17. marraskuuta 2012

Charlaine Harris: Veren sitomat (2008 / 2012)

From Dead to Worse
Suomennos: Johanna Vainikainen-Uusitalo
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 346
Pisteet: 4½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Sookie-kirjasarja on edennyt nyt 8. osaansa ja telepaattitarjoilijalla riittää puuhaa: Quinn on hukassa, Amelia selvittelee kuinka saisi Bobin entiselleen, Alcide on ärsyttävä, Eric on outo ja Bill toivoo yhä suhteen lämpiävän. Lisäksi niin ihmissusien kuin vampyyrienkin piireissä kuhisee eikä ruumiilta (ja tuhkakasoilta) taas vältytä. Jasonilla ja Crystalillakaan ei mene hyvin. Ainiin. Ja yllättäviä sukulaisia piisaa kaksin kappalein.Joten tapahtumissa piisaa!

Kuten Kirjamielellä -blogin marjis toteaa, on tässä teoksessa aika positiivinen tunnelma. Tapahtumiakin on paljon, kuten yllä luettelin, mutta moni asia selviää ihan keskustelunkin kautta. Ihan mukavaa vaihtelua.

Pidän valtavasti Sookien muuttumisesta. Harris on hyvin onnistunut kasvattamaan sopeuttamaan Sookien tilanteeseen. Hän ei ole enää niin naiivi, herkkä ja ahdistunut. Sookie on ovelampi, vaativampi, itsetietoisempi ja jopa ironisempi. Tuo ironisuus kukkii huumorissakin paljon ja tekee Veren sitomista entistä nautinnollisemman.
Katsoin alas nähdäkseni, oliko toisen sandaletin pieni solki varmasti auki. Kihnutin kengän jalastani. Kun vilkaisin taas ylös, Billin tummat silmät katsoivat minua kiinteästi.
"Antaisin mitä tahansa jos saisin vielä maata kanssasi", hän sanoi.
Olin rullaamassa vasenta sukkaa alas reittäni, mutta jähmetyin.
Okei, olin äimistynyt monestakin syystä. Ensinnäkin tuo raamatullinen ilmaus "maata kanssasi". Ja sitten ällistyin sitäkin, että hän piti minua niin ikimuistoisena petikumppanina.
Ehkä hän muisti vain neitsyet.

(s. 26)

Arkisuus on tässä romaanissa toinen hieno elementti, jolle Harris antaa nyt enemmän tilaa. Sookie käy kirkossa, laittaa ruokaa, käy kirjastossa... Hauska kurkistus amerikkalaisen nuoren sinkkunaisen arkeen. Jotakin muuta kuin Sinkkuelämää, olkoonkin, että tässä on spefi-elementtejä.

No sitten miehet! Tilanne on kutkuttava ja vähän huolestuttavakin. Vinttikamarin Ahmu ei enää ollut Ericin lumovoiman jysäyttämä. Minä sen sijaan olen yhä iloisesti koukussa. Eric on vähän pehmennyt, mutta toisaalta niin pitääkin. Rakastuneet miehet nyt vain ovat sellaisia, olkoonkin, että kyseinen mies on viikinkiaikainen. Ericin tapa kutsua Sookieta lemmitykseen on aika kutkuttava. Se pistää vähän silmään, mutta toisaalta se sopii hyvin Ericille ajatellen hänen historiaansa.
Olen nyt vain huolissani Samista. Sam ja Sookie lähestyvät hiukan huolestuttavasti. Älkää ymmärtäkö väärin. Sam on mukava kaveri, mutta... Äh. Ei. En taho!

Veren sitomat olisi ollut muuten viiden pisteen kirja, mutta Jasonin ja Crystalin osuus oli suorastaan kömpelön päälleliimattu. Melkein samaa voi sanoa Quinnistakin, mutta häneen liittyvä juonirakenne alkoi jo aiemmin. Olisi luullut, että Harris ottaisi ihmispuumista vielä enemmän irti, mutta ei ainakaan tässä osassa.

Kirjan loppu oli minusta virkistävän hieno ja avaa uusia kuvioita. En osannut odottaa sitä, vaikka toisaalta ei olisi pitänyt olla yllättynyt.

The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö

Pahan veren valtakunta
Veren sitomat
Pedon veri (marraskuu 2012)
Samaa verta (maaliskuu 2013)

4 kommenttia:

  1. Alkutekstissä tuo Ericin Sookiesta käyttämä nimitys on muuten "lover". Sepä vasta kuulostaakin kutkuttavalta, tai suorastaan sähköiseltä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas! Olin arvellut, että alkuperäinen olisi "my love" :)

      Poista
  2. Minä täällä nyökyttelen arviollesi niin että niska notkistuu, aamujumppa siis ;) Pidin kirjasta todella paljon, se nousi yhdeksi suosikkiosakseni, tosin Jason-Crystal -kuvion olellisuus mietitytti minuakin. Samin ja Sookien lähentyminen arvelutti myös, liputan edelleen Ericin puolesta :D

    VastaaPoista