13. maaliskuuta 2013

Markku Hattula (toim.): Samassa huoneessa (2013)

Kustantamo: omakustanne / Maaseudun sivistysliitto ry
Sivumäärä: 259
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Kirjoittajat:
Pentti Anttila
Riitta Arffman
Ani Halsas
Seija Hanski
Terttu Hentunen
Sirkka Kainulainen
Liisa Kari
Harri Koivistoinen
Paavo Kuoppa-aho
Alpo Kuusela
Anneli Matilainen
Marjo Mäki
Leena Niiles
Eero Peltoniemi
Tellervo Priha
Tuula Seikkula
Taimi Takala
Kepa Tromp
Elina Viiperi

Samassa huoneessa on laaja, vaikka ei paksu novelliantologia. Se on harrastajakirjoittaryhmän yhteinen tuotos, jo toinen laatuaan heiltä. Saranakohtia ilmestyi 2010.

Kirjoittajia on 19 ja jokaiselta on 2-4 juttua. Lyhyellä matematiikalla päästään siis melkoisen moneen lyhyeen juttuun 259 sivun aikana. Samassa huoneessa kärsiikin samasta vaivasta mistä useamman kirjoittajan antologia usein kärsii; epätasaisuudesta. Ja kun kirjoittajia on monta ja juttuja on monta, on tasovaihteluillekin valtavasti tilaa.

Tietysti tässä täytyy ottaa huomioon konteksti. Teosta ei ymmärtääkseni ole tarkoitettu laajaan myyntiin eikä sillä pyritäkään bestseller-listoille. Se on kirjoittajaporukan yhteinen voimainponnistus ja arvokas muisto sinänsä. Jokainen teksti on vilpitön. Kirjoittamisen ilosta kirjoitettu.

Sain tämän kuitenkin arvioitavaksi kaunokirjallisena novelli- ja kertomuskokoelmana. Tunnen yhden kirjoittajan henkilökohtaisesti, muita en lainkaan. Tällöin siis minulla ei ole sitä yhteenkuuluvuustunnetta, vaan arvioin tätä ulkopuolisen ja vieraan lukijan näkökulmasta.

Ensinnäkin olisin ehdottomasti kaivannut sisällysluetteloa, vaikka edes sitten tekijän mukaan. Nyt tekstit on asetettu tekijän mukaan aakkosjärjestykseen ja se toki vähän helpottaa hakemista. Järjestys on tasa-arvoinen, mutta huono ratkaisu kaunokirjallisesti. Tarinat pitäisi järjestää sisällön mukaan ja siten ne pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Tarinalla on väliä, ei kirjoittajalla.

Kokoelmasta en löytänyt lainkaan punaista lankaa, johtoajatusta. Hain sitä kokoelman nimen, Samassa huoneessa, mukaan, mutta kovin laajasti se on syytä tulkita.

Tarinoissa on paljon vaihtelevuutta ja persoonallisuutta. On huumoria, vakavaa pohdintaa, absurdismia, tuokioita, iloja ja suruja. Tekstit toimivat yksittäisinä lukupaloina mainiosti ja jokainen varmasti löytää suosikkinsa. Minulle jäi erityisen hyvinä mieleen Riitta Arffmanin "Musta Pekka", Pentti Anttilan "Kuningashauki" ja Alpo Kuuselan "Lääkärissä". Mainioita tarinoita!

Kokonaisuutta ajatellen tyylivaihtelu teki kuitenkin lukukokemuksesta raskaan. Mielestäni kaikki tekstit eivät mahdu termien "novelli" ja "kertomus" alle. Tämä ei suinkaan tee tekstistä huonoa, mutta esim. esseet, harjoitukset ja artikkelityyppiset tekstit näyttävät kokoelmassa vähän eksyneiltä.
Jäin myös pohtimaan, miksi alaotsikko on "Novelleja ja kertomuksia"? Mitä eroa on novellilla ja kertomuksella?

Jokainen kirjoittaja oli esitellyt itsensä runolla. Idea oli aivan ihastuttava! Runot eivät olleet mitään köykäisiä riimittelyjä "Nimeni on Heikki ja nyt loppui leikki" -tyyliin, vaan metaforisia, kauniita ja koskettaviakin.

Tärkeintä näissä tämäntyyppisissä antologioissa on kuitenkin tunnearvo. Se, mitä tämä merkitsee tekijöilleen ja ehkä heidänkin läheisilleen. Rehellisesti sanoen tämä ei ole kaunokirjallisuuden kärkeä, mutta ei sillä ole merkitystä. Kirjoittaminen ja luovuuden tuoma ilo. Sillä on merkitystä.

5 kommenttia:

  1. Teeman piti olla "Samassa huoneessa", mutta kaikki ei tietysti pysyneet, vaan karkailivat eri huoneisiin ja peräti ulos. Sellaisia me ihmiset olemme:)

    VastaaPoista
  2. Hako 13. maaliskuuta

    Teema on ymmärtääkseni käsitettävisssä myös joukon kuvana. Sellaisia ihmisiä.

    VastaaPoista
  3. Niinhän se on, että teeman tulkinta usein on haasteellista. En toki ajatellut, että kaikki novellit koskisivat ihan konkreettisesti samassa huoneessa olevia ihmisiä, vaan hain "samasta huoneesta" jotain yhtenäisempää juttua.

    Mutta tulkintoja on toki monenlaisia :)

    VastaaPoista
  4. Minusta novelli ja kertomus ovat hieman eri asioita, molemmat lyhytproosan lajeja mutta kertomus muistuttaa tyylillisesti ääneen kerrottua juttua jossa edetään selkeässä dramaattisessa kaaressa kun taas novellissa moiset eivät ole välttämättömyyksiä.
    Termit sekoittuvat usein ja kertomuksen voi usein nähdä novellin alatyyppinä mutta esim. viime vuonna bloggaamassasi Kruunupäinen käärme -kirjassa on kertomuksia joita ei oikein voi novelleina pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Hankalahan tuo termistö on, kun ei novellistakaan ole esim. mitään selkeää, rajattua määritelmää.
      Minä taas ajattelen juuri niin, että novelli on yläkäsite mille hyvänsä lyhyehkölle tarinalle. Kertomus on sen alalaji, joka on tosiaan hiukan suullista perinnettä muistuttava tarina.
      Näin siis olisi voinut otsikoida "Tarinoita ja kertomuksia", "Juttuja ja tarinoita" tms. Tai sitten "Novelleja ja runoja", koska runojakin löytyi :)
      Noh... Ei mustavalkoinen juttu joka tapauksessa :)

      Poista