30. lokakuuta 2012

Federico Andahazi: Hurskaat sisaret (1998 / 2001)

Las Piadosas
Suomennos: Tarja Roinila
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 187
Pisteet: 1/5
Mistä minulle: kirjasto

En tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Yleisesti ottaen eroottisen kirjallisuuden on kaiketi tarkoitus kiihottaa jollakin tavalla, mutta se ei käynyt kyllä mielessäkään tämän teoksen kanssa.

Tartuin tähän kirjastossa hetken mielijohteesta. Tämä löytyi kauhuosastolta ja takakannessa tätä kuvataan räävittömän seksuaaliseksi romaaniksi goottilaisen kauhuromaanin syntysijoilta. Kiinnostavaa!

Tarinassa seikkailevat oikeat historialliset henkilöt ja juoni perustuu osin oikeaan historialliseen tapahtumaan. Nimittäin siihen kuuluisaan kohtaamiseen Geneve-järven rannalla, jossa Mary, John ja George päättivät keksiä kauhutarinoita. Syntyi sellaisia teoksia kuin Frankenstein ja Vampyyri (johon palataan Morren maailmassakin vielä marraskuun aikana!). Tämän teoksen tekijä on sitten vähän värittänyt tarinaa.

Hurskaat sisaret kertoo John Polidorista, Vampyyrin kirjoittajasta ja siitä miten Vampyyri -teos syntyi. Eroottiseksi mainittu romaani kertoo spermanjanoisesta hirviöstä ja hänen kahdesta sisarestaan. Polidori näyttäytyy tässä pilkattuna ja kaikin puolin säälittävänä miehenä. Lord Byronin huvilassa tuolla Geneve-järvellä hän alkaa saada kirjeitä Annette Legrandilta, joka kertoo omaa tarinaansa. Hän on se hirviö, joka tarvitsee eläkseen "elämän eliksiiriä", mutta koska hän on kuvottavin olento mitä maa päällään kantaa, on sen hankkiminen vähän työlästä.
Enempää teidän ei tarvitse juonesta tietääkään. Ette edes halua tietää. Uskokaa huviksenne.

Pisteistäkin voitte arvata, ettei tämä teos ollut mielestäni kovinkaan kaksinen. Jo rakennetasolla tämä on aika onneton; epätasainen, epäolennaisia seikkoja venyttävä ja tylsä. Ihan alussa on kohtaus, jossa Mary hyppää alasti miehensä syliin ja lord Byron nuolee Maryn sisaren märkää ihoa. Palvelija passittaa heidät huoneisiinsa ja se siitä. Seuraavan kerran mitään seksiin viittaavaakaan on joskus teoksen puolessa välissä ja alun kohtaus jää täysin irralliseksi ja tarpeettomaksi.

Sen jälkeen Polidori alkaa saada näitä mystisiä kirjeitä, joissa Annette kertoo elämästään. Tylsää, tylsää, tylsää... Annette kertoo kotiopettajan hiplailusta, yhdestä murhasta (sisältää myös onanointia kiväärin kanssa, kuinka kiihottavaa!) ja lopulta Polidorin kanssa tekemästään sopimuksesta. Varsinaisia seksikohtauksia on neljä kappaletta ja nekin aika lyhyitä ja onnettomia.
Tässä eräs oiva sitaatti (s. 157):
Annette Legrand avasi nappi kerrallaan Polidorin housunsepaluksen ja otti käteensä laihan mutta hauskannäköisen sotasaliin, joka muistutti lähinnä ujoa herkkusientä.
Olen sanaton.

8 kommenttia:

  1. Jösses. Sanattomaksi veti täälläkin. Eritoten tuo hieno sitaatti löi jauhot suuhuni. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virka. En toivu tuosta ehkä ikinä :D

      Poista
  2. Laiha herkkusieni. Kuinka kiihottavaa... tai sitten ei :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perversionsa sitä tietysti kullakin :D

      Poista
  3. En tiedä onko "eroottisempaa" kirjaa olemassakaan kuin se jonka luin kerran kesällä. Hurskaat sisaret vaikuttaa lastenleikiltä sen rinnalla. Kysymyksessä on Apollinairen Hirveä Hospodar ja Nuoren Don Juanin urotyöt.

    Ajattelin saavani oivan lukukokemuksen, kun kirjoittaja oli Apollinaire. Takakannessa kirjaa kehuttiin. Puhuttiin klassikosta.

    No joo. Minulle se oli tosi kauhea kokemus, siis yli-oiva. Se oli kuin pirun kirjoittama. Ehkä Apollinaire oli joutunut vain pitämään sulkakynää kädessään, ja piru tai joku muu häntäheikki ohjasi sitä. Siinä oli tosiaan kaikki kamaluudet, mitä vain ihmismieli voi keksiä. Ihan hirveä!

    Mutta se hyvä puoli siinä oli, että kun oli lukenut Hirveän Hospodarin suunnilleen puoliväliin, mikään siinä ei enää tuntunut yhtään miltään. Oli täysin turtunut olo. Saattoi sulkea kirjan, sillä sen toisen osan, Nuoren Don Juanin urotyöt, näytti nopeasti selailtuna Hospodarin rinnalla suorastaan tylsältä. Se jäi siis kokonaan lukematta.

    Hurskaat sisaret olivat ehkä tosiaan hurskaita. :)
    "Annette Legrand avasi nappi kerrallaan Polidorin housunsepaluksen ja otti käteensä laihan mutta hauskannäköisen sotasaliin, joka muistutti lähinnä ujoa herkkusientä."
    Niin sievää ja hauskannäköistä, ujoakin. :)
    Enpä yhtään ihmettele 1/5 merkintöä!







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollakin tavalla tuo esittelemäsi kirja alkoi kiehtoa meikäläistä :D

      Poista
  4. Jep, herkkusienet saavat tästä lähin aivan uuden mielleyhtymän!

    Yritän kasata itseni hihityskohtauksen jäljiltä, korjailen ripsivärini ja ajattelen jotain vakavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepjep. En alunperinkään ole sienien suuri ystävä, eikä tämä yhtään parantanut tilannetta :D

      Poista