Luen itseni Irvingin hc-faniksi ja koska pidit Kaikki isäni hotelleista (jee!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ipad jostain syystä jumittaa Bloggerissa... Mutta koska siis pidit Hotelleista, suosittelen Garpin maailmaa. :)

      Poista
    2. Näin täällä kotonakin pohdittiin, että Garpin maailma voisi upota minuun paremmin :)

      Poista
  3. Minä en ole Irvingiä taas lukenut vuosikausiin. Pitäisi varmaan jos uppoaisi näin vanhempana vähän paremmin. Viimeksi minulla jäi kirjasta sellainen vähän niljakas olo - en kyllä oikein muista enää miksi. Taisi olla Ystäväni Owen Meany kyseessä... Yleisesti ottaen pidän kyllä sellaisista pikkuisen vinksahtaneista maailmoista. Murakamia fanitan kohta ihan tosissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niljakas voisi hyvin kuvata Irvingin kummallisen maailman jättämää oloa. Hän käsittelee kuitenkin aika rohkeita aiheita, ronskistikin. Siitä voi jäädä vähän outo olo.

      Poista
  4. Minä luin melko vasta Garpin maailman, joka oli ensimmäinen Irvingini. Tykkäsin kyllä. Tämän vuoden puolella luin Neljännen käden; en tykännyt kovinkaan paljon. Aion kuitenkin valloittaa pikkuhiljaa lisää Irvingejä; toisaalta, minulla on huoli, että joskohan kyllästyn jossain vaiheessa, kun herralla on ilmeisesti tapana pyöritellä samoja teemoja kirjasta toiseen...

    Miehesi pitäisi olla myös kirja-arvostelija! =D Mahtava tuo miehesi vertaus. "Olotila, jossa maailma on hiuksenhienosti vino. Ikään kuin siis lattia olisi vähän kalteva, kuten Vekkulassa tai vastaavassa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistuvia teemoja taitavat olla paini, karhut, outo seksuaalisuus ja sirkus :D

      Ja olen joskus koittanut houkutella puoliskoa pariksi tähän hommaan, mutta pelkkä lukeminen taitaa miellyttää enemmän :)

      Poista
  5. Olen samaa mieltä kuin Katja. Pidän Vesimiestä vähän heikompana Irvinginä. Suosittelen Garpin maailmaa tai Oman elämänsä sankaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Jompaan kumpaan näistä tarttunen ennemmin tai myöhemmin :)

      Poista
  6. Olen lukenut melkein kaikki Irvingit, näitä viimeisiä lukuunottamatta.
    Ehdoton suosikkini on Cider house rules, joka lienee sama kuin Oman elämänsä sankari. Siinä on syvää huumoria ja lämmintä suhtautumista elämään, vaikka se kaikki tahtoo olla enemmän kuin ihminen jaksaa eikä aina niin sisäsiistiä. Hillitön oli myös Let the bears free, jonka suomalaista nimea en tiedä edes. Vesimies tuli luettua, mutta ei napsahtanut parhaaksi ollenkaan.Johtuu ehkä naisnäkökulmasta tämä sekoilun tuntu. Carpin maailman pilasi ennen lukemista nähty elokuva:/
    Nykyisin liian paksut kirjat tuppaavat jäämään hyllyyn. Pitäisi vissiin hankkia se e-vempain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Let the bears free on suomennettu vasta ihan hiljattain. Suomeksi se on Vapauttakaa karhut.
      Ehkä me naiset emme sitten vain tavoita sekoilevan Juksun viehätystä :D

      Ja juu. Hommatkaa e-vempain :)

      Poista
    2. Ja englanniksi se on Setting Free the Bears... t. Pedantti-Pekka ;)

      Vesimiehen lukemisesta on niin hitsin kauan, että muistikuvat ovat hieman hämärtyneet, mutta juttusi oli mielenkiintoinen ja miehesi Irving-kuvaus osuva!

      Poista