6. tammikuuta 2013

Heidi Strengell: Kingin maailma - lajityyppitutkimus (2004)

Kustantamo: Lapin yliopisto
Sivumäärä: 298
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: kirjasto

Tämä päätyi lukuvalikoimaani kun erään kurssin tiimoilta tein esseen Stephen Kingin novellista "1922" (löytyy kokoelmasta Pimeä yö, tähdetön taivas). King-fania tietysti ilahdutti muutenkin, että aiheesta löytyi tutkimuskirjallisuutta suomeksikin.

Heidi Strengell on väitellytkin Kingin tuotannosta ja tämä teos pohjautuu hänen King-tutkimukseensa. Esipuheessaan Strengell kirjoittaa että: "Vaikka arvostan Kingiä taitavana, monipuolisena ja ahkerana kirjailijana, en määrittele itseäni faniksi enkä pyri sellaiseksi lukijaakaan käännyttämään.". Viimeksi mainittu todella pitää paikkansa. Kingin maailma on puhtaasti asiallinen tietoteos eikä hehkuta tai lyttää sen kummemmin.
Strengellin "fanittomuus" on kyllä vähän kyseenalaista, sillä jo muutaman sivun päästä hän ei malta olla iloitsematta, että hänellä on hyllyssään From a Buick 8 erikoiskappale nimikirjoituksella varustettuna. Hän perustelee "fanittomuuttaan" sillä, että kaikenlaista kirjaillisuutta (myös Kingiä) tulisi voida tarkastella kriittisesti. Olen samaa mieltä, mutta minusta se ei poissulje faneutta. Fani, jos kuka, se vasta kriittinen onkin!

Kingin maailma sisältää viisi lukua:
Kingin maailma
Kingin amerikkalainen gotiikka eli kauhun kellareissa
Kingin myytit ja sadut eli kauhukabinetin asuinkamareissa
Kingin kirjallisuusnaturalismi eli kauhukamarin vintillä
Kauhukabinetin tupaantuliaiset

Lukujen nimet olivat minusta vähän oudot, mutta sisällössä ei sen suuremmin valittamista. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan Kingin tuotantoa ja sen vastaanottoa noin yleisesti. Kingin tuotanto käsittää tällä hetkellä noin 50 romaania (en ole varma nyt tarkasta lukumäärästä) ja yli 200 novellia. Yksi minuakin ihastuttava piirre Kingin tuotannossa on sen ristiviittaukset toisiinsa. Kingillä on oma universuminsa, jossa on kaupunkeja (esim. Jerusalem's Lot, Derry) ja kyliä (esim. Hemingford Home), jotka esiintyvät useissa eri romaaneissa ja novelleissa. Sama pätee henkilöihin. Kuuluisin lienee Randall Flagg, Musta torni -sarjan heppuja, joka seikkailee hiukan muuallakin. Näitä yhteyksiä on kiva bongata.
Kinghän ei ole kirjallisuuskriitikoiden parissa saanut kovin ihastunutta vastaanottoa. Kyseessä on enemmän lajityypin ongelma kuin jokin henkilökohtainen King-missio. Kärjistäen: kauhu on viihdettä, viihde on roskaa.

Toisessa luvussa Strengell luokittelee ja lajittelee Kingin hirviöitä. "Ne ovat gotiikan keskeisiä piirteitä, ja jokainen näistä olennoista ilmentää tiettyä sosiaalista motiivia, jonka kanssa viktoriaanisen ajan ihmiset painiskelivat ja jonka kanssa King on kamppaillut koko kirjailijauransa ajan." (s. 24) Nämä hirviöt ovat vampyyri (seksuaalisuus), Frankensteinin hirviö (erilaiset sankarit), ihmissusi (kaksoisolento-teema) ja kummitus (melodraama).
Pidin luokitteluista, vaikka ne kieltämättä joskus tuntuivat hakemalla haetuilta. Esimerkiksi Kingin vampyyrien homoeroottisuus on minusta vähän tulkitsemalla tulkittua.

Kolmannessa luvussa rinnastetaan Kingin tuotantoa kansansatuihin ja myytteihin. Tämä oli hurjan kiinnostavaa ja aika selvääkin. Esim. Carrien ja Tuhkimon yhteyttä ei tarvitse paljoa miettiä, kun sen jo ymmärtää. Novellia "1922" analysoidessani havaitsin itsekin suorat viittaukset antiikin taruihin. Novellin Wilfred on nimennyt lehmänsä antiikin Kreikan jumaltaruston mukaan ja nimet ovat merkityksellisiä myös tarinan kannalta.

Neljäs luku oli periaatteessa kiinnostava, mutta kokoelman sekavin. Vierastin tavattomasti termiä "kirjallisuusnaturalismi". Olen tottunut pelkkään naturalismiin ja kun käsillä on kirjallisuudentutkimuksen aihepiiriin lukeutuva teos, niin konteksti sanalle käy hyvin ilmi ilman 'kirjallisuus' liitettäkin. Raskaat ja pitkät termit vain raskauttavat lukemista.
Strengell sanoo pyrkineensä selkokielistämään tekstiään, mutta en kyllä ole ihan vaikuttunut pyrkimyksen onnistumisesta.
Puritaanisen kosmologian kaiut yhdistyvät sosiologiseen determinismiin kautta Kingin koko kirjailijanuran. Voisi jopa väittää, että King-merkkinen kauhu ammentaa voimansa sosiaaliseksi vallankäytöksi ja rangaistukseksi kääntyneestä puritaanisen teologian metafysiikasta. King hyödyntää orjuusnarratiivia ja hengellistä omaelämäkertaa kauhugenren tarpeisiin. Sekä orjuus että possessio ovat olleet syvästi resonoivia kulttuurisia metaforia aina Winthropista ja suurista kansainvaelluksista lähtien.
Jaa?

Viides luku oli lähinnä edellisten kokoamista ja ajatusten työstämistä. Ihan jees.

Asiaa on paljon ja tietoa taatusti ihan hemmetisti. Lähdeluettelo on aivan aarreaitta King- ja kauhututkimuksesta kiinnostuneelle lukijalle.
En malta kuitenkaan olla mainitsematta toisesta minua häirinneestä seikasta. Esipuheessaan Strengell sanoo että "Kaikki tekstilainaukset ovat omia suomennoksiani Kingin teksteistä." Tämä ok, joskin niitä tekstilainauksia on yllättävän vähän. Mutta Strengell oli ottanut vapauksia myös parin teoksen tittelin kohdalla ja tämä oli minusta sangen outoa. Hän puhui sujuvasti "Lemmikkieläinten hautausmaa" -teoksesta, joka on siis suomeksi Uinu uinu lemmikkini ja englanniksi Pet Sematary. Kuten eräs ystäväni huomauttikin, niin Strengellin suomennos ei ole edes täsmällinen. Englanniksi hautausmaa on cemetary, mutta teoksen nimessä oleva sematary on tahallinen virheellinen muoto, jolla King on jäljitellyt lapsen kirjoitusasua.
Lisäksi ihmettelin, mikä Kingin teos on "Vuosisadan myrsky". Asia selvisi googlettamalla. Storm of the Century on Kingin tv-minisarja ja se on suomennettu nimellä Myrskyn silmässä.
En voi käsittää tällaista omaa suomentelua. Jos suomennoksista ei pidä, niin ei siinä mitään, mutta odottaisin tutkijan puhuvan teoksista niiden vakiintuneilla suomenkielisillä nimillä tai sitten pitäytyvän alkuperäisissä nimissä.

Pääasiallisesti kuitenkin Kingin maailma oli enemmän hyvä kuin huono. Se sopii parhaiten Kingin tuotantoon jo ennestään perehtyneille, nimittäin muuten kyllä tehokkaasti spoilaantuu suunnilleen koko tuotannosta. Tunnustan, että vain silmäilin nopeasti Mustaa tornia koskevan osuuden, sillä haluan säilyttää yllätysmomentit sen kanssa. Jos sen vaikka saisi luetuksikin...

5 kommenttia:

  1. Aiheensa puolesta tämä kiinnostaisi kovasti, mutta tuo tekstinäyte sai kiinnostuksen vähenemään. Eipä tätä kyllä ole meidän kirjastossakaan.

    Voi, Musta torni on mieletön! Toivon totisesti, että jonain päivänä jaksat sen aloittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna aloitan! Lupaan!

      Poista
    2. Maija sen jo sanoi, joten en toista vaan pelkästään komppaan ja nyökyttelen :)

      Poista
  2. Rakastan Kingiä - ja huomenna toivottavasti hänestä blogissakin! - mutta tuon lukunäytteen perusteella minut pitäisi kyllä sitoa tuoliin, jotta lukisin Strengellin teoksen. Argh. Kaikki syyt, joiden vuoksi en halunnut lukea kirjallisuutta, palaavat rysähtäen mieleen.

    Toisaalta - jos tätä voisi käyttää hakuteoksen tavoin aina kun on lukenut jonkun Kingin.... sellaisella voisi olla arvonsa. Sanohan Morre, löytyikö tästä teoshakemisto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyy tavallaan. Siis lähdeluettelossa on kyllä rutkasti Kingiä, mutta mitään kunnollista King-hakemistoa ei ole.
      Tässä on muuten oivallinen King-sivusto: http://stephenking.wikia.com/wiki/Main_Page

      Poista