31. heinäkuuta 2012

Kate Chopin: Herääminen (1899 / 2009)

The Awakening
Suomennos: Raija Larvala
Käännösvuosi: 2009
Kustantamo: Faros
Sivumäärä: 200
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto

Herääminen päätyi lukemistooni So American -haasteen kautta. Aihepiiri kiinnostaa ja lisäsyvyyttä tähän toi myös kesken oleva Tuulen viemää. Ajallisesti siis Herääminen -romaanin päähenkilö Edna voisi olla Scarlettin tytär.

Romaania on pidetty feministisen kirjallisuuden ensimmäisenä virstanpylväänä. Suomentaja Raija Larvalan esipuhe on erittäin kiinnostava. Siinä taustoitetaan sekä tätä romaania että vähemmän tunnetun Kate Chopinin elämää muutenkin. Ilmestymisvuonnaan Herääminen sai melkoisen murskakritiikin. Teosta pidettiin liian seksuaalisena, moraalittomana ja naiseutta halventavana.

Tarina kertoo Edna Pontellierista, naimisissa olevasta kahden pojan äidistä. Avioliitto näyttää ainakin aluksi noin periaatteessa onnelliselta ja tietyllä tapaa tästä tulee aluksi mieleen Minna Canthin Salakari, etenkin kun kuvaan astuu nuori Robert (Larvala sanookin, että Chopinia voi ajatella Amerikan Minna Canthina).
Edna kuitenkin Robertin kautta alkaa herätä omaan naiseuteensa. Hän haluaa tilaa itselleen, tehdä omia päätöksiä ja valintoja, eikä elää vain sen mukaan miten naisen kuuluisi elää. Lopulta hän päätyy asumaan yksin ja mieleen tulee Ibsenin Nukkekoti. Tarinan loppu on surullinen, mutta ei mielestäni varsinaisesti traaginen.

Isoin pulma omassa lukemisessani oli se, että Edna ei herättänyt minussa minkäänlaista myötätuntoa. Hänen itsenäistymiskohtauksensa vaikuttavat lähinnä lapselliselta kiukuttelulta, mikä on tietysti tarkoituskin. Ednakin tavallaan tiedostaa sen, mutta minusta se söi tarinan tehoa. Esimerkiksi Edna kieltäytyy lähtemästä sisarensa häihin, koska hän nyt vain sattuu haluamaan niin ja haluaa näyttää, että hän kykenee omiin päätöksiin. Näin hän nöyryyttää sekä isäänsä että aviomiestään, joka sitten päätyy häihin paikkaillakseen Ednan käytöstä.

Tämä on samalla tavalla aistillinen romaani kuin vaikkapa Keräsen Sisilian ruusu. Paljon kaunista ja tunnelmallista kuvausta. Ehkä tässä onkin myös aivan hienoinen henkäys erotiikkaa, mutta ainakaan näin 2000-luvun lukijana se menee paljolti ohi. Pitäisi varmaan olla 1900-luvun alun herkkähipiäinen ja kaksinaismoralistinen amerikkalainen osatakseen pitää tätä sopimattomana. Tämänkin vuoksi taisin kokea teoksen aika tylsänä. Tässä on pari suudelmaa ja loput jätetään hyvin hienovaraisesti lukijan tulkittavaksi.

Pidän tämän perusteella Chopinia kuitenkin taitavana kirjoittajana. Erityisen hienoa minusta oli Ednan uintitaidon oppiminen. Se toimii upeana vertauskuvana Ednan myöhemille toimille ja uimisella on iso rooli myös romaanin lopussa. Herääminen antaa paljon muutakin tulkittavaa esimerkiksi sivuhenkilöiden kautta. Omalaatuinen mademoiselle Reisz, hemmoteltu Victor ja Ednan ystävätär madame Ratignolle ovat kukin hienoja aikalaiskuviaan, vaikka jäivätkin henkilöinä hiukan etäisiksi.

Herääminen on nopealukuinen ja haikean kaunis romaani. Kuitenkin minun silmissäni se jäi varsin keskiverroksi kirjaksi, vaikka sen ansiot ovat helppoja ymmärtää.

4 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä paljon. Henkilöhahmoihin minäkään en kyllä kiintynyt, mutta mielenkiintoisia he olivat. Nautin kuitenkin kovasti kielestä ja kirjan raukeasta tunnelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raukea tunnelma oli tässä tosiaan hyvin onnistunut. Minun kohdallani ehkä liiankin :D

      Poista
  2. Kirja jäi mieleen jo Saran bloggauksesta ja sinun kirjoituksesi vahvisti fiilistä, että tämä pitäisi lukea ihan jo feministisen kirjallisuuden perinteen kunniaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kannattaa siinä mielessä lukea. On hauskaa nähdä kuinka varovaisesta on feministinen kirjallisuus joutunut lähtemään... Ja silti tästäkin nousi kauhea haloo!

      Poista