30. joulukuuta 2012

Neil Gaiman: Sandman - Ikuiset yöt (2003 / 2006)

The Sandman: Endless Nights
Suomennos: Petri Silas
Kustantamo: Egmont
Sivumäärä: n. 160
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Vuoden viimeiseksi kirjabloggaukseksi päätyikin sarjakuvateos. En ehtinyt joulukuussa lukea ihan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä tempaannuin taas pelaamisen pauloihin. Joka tapauksessa olen Ikuiset yöt Sandman-sarjakuvakirjasta ihan hillittömän innoissani ja haluan tätä lisää!

Ikuiset yöt ei ole perinteinen Sandman-albumi. Tämä sisältää seitsemän eri tarinaa Ikuisista. Kaltaistani Sandman-keltanokkaa helpotti tavattomasti Gaimanin esipuhe, jossa hän sanoo:
Jos tämä on ensikosketuksesi Sandmanin maailmaan, kannattaa pitää mielessä, etteivät Ikuiset ole jumalia. Sillä kun ihmiset lakkaavat uskomasta jumaliin, nekin lakkaavat olemasta. Mutta niin kauan kuin ihmiset elävät, uneksivat, kaihoavat, kuumeilevat ja niin edelleen, Ikuisten olemassaolo jatkuu. Niin kauan kuin ihmisten elämät vaikuttavat toisten ihmisten elämiin, Ikuiset täyttävät ikuisia tehtäviään.
Eikä heitä sitä paitsi kiinnosta pastillin vertaa uskommeko me heihin vai emme.

Ikuisia on siis seitsemän kappaletta ja jokainen saa tässä oman tarinansa ja oman kuvittajansa. Ikuisia ovat: Kuolema, Kaiho, Uni, Kurjuus, Kuume, Kato ja Kohtalo. Tarinat eivät ole Ikuisten syntytarinoita, mutta valaisevat hyvin heidän tehtäviään.

Luku 2: Kaiho, piirtäjänä Milo Manara
Ikuiset yöt oli myös hauska tapa päästä kurkistamaan erilaisiin piirrostyyleihin ja näin se vähän vahvisti omaa makua sen suhteen. Esimerkiksi ylläolevasta Kaiho -luvun piirrostyylistä pidin aivan valtavasti. Tyyli on tarkkaa, yksityiskohtaista ja kaunista.
Kaihon tarina on muutenkin kaunis ja... no... kaihoisa. Koko albumia lukiessani ihastelin Gaimanin tarinankerrontataituruutta ja hämmästelin sitä, kuinka vähän olen Gaimania tullut lukeneeksi.

Luku 3: Uni, piirtäjänä Miguelanxo Prado
Lempipiirrostyyliäni on näemmä perinteinen, yksityiskohtainen ja kaunis tyyli. Uni-luvussa (nyt vasta älysin, että kuva on vähän pöljä, kun siinä on Kohtalo eikä Uni, mutta kuvattu luku on Uni) Pradon piirrostyyli ei ollut niin tarkkaa kuin Manaran, mutta kaunista se oli silti.

Luku 4: Kurjuus, piirtäjänä Barron Storey
Luvun 4 piirrostyyli taas ei puhuttele minua ollenkaan. Tässä kohdin huomaa, kuinka paljon piirrostyyli vaikuttaa myös tarinaan. En saanut Kurjuudesta mitään otetta. Tunnelma oli kaoottinen, sekava ja luotaantyöntävä. Sinänsä em. termit kuvaavat kurjuutta hyvin, mutta olisin halunnut saada Kurjuus-hahmosta paremman tolkun.

Kokonaisuudessaan kumminkin Ikuiset yöt jäivät reilusti plussan puolelle. Arvosanaa pudottavat pari lukua, joissa piirrostyyli ei miellyttänyt pätkääkään. Ikuiset hahmoina ovat erinomaisen kiehtovia kaikki ja minun täytyy ehdottomasti perehtyä Sandmanin maailmaan paremmin. Otetaan vastaan suosituksia ja neuvoja siitä, mistä kannattaisi nyt sitten jatkaa.

11 kommenttia:

  1. Ah, Sandman - paras sarjakuva ikinä. Ja harvoja, joita viitsii enää lukeakaan.
    Suosittelen perehtymään kaikkiin kymmeneen, ns. alkuperäiseen Sandman-kirjaan, jos ne eivät tuttuja jo ole. Muistaakseni vain kaksi ensimmäistä on suomennettu, mutta itse olen niitä englanninkielisinä useista kirjastoista löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kymmenessä albumissa riittänee jo lukemista!

      Poista
  2. Minä lainasin juuri viime kirjastoreissulla ensimmäisen Sandmanini - ja samalla ensimmäisen sarjakuvani hyvin moneen vuoteen :D Ei ilmeisesti mennyt ihan metsään. Olen yrittänyt venyttää aloittamista, että saisin sarjakuvan mukaan ensi vuoden sarjishaasteeseen, mutta voi olla että sorrun ennen aikojani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Lisää siis Sandman-juttuja luvassa :)

      Poista
  3. Varsinaista sarjaa on tosiaan englanniksi kymmenen kirjan verran, ja niistä on otettu tasaisesti uusintapainoksia ja pitäisi löytyä pienellä haeskelulla kirjastoista.
    Suomeksi on ilmestynyt kolme ensimmäistä kirjaa, tosin ensimmäinen, Preludes & Nocturnes, pelkästään lyhytikäisessä Kalma-lehdessä 1991-92 eli voi olla aika vaikea löytää (noin muuten toki suosittelen kyseisen lehden numerojen etsimistä divareista, koska Sandmanin ohella siinä julkaistiin myös Swamp Thingia, Doom Patrolia, Hellblazeria ja Shadea eli sarjakuvia joista muodostui DC:n Vertigo-ketju. Sitten lehti lakkautettiin kannattamattomana koska maassamme kaiken kauniin täytyy kuolla). Kaksi seuraavaa osaa, Doll's House (Nukketalo) ja Dream Country (Unten maa) julkaistiin albumeina muttei noitakaan sitten sen enempää.

    Doll's House on kyllä ihan sujuva kohta aloittaa lukeminen jos jostain lukaisee tiivistelmän mitä siinä edellisessä osassa tapahtui, siinä kuitenkin Gaiman vasta alkoi koetella mitäs tässä nyt pitäisi tehdä.

    Tuolle varsinaiselle sarjalle oli myös tyypillistä että piirtäjät vaihtuivat usein ja kaikkien tyyli ei varmastikaan ole kaikkien mieleen (ja toisaalta esim. Colleen Doranin piirroksista en pitänyt Sandmanissa mutta omissa jutuissaan on ollut parempi).

    Ikuisissa öissä juttujen taso vaihteli aika paljon, pidin myös eniten noista Kaihosta (Manara on loistava piirtäjä silloin kun joku muu hoitaa kirjoittamisen) ja Unesta mutta myös Kurjuudesta (Storeyn tyylitellyn abstrakti jälki toimi minulle hyvin, mutta onhan hän mielipiteitä jakava), sen sijaan Kato ja Kohtalo olivat aika mitättömiä (Kohtalon piirtäjän Frank Quitelyn piirrosjäljestä en oikein pidä, vaikka tämä onkin erinomainen kuvakertoja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä tietopaketista! Eiköhän se tästä lähde :)

      Ja eri piirtäjiä osaa nyt odottaakin, kun ilmeisesti Gaiman itse ei piirrä.

      Poista
  4. Ainoa Sandman-kirja jonka olen lukenut on "Brief Lives", jota joku suositteli hyväksi aloitukseksi näihin sarjakuviin. No, melkoisen kaaren tämä kirja kyllä piirsi, mutta ihan en päässyt kärryille josko tätä tavaraa kannattaisi lukea enemmänkin. Ehkä sitä voisi...

    VastaaPoista
  5. Sandman on melkoinen kulttisarjis ja Gaimanilla on kiihkoisa fanikunta, minulla tosin Sandmanin lukeminen on jäänyt parin satunnaisen tutustumisyrityksen varaan.

    Perehtyneempiä näkemyksiä löytyy ainakin Kvaakista, jossa Sandmanista ja Gaimanista on paljon keskusteluja: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8414.0.html

    VastaaPoista
  6. Minulla on hyllyssä tuo Sandmanin eka Preludes & Nocturnes. Olen aloittanut lukemaan sitä jo useita kertoja, mutta aina se on jäänyt kesken. En tiedä oikein miksi. Ehkä olen vain tottumaton lukemaan sarjakuvia ja siksi koen ne jotenkin sekavina, vaikka noin periaatteessa tuokin vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.

    Aloitin sitä lukea taas joulupyhinä, mutta kesken jäi :D

    VastaaPoista