12. syyskuuta 2012

Merja Leppälahti: Vahvaa väkeä – kotimaisia uskomus- ja fantasiaolentoja (2012)

Kustantamo: Finn Lectura
Sivumäärä: 151 + liitteet
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Vahvaa väkeä on yllättävän pieni tietoteos. Melkeinpä vain ohkainen vihkonen. Mutta se on pienestä koostaan huolimatta tiukasti aiheessaan pysyvää asiaa.
Tämäkin päätyi lukemistooni sekä aihepiirin kiinnostuksen vuoksi että myös vähän graduani silmällä pitäen.

Roimasti pisteitä tämä saa ehdottomasta selkeydestään. Tämä ei ole tieteellisillä termeillä briljeeraava kirja, mutta ei toisaalta myöskään turhaa rautalankaa vääntävä teos.
Teos alkaa johdannolla ja perustieto-osuudella kansanperinteestä ja fantasiasta. Sen jälkeen teos jakaantuu kuuteen lukuun:
I Monenlaisia haltioita
II Jättiläisiä, peikkoja ja maahisia
III Eläviä kuolleita
IV Piru ja kuolema
V Ihmissusia ja muita muodonmuutoksia
VI Lohikäärme

Näiden jälkeen on asianmukaiset viitteet ja lähdeluettelo. Aiheesta vielä syvemmin kiinnostuneelle lähdeluettelo on varsinainen aarreaitta!

Lukujen rakenne toistuu aina samanlaisena; ensin yleisesittelyä kyseisestä olennosta/olennoista, sitten lajikohtaisempi esittely, sitten kytkökset kotimaiseen kansanperinteeseen ja lopuksi kytkökset laajemmin populaarikulttuuriin. Pidin tästä tyylistä todella paljon. Haluamansa tiedon löytää nopsasti eikä sitä varten tarvitse lukea koko teosta, vaikkei tässä kauaa nokka tuhissutkaan.

Ainoa kritiikin aihe on esiteltävien teosten tarpeettoman laajat juonipaljastukset. Ymmärrän, että teoksia täytyy jonkun verran avata, jotta asiayhteys tulee selväksi, mutta mm. Kallaksen Sudenmorsian, Lordi Dunsanyn Haltiamaan kuninkaantytär ja Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi selvitetään lukijalle ihan loppuratkaisuja myöten, vaikka se ei olisi ollut mitenkään tarpeen. Hyvin ärsyttävää. Toivon unohtavani mitä Haltiamaan kuninkaantyttärestä sanottiin...

Tästä huolimatta suosittelen tätä yliluonnollisista olennoista kiinnostuneille. Aihepiirin esittely on minusta niin selkeää, että tämä tämä sopii myös 10+ vuotiaille lapsille ja nuorillekin ensimmäiseksi tietoteokseksi aiheesta. Kirjaa on höystetty hienoilla kuvilla, jotka ovat Päivi Toikan käsialaa.

4 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea tämä. Merja Leppälahti on tuttuni entisen työni kautta ja siksi onkin ilo kuulla, että kirja on näin onnistunut.

    VastaaPoista
  2. Tämä pitääkin lukea! Tuo on tietokirjojen huono puoli, että niissä käsiteltävät kirjat pitäisi lukea ensin ja sitten vasta tulkinta. Hyvä tietokirja kun kuitenkin ruotii kohteensa pohjamutia myöten. Vähän samaan ongelmaan törmäsin vasta Keisarinnan hovineidon tyttäressä. Siinä suomentaja kertoo heti alkuun kronologisen taulukon kanssa, pienintä yksityiskohtaa myöten kaiken, mitä itse leipätekstissä tulee tapahtumaan. Miksei tätä selitysosiota olisi voinut sijoittaa kirjan loppuun? Nyt jäi sinällään mielenkiintoisesta, 1000-luvulla eläneen japanilaisen hovineidon päiväkirjasta käteen lähinnä säälittävä "meh".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kamalaa! Se on niin puuduttavaa ja energiaavievää, ettei sitä huvita jatkaa sitten alkua pidemmälle.
      Mutta tätä voin tosiaan suositella!

      Poista