31. maaliskuuta 2013

Teemu Saarinen: Mummoni on pankkirosvo (2010)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 61
Pisteet: 3½/5
Mistä minulle: kirjasto

Minun ja Larin Lukudiplomi-haaste jatkuu. Tänään vuorossa oli Teemu Saarisen kirjoittama ja Annika Mannströmin kuvittama Mummoni on pankkirosvo. Teos kuuluu WSOY:n Werneri-sarjaan, joka on suunnattu juuri alakoululaisille, jotka opettelevat lukemaan itse.

Hyvin huumoripitoinen tarina kertoo Touko-pojasta, jonka mummo on ryhtynyt vanhoilla päivillään pankkirosvoksi kaverinsa Sennin kanssa. Villasukkajengiksi -nimettyyn koplaan päätyvät niin Touko kuin Astma-tyttökin. Seikkailu vie aina Ruotsiin saakka ja kun rahaa on tarpeeksi kasassa, selviää mummon motiivikin.

Tämä tarina taisi olla Larin suosikki tähän mennessä:
Vau! 4 tähteä kirjalle. Mitä jos se on totta että unissa oppii ruotsia? Aika hassu se että mitä jos suunnitelma A menee pieleen ja sillee niin miksei suunnitelma A:ta kerrottu? Ai niin, siksi koska mummoilla on huono muisti. :D

Huumori taisi siis purra ja kyllä tässä itsekin sai hieman hihitellä. Etenkin mummojen sekoilu Ruotsissa kielipulmineen oli huvittavaa.
Klikkaa suuremmaksi.
Pari vitsiä oli kyllä selkeästi suunnattu vain aikuislukijoille ja minusta se on vähän kömpelö ratkaisu. Arvostan toki sitä, että kirjassa on hupaa aikuisillekin, mutta ensisijainen viihdtyskohde on kuitenkin lapset. Niinpä epäilen, ettei esim. Ladaan ja Kekkoseen liittyvä sanailu ihan aukea 2010-luvun alakoululaiselle.
-Ei, kun tällä vormullalla mennään, mummo julisti ja poltti kumia vanhainkodin pihassa. -Tämä ei olekaan mikään vormula ykkönen tai kakkonen, vaan vormula kekkonen!
(s. 13)
Toisessa vitsintyngässä viitataan mummokaksikon samaistuvan Thelma ja Louise -elokuvan naiskaksikkoon. Mahtaako sekään 1991 ilmestynyt elokuva sanoa tämän päivän alakoululaiselle mitään? Etenkin kun elokuvan ikäsuositukseksi on Suomessa määritelty 15 vuotta? Touko on ilmeisesti elokuvan nähnyt ja vaikka pojan ikää ei mainitakaan, niin olettaisin hänen olevan myös alakoululainen.
Ikävä kyllä lyhyessä kirjassa pari viatontakin mokaa jotenkin korostuvat ja tuovat mieleen, että nyt ollaan hutiloitu eikä mietitty kohderyhmää ihan loppuun asti. Jo se laskee minun pisteeni kolmeen. Larilta nämä menivät ihan ohi, joten ehkä lapset vain skippaavat osumattomat vitsit?

Kuvitus ei myöskään ollut minun makuuni, mutta kirjan tyyliin hiukan sarjakuvastrippimäinen kuvitustyyli ja mustavalkoisuus sopi hyvin.

Mutta päällimmäisenä tästä jäi mieleen hauska vauhdikkuus, hassut mummot ja hyvä kieli. Ruotsin kanssa kikkailu oli sujuvaa ja se jaksoi naurattaa ruotsia osaamatonta lastakin.
Veikkaisin tämän osuvan hyvin 1.-3. -luokkalaisten lasten huumorihermoon.

Tehtävänään Larilla oli koota viisi esinettä kirjan tarinaan liittyen. Esineet ovat puuro, auto, hahmot (poliisi, rosvo ja tyttö), villasukka ja läksyt. Jep. Tarinaan liittyvät. Jätän arvoitukseksi sen, miten villasukat ja puuro liittyvät hurjiin pankkirosvoihin...

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hauskalta kirjalta.

    Lapset tosiaan ovat aika mestareita ohittamaan osumattomat. Niitä ei vaan ole ja keskittyvät olennaiseen. Kun oppisi itsekin tekemään samalla tavalla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Aikuisilla olisi toisinaan paljon opittavaa lapsilta :D

      Poista