17. syyskuuta 2012

Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad 1. ja 2. (2000 ja 2003)

Blacksad 1: Kissa varjoisilta kujila / Quelque part entre les ombres
Suomennos: Kirsi Kinnunen
Kustantamo: Arktinen Banaani
Sivumäärä: 48
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Sarjakuvamaailmaan tutustumiseni jatkuu. Olen aika orpona ajoittain tuolla kirjaston sarjishyllyjen luona. Siellä sitä saa tuta, mitä on olla täysin ulkona jostakin genrestä. Niinpä siinä vaiheessa sitä on täysin kiinnostavien kansikuvien varassa.

Blacksad houkutti ennen kaikkea eläinmaailmallaan ja pikkutarkalla, synkkäsävyisellä piirrostyylillään. Takakansi kertoi, että tarina kertoo yksityisetsivä John Blacksadista ja 1940-luvun Amerikasta. Hmm... Ei kovin kiinnostavaa, mutta silti valitsin molemmat ensimmäiset osat mukaani, kun kerran siinä hyllyllä olivat tyrkyllä.


Kissa varjoisilta kujilta siis esittelee John Blacksadin. Hän kertoo tarinaansa minä-muodossa ja epäilyksistäni huolimatta se toimi sarjakuvamoodissa oikein hyvin! Blacksad edustaa ns. kovaksi keitettyä dekkaria. Tupakkaa kuluu paljon, tarina on hyvin pessimistisävyinen vaikka paha saakin palkkansa.

Blacksad selvittelee viehättävän näyttelijättären murhaa. Tehtävä on haastava erityisesti siksikin, että näyttelijättärellä ja Blacksadilla on yhteinen menneisyys.
Tarina on hiukan kliseemäinen, mutta viihdyin sen parissa oikein hyvin.

Blacksad 2: Valkoinen valtakunta / Arctic-nation
Suomennos: Kirsi Kinnunen
Kustantamo: Arktinen Banaani
Sivumäärä: 56
Pisteet: 3/5

Esittelen tässä samassa postauksessa nämä molemmat ensimmäiset osat. Blacksad-sarjakuvia on ilmestynyt jo neljä ja palaan seuraaviin osiin sitten kunhan saan ne käsiini.

Valkoinen valtakunta esittelee uuden tapauksen. John Blacksadia ei enää juuri esitellä, vaan lukijan oletetaan jo tietävän hänen tyylinsä ja taustansa. Sen nyt arvaa joka tapauksessa muutamasta ensimmäisestä sivusta, joten sinällään osien lukeminen järjestyksessä ei ole välttämättömyys. Jokainen albumi tuntuu kertovan kuitenkin oman tarinansa.

Toisessa Blacksad-kirjassa pureudutaan jo vakavampiin ongelmiin ja sävy on tiukan yhteiskuntakriittinen. Tiukka kissaetsivämme selvittelee tällä kertaa lapsen sieppausta hyisessä talvisäässä. Valkoinen valtakunta nimenä viittaa lumen lisäksi myös turkin väriin, joka tietysti allegorisoi rasismin kanssa. Vastassa on järjestö, joka logoaan ja toiminta tapojaan myöten viittaa Ku Klux Klaniin. Sotilaalliset asut tuovat taas mieleen SS-joukot.

Herkullisista lähtökohdistaan huolimatta pidin tätä osaa hiukan pitkäpiimäisempänä ja tarkoitushakuisen monimutkaisenakin. Ikään kuin olisi koitettu haukata liian iso pala kakkua kerrallaan. Valkoinen valtakunta ei kuitenkaan ollut huono, mutta jäi hiukan ensimmäisen osan varjoon.


Blacksad-sarjakuvissa minua viehättää erityisesti piirrostyyli, mutta eläinhahmojen oivaltava käyttö yllätti iloisesti. Sarjassa ei näy ihmishahmoja lainkaan, vaan pelkästään eläimiä aina lemmikeistä villieläimiin. He käyttäytyvät ja pukeutuvat kuin ihmiset ja kaikki kulkevat kahdella jalalla. Ajetaan autoa, polkupyörää, harrastetaan seksiä, syödään ihmisille sopivia ruokia ja tupakoidaan jne.

Eläinpiirteitä hyödynnetään kuitenkin hyvin. Kettu on ovela, lisko on luihu, rotta on arvaamaton ja härkä on oivallinen henkivartija. Blacksad itse on todellinen kujakissa ja eläinpiirteistä myös vitsaillaan.

Blacksad-sarjakuvat olivat oikein miellyttävä tuttavuus. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, tämä(kään) ei ole mikään lapsille sopiva sarjakuvakirja, mutta ikäsuosituksia on vaikea antaa. 8-vuotiaalleni en näitä tarjonnut.
Noin muuten suosittelen näitä erityisesti dekkarien, eläinten ja kovanaamojen ystäville.

6 kommenttia:

  1. Voi, minä tykkäsin näistä kovasti... hyvää viihdettä, pienellä noir-vivahteella. Olen niin heikkona näihin koviin-mutta-hyviin miehiin. Krhm, kissoihin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellisiin kissoihin! ;)
      Mutta mä pidin myös John Blacksadista aivan valtavasti. Oli karismaa!

      Poista
  2. Voi miten upea sarjakuvajuttu, pitänee katsoa tarkemmin ne muutkin:)

    VastaaPoista
  3. Blacksad on ollut vuosia oma henk. koht. suosikkini sarjakuvarintamalla, uutta osaa saa aina odottaa kieli pitkällä. Yksi suurimmista viehättävyyksistä on juurikin tuo eläinhahmojen käyttö luonteenpiirteiden tulkitsijana, vaikkakin naispuoliset kissat uumineen ja uhkeine muotoineen pistää usein huvittamaan, piirtäjällä on varmasti hauskaa... ;D
    Odotan mielenkiinnolla, mitä tykkäät seuraavista osista!

    VastaaPoista
  4. Oi että, kiva että luit! Minä pihkaannuin Blacksadiin ihan täysin, piirtäjän töitä voisi laittaa ihan seinälle asti ja eläinhahmojen käyttö tosiaan on oivaltavaa. Odotan kiinnostuksella kuten Disakin että mitä pidät jatkosta. :)

    VastaaPoista